Tää oli vähän niinkuin puolivälierien 0-5 Lukkoa vastaan Raumalla. Ruma tappio, tasoero kentällä näyttää järjettömän isolta, mutta sitten tarkemmin ajatellen takaa löytyy vain väliaikainen (toivottavasti) selkärangan notkahdus, kun taululla periaatteessa tasaisessa pelissä tappioluvut on yhtäkkiä isot. Silloin Lukko iski tasaisessa ekassa erässä kolme maalia kolmesta paikasta, ja Tapparan peli meni ihan päämäärättömäksi häröilyksi, jossa ei ollut mitään tuttua ja normaalia.
Nyt kävi koko lailla samalla lailla. Mun mielestä Tappara toipui nopeasta avausmaalista ihan hyvin ja veti ekan erän pelillisesti ja maalipaikallisesti vähintään tasoihin ja vielä selvän nousujohtoisesti, kun HIFK:n alkumeno taas oli jo tasoittunut. Sitten kuuuuuluisa ohhoh-maali vaarattomasta tilanteesta pakin mailan kautta sisään, sellainen (ainakin Tapparan kantilta katsottuna) ansaitsematon maali. Sen jälkeenkin ehkä olisi voinut vielä syntyä peli jos Tappara olisi saanut kavennuksen, mutta sitten kun lurahti vielä taas melko nopeasti se kolmas, niin tällä kertaa taas ei löytynyt enää vähääkään uskoa nousumahdollisuuksiin. Sitten Tappara taas härösi, hyökkäsi yksin, kuljetteli, pelasi ihan ohirytmiin, syötti huonosti. Samaan aikaan vastustaja vetää kovaa ja korkella itseluottamuksella, ehtii joka paikkaan, voittaa joka kiekon, takakarvaa joka hyökkäyksen kiinni. Se näyttää dominoinnilta ja se ON sitä, mutta IFK:lta mitään pois ottamatta, kyllä se oli nyt Tapparan epäuskoisen tuskapelaamisen tulosta kolme-nollan jälkeen.
Jos huomenna näyttää samalta eikä Tappara tahdo saada edes hippaa, niin sitten huolestutaan. Nyt vielä pistetään nyky-Tapparalle vähän liiankin luonteenomaisen ohipelin piikkiin. Mutta edelleen painotan myös sitä, että samaan aikaan HIFK oli tosi hyvä, ja sen hyvyyden ansiosta Tappara sen oman uskonsa menettekin.