Oma maailmankatsomukseni on sen verran biologinen, että pidän epänormaalina urosta, joka ei kiinnostu ja kiihotu kukkeimmassa lisääntymisiässään olevasta naaraasta.
Teini-ikäisyys on keinotekoinen kulttuurinen raja, mutta biologisesti erityisesti ensimmäiset teinivuodet ohittaneet ovat mitä parhaimpia lisääntymiskumppaneita. Kulttuuriset rajat ovat syntyneet suurimmaksi osaksi siksi, että ne palvelevat tietynlaista yhteiskuntakäsitystä, eivätkä siksi, että teini-ikäinen olisi sopimaton lisääntymiseen.
En usko edes siihen, että aikuisen ja teinin välinen seksi vastuullisesti toteutettuna olisi sinänsä traumatisoivaa. Haittavaikutuksia syntyy yhteiskunnan tuomitsevien asenteiden, häpeän ja piilottelun eikä itse seksin vuoksi. Tuntuu esimerkiksi kohtuuttomalta, että USAssa naisopettajille on langetettu vuosikymmenten tuomioita vain siksi, että he ovat harrastaneet seksiä hormonimyrskyisen teinipojan kanssa.
Painostaminen, hyväksikäyttö ja väkivalta ovat tyystin eri kysymyksiä samalla tavalla kuin prostituutiossa on ihmiskauppa.
Mitä tulee pedofiliaan, uskon, että homouden ja pedofilian taustalla on samankaltainen mekanismi, mikä se sitten onkaan. Homouden syitäkään ei ole pystytty selittämään. Joka tapauksessa jollekin osalle populaatiosta sattuu huono tuuri. Arvelen myös, että pedofiilien määrä on paljon suurempi kuin yleisesti oletetaan. Niin ikään luulen, että pedofiileissäkin on "bi-pedofiilejä" eli ihmisiä, jotka kiihottuvat lapsista, mutta jotka pystyvät kiihottumaan myös aikuisista.
Pedofiilien osa on kurja. Heille ei ole olemassa oikeudenmukaista vaihtoehtoa. Seksuaalisuuttaan ei voi sammuttaa, mutta kun sen toteuttaminen on väärin, elämästä jää paljon elämättä. Erityisen vaikea tilanne pedofiilin kohdalla on, jos hän joutuu järkeilemään moraalinsa eikä tunne, että lapsiin kohdistuvat seksuaaliset teot ovat väärin. Järjellä yllä pidetty moraali, jota tunteet eivät tue, on ihmiselle kohtuuton taakka.
fi.wikipedia.org
