Moskovan Pate-juna
Sävel: Meksikon pikajuna
Sanat: Reino Helismaa/iSing
Jäähallissa Moskovan,
valmistahan kaikki on,
valokeilat lakaisevat jäätä kiiltävää.
Finkki ahdingossa on,
neukku löytää hurmion,
aitiossa starat coca-colaa lipittää.
Ensiluokan spiidiä
kuvioita, liidiä,
kyrillistä kaivertuu jo voittopokaaliin.
Silloin vanja hidastuu ja melkein pysähtyy.
Missä lienee hyytymisen syy?
Lennosta nyt vaihdetaan,
laidan yli pompataan,
jäälle hyppää kaksi Suomen huippulaukojaa.
Pikku-Pulu, Iso-Pat,
snaippereita molemmat,
kumpainenkin komposiittimailaa heiluttaa.
»Kädet ylös, ryssland man!»
huutaa käskyn terävän,
Iso-Pat ja pari kertaa pleksiin kiskaisee.
»Venukit, te voitte kyllä voiton unohtaa,
Suomi kuittaa kullat rajan taa!»
Vastustaa ei vanja voi,
Pate lataa, verkko soi,
rannari tai lämäri, on veska katollaan.
Ovey statistiksi jää,
Pyhä-Patrik tykittää,
Tshipa seuraa katseella kun maestro opettaa.
Ei mitään punaisille jää,
paitsi luu ja tyhjä pää.
Pate iskee hatun, siihen perään paaluttaa:
»Neukut ammuin nollakerhoon — paremmin ei vois!
Mestareina täältä mennään pois.»
Virnuileva nauru soi,
Iso-Pat kun aprikoi
haastiksessa sanoja ja kohta murahtaa:
»Tiedän mitä tehdäänkin,
saamme kelpo cocktailin,
viedään pytty piiloon Manseen, siellä saunomaan.»
Silloin löytyy venukki,
ylpeä kuin kanukki,
esiin astuu Tretjak, sanoo heti: »Tamperes!
Meille tehkää mitä vain, mut pytty säästäkää —
muuten teistä kehno muisto jää!»
- - -
E: copyright-täsmennys
E: pari korrektinnusta