Ensimmäinen erä oli Laineelta hyvä. Tuntui, että heidän ketjun joka vaihto pelattiin joko keskialueella tai hyökkäyspäässä. Muutenkin oli kiva katsoa. Muu ottelu hieman tuosta alaspäin, muttei valittamista.
Moni on sanonut, että Laineen ollessa kentällä joutuu jännittämään, että mitähän käy, menettääkö tms. Nyt oli jotenkin vähemmän pompottelua ja semmoista piilevää hasardiutta.
Me Laine-fanitkin joudetaan hieman katsomaan myös otteita realistisemmin. Samoin kuin vastapuolemme eli Laine-inhoajat.
Pelillisesti Laine Columbuksessa oli parempi kuin nyt Montrealissa. Useimpina aikoina. 5 vs 5 peli oli silloin parempaa ja kiekonmenetyksiä tuli vähemmän. Hyökkäysuhka oli parempi. Narratiivit on jälkeenpäin liimattu, että olisi ollut ihan paska Columbuksessa aina. Ei ollut. Montrealissa muutama joulukuun peli oli hyviä ja nyt ehkä orastavasti pari matsia näyttänyt lupaavilta. Puhun nyt silmätestistä enkä teksti-tvstä suuntaan enkä toiseen. Siis siitä, että pelin virtauma tai vaarallisuuden potentiaali aukeaa enemmän hyökkäykseen kuin omiin.
Se polvi tässä hieman huolettaa, että miten on parantunut/parantuu. Liike kuitenkin oli sujuvampaa Columbuksessa kuin nyt. ”Toivoin” leikkausta viime vamman jälkeen, mutta jos sitä todella ei tarvittu, niin hyvä niin.
Aivan kriittinen on uran kannalta ensi kesän treeni. Jos mielenterveys on hallinnassa ja polvi ei vaivaa ja yleiskunto on tikissä, niin odotukset ensi kautta kohtaan on kovat.