Sääntökirjaa ei kuitenkaan kuulu lukea kuin piru raamattua, kuten tuolla aiemminkin on jo todettu.
No, miksi sinä sitten teet niin? Poimit säännöstä 509 "yleisen hengen" jonka yhdistät sääntöön 550 jollain täysin käsittämättömällä assosiaatiolla ja otat sieltä sieltä pari tuomiota kuitenkin jättäen pari kolme sen pykälää totetuttamatta. Rusinoita pullasta, sanon minä!
Säännöt pitävät olla "pirunkestävät" eli niiden tulee kestää lakimiesmäinen lähestymistapa. Ei meidänkään lainsäädännössä voi ottaa rangaistusasteikkoa kavalluksista ja soveltaa niitä ylinopeuteen unohtaen samalla puolet ylinopeuslainsäädännön määrittelyistä ja seuraamuksista. Ei tämä mikään Stalinin Neuvostoliittoliitto ole, jossa ensin etsitään syylliset ja sitten mietitään mistä niitä syytetään.
Alan lopetella osallistumistani tähän ketjuun, mutta heitän loppuun kysymyksen, johon toivon sinun SergeiK vastaavan: oliko mielestäsi SW:n käytöksessä (hitaasti maalille meno, "ylimääräiset" eleet maalilla ja mitä siellä nyt olikaan) mitään epäurheilijamaista?
Sääntökirjan mukaan ei ollut. Tämä liittyy keskusteluun kuinka paljon jääkiekossa siedetään vastustajan provosointia. Minusta se sääntö, että "varoituksen jälkeen jatkaa provosointia jotta vastustaja ottaisi jäähyn" on hyvä. En oikein usko, että SW:n onnistui provosoimaan HPK:n pelaajia siinä määrin, että hyökkäys hänen kimppuunsa olisi ollut todennäköinen. Lisäksi "ensin hidasteli, annoin varoituksen ja sitten otti kylkimyyryn joten ajoin ulos"-perustelu ei toimi, koska oletusarvoisesti kylkimyyryssä ei ole mitään sääntöjenvastaista. Kyse ei ole jatketusta toiminnasta vaikka Rönn molemmat niputtaakin "vastustajan provosointi" sateenvarjon alle.
Runkosarjapelien voittomaalikilpailut ovat melkoista pakkopullaa enkä toivo lisäpykäliä joka määrittäisi missä asennossa veskarin tulisi olla ennen vetoa. Jääkiekkoon on aina kuulunut tietty provosointiaspekti, enkä ymmärrä miksi voittomaalikilpailun tulisi olla nollatoleranssilinjalla siihen jos sitä ei noudateta muissakaan ottelutapahtumissa.
Tuon sääntökohdan ohella tulkitsen epäurheilijamaiseksi käyttäytymiseksi vastustajan jäässäolevan mailan työntämisen kauemmas jos se ei liity varsinaisesti epätoivottujen pomppujen estämiseen, filmaamisen (kyllä, SW on syyllistynyt tähän usein), maalivahdin päälle hyppäämisen kun tuntee että joku takaa työntää ja lyöntilaukauksen ampumisen silloin kun jo huomaa, että vastustajan kasvot ovat vaarassa. Erityisen loukkaavana pidän vastapuolen epäonnistuneen suorituksen pilkkaamisen - esimerkkinä Sami Torkin muutama vanha suoritus. Mielummin haukutaan Hannaranin vaimoa lesboksi kuin sanotaan, että Hannaran päästi helpon maalin.
SW on usein toiminut epäurheilijamaisesti, mutta näkemäni perusteella perjantai ei ollut yksi noista illoista. Edellyttäen että T.Heikkilän kolumni ei siis pidä paikkaansa.
Haluaisinkin nähdä tilanteen missä Tom Laaksonen antaa Rautakorvelle palautetta että "ei näytä sunkaan hommas ihan putkeen menevän" tms. .
Olen todistanut tilanteen missä tuomarinkoppiin matkalla ollut päätuomari kyllästyi perässään räksyttävälle kotijoukkueen markkinointijohtajalle ja alkoi huutamaan tälle että "Sulla ei saatana ole mitään asiaa puhua saati huutaa mulle" noin sentin päässä tämän naamasta. Tämä tapahtui SM-liigassa arvioilta 3 kautta sitten. Ei Jyväskylässä.
Täällä meillähän se on perin vaikeaa se puhuminen, mikä varmaan johtaa aina lisäongelmiin.
Esimerkiksi se kuuluisa Aleksandr Salakin kilahtaminen olisi ratkennut jos tuomari olisi kertonut kuumana käymälle veskarille, että oma pelaaja heitti sen KalPan (?) pelaajan Salakin päälle. Sen sijaan tuomari luistelee tylysti pois ja linjuri vaan koettaa estää tilanteen väärinymmärtänyttä Salakia. Ei pidä kaikkiin mussutuksiin vastata tietenkään, mutta tuon verran pelisilmää tulisi olla, että hoitaa selvät väärinkäsitykset pois. Salakin tapauksessa taisi kielimuuri olla isoin syy tähän communication breakdowniin.