Naisissa matka on vain 5km ja nuo sprintterit kyllä kestää hetkellisesti kovaakin happamuutta ja tavoitehan olisi ollut että Suomi olisi kova pää edellä nimenomaan saanut Joensuun sellaiseen asemaan että saadaan sormet ja varpaat ristissä toivoa että kestää loppuun asti mukana mitaleilla. Ja aika outoa ettei muka laske sprinttin ylivoimaista ykköstä sprintteriksi ettei vain oma agenda vain sekoa.
Naisten viesti menee tietysti jossittelujen kärkeen ja siitä varmaan puhutaan vielä pitkään. Lyhyesti kuitenkin tilanne on se, että oli muutamia tekijöitä, jotka käytännössä tekevät viestiin valinnan vaikeaksi.
(1) Olosuhteet - epäselväksi ei ole kenellekään jäänyt se, että nämä maastot eivät sovi kaikille.
(2) Joensuun näytöt distanssista olivat hyvin ohuita.
Jälkikäteen saatiin tietoa lisää, se ei suinkaan helpottanut asioita: lyhyesti, jotkut sprintterit pärjäsivät vitosella hyvin ja toiset eivät. Kaiken huipuksi, distanssin taitaja Frida Karlsson hiihti huonosti, eivät sovi nämä maastot hänellekään. Tasapuolisuuden nimessä on tietysti totta:
(3) Sprinttimaastot olivat historiallisen raskaita. Eikä siten ollut yllätys, että Sundling oli noin kova. Neljä kovaa starttia suvereenisti. Saksan sprintterit olivat hyviä, mutta esiintyivät jo skiathlonissa. Kuinka hyviä he olivat, tuli sitten yllätyksenä.
Voidaan jossitella sillä, että 3) olisi kertonut jotakin Joensuun kovasta kunnosta. Ikävä kyllä, hän ei hiihtänyt kuin kaksi starttia, eikä aika-ajokaan sujunut erityisen hyvin. 18. sija ei kerro siitä, että olisi kuulunut välieriin ilman sauvanrikkoa.
(4) Neljäs tekijä oli keli, joka ehkä helpotti kärjessä hiihtäjiä. Nopea keli helpottaa sprinttihiihtäjien tilannetta. Voi olla, että tämä ratkaisi vapaalla. Jolloin hyvän eron tekeminen perinteisellä oli tänään välttämätöntä. On kuitenkin aika hurjaa vaatia tällaista taitoa hiihtojohdoltakaan. Edes Roponen ei olisi osannut analysoida asiaa näin hyvin.
Valmennusjohto oli varmaan laskenut viestin kulun hiukan toisin. Arveltiin, että ensimmäinen osuus sujuu kärkiporukalla suuremman osan aikaa, Venäjä varmaan lähtee, mutta että Sauerbreykin, oli yllätys. Miten Suomi olisi voinut puolustautua tätä vastaan? Matintalo ykköselle, mutta hänkin oli mainittua kaksikkoa huonompi kympillä. Ajateltiin, että kyllä Annekin pysyy Saksan lähellä, vaan ei pysynyt. Sauerbrey tuhosi Suomen viestin.
Toinen osuus. Henning ja Neprijajeva. Varmaan ajateltiin, että Venäjä johtaa edelleen ja Matintalon tehtävänä on roikkua Johaugin ja Karlssonin vanassa, mukana myös Henning. Toisaalta, ei tiedetty etukäteen tarkalleen, ketkä hiihtävät mitkäkin osuudet. Joka tapauksessa, Ruotsilla oli kolme kovaa, joten Suomi kamppailisi mitalista Saksan ja Norjan kanssa. Ruotsi oli ennakkoon Suomen edellä.
Kolmas osuus. Tässä analysoitiin niin, että kestävyysominaisuudet ratkaisevat vapaalla. Venäjä voi tietenkin romahtaa, niin voisi Ruotsikin, mutta Suomi ei romahtaisi. Näin mahdolliset kirkkaammat mitalit tulisivat perä edellä vastaan. Ei toteutunut tämä ihan järkevä skenaario, Saksan vahvuutta ei varmaan kukaan olisi osannut ennustaa. Norja voitettaisiin, niin kuin lopulta kävikin.
Neljäs osuus. Kuka olisi valinnut näissä maastoissa Joensuun ankkuriksi edes Norjaa tai Saksaa vastaan? Pärmäkoskella oli kova näyttö viime vuodelta. Ja mitali taskussa. Toiveissa oli, että Venäjän Stepanova voisi ainakin romahtaa, jopa Sundlingkin, koska sprintteri. Pieleen meni sekin ajatus. Ja jos Suomi olisi ollut teoriassa kärkiryhmässä, miten Joensuu kestäisi ankkurien (Ruotsi ja Venäjä tahdin)? Kun tipahtaa kärjestä, silloin voi tipahtaa nopeasti myös mitaleilta.
Riippumatta siitä, mitä Hartsa ja muut sanovat, en olisi etukäteisinfon varassa tehnyt mitään toisin. Jälkikäteen sitten tietenkin.