Raanta on aivan loistava maalivahti ja hyvänä päivänä liigan ehdotonta eliittiä. Mutta kun vastassa on Lukko... Huoh.
Ässät on aivan liikaa yhden kentän varassa. Muutamia väläytyksiä muilta kentiltä toki. Pihlman ei vain onnistu. Dixonin kenttä oli jälleen kerran todella hyvä, mitä nyt siellä kaksikko Dixon-Joensuu välillä kuumana kävikin. Mutta pakko tuota Joensuuta kaikista virheistä huolimatta on rakastaa. Jesse pelaa sellaisella sydämellä tuota peliä, että se on jo jotain aivan käsittämätöntä. Kun pelaa tuollaisella tunteella, tulee ylilyöntejäkin. Sytytti välillä yksin koko joukkueen pelaamaan.
Lähteenmäen maalin jälkeen olin jo sitä mieltä, että "eiköhän tämä ole meidän peli." Aivan mahtava fiilis tuolloin. Ässät painoi päälle ja Lukko oli helisemässä.
Mutta jälleen kerran vastustaja tulee tasoihin ja ohi. Jälleen kerran. Kivi oli kuulemma sanonut haastattelussa jotain, että "meidän täytyy oppia voittamaan nämä ottelut." Kuinka monta kertaa tuotakin lausahdusta on jo käytetty? Jos ei pian aleta oppimaan voittamaan näitä otteluita, niin pitää tosissaan miettiä, että aletaanko tekemään jotain radikaaleja muutoksia. Näin ei voi jatkua.
Ja loppuun vielä, Raumam Boja, olen kateellinen. Olen kateellinen siitä, mitä RB on Raumalla saanut aikaan.
Ehdottomasti yksi äänekkäimmistä vieraskannattajaryhmistä Isomäessä koskaan. Hattu pois päästä.
Lainaan tähän pienen pätkän Huuhkajille omistetun biisin sanoista:
"Jonain päivänä - meitä vielä onnistaa."