Paten pään kestosta kun nyt on täälläkin puhuttu, enemmän ja vähemmän alatyylisesti, niin minulla on jotenkin semmonen fiilis Laineesta että se jollain tavalla jopa tykkää huomiosta ja loistaa kun pääsee parrasvaloissa patsastelemaan. Suomessa u20-kisojen kultajuhlissa, Tapparan pleijari-ratkaisijana, Suomen maajoukkueen ennätyksiä rikkovana ihmepoikana ja Winnipegissä tulokaskausien suurennuslasin alla Laine oli aina erittäin hyvä, vaikka painetta oli joka paikassa onnistua ja tehdä jotain kun valokeila paistaa suoraan päin. U20-kisoista muistan miten kotonaan junnu Laine oli kaikenmaailman haastatteluissa, oli ne sitten suomeksi tai englanniksi, vaikka oliko se nyt 16-vee niissä kisoissa vasta. Ja semmosta rennonletkeää itsevarmuutta jampan olemuksesta on aina ollut, kaikki ne sen ihme vaatekotkotukset sun muutkin on semmosta että kattokaa mua, meikäläinen tulee ja meikäläinen tappaa. Winnipegin vikoina kausina alkoi näkymään jotenkin että siellä letkeys katosi ja mailanpuristus alkoi, Columbukseen siirryttyään aluksi minusta semmonen rentous pääsi taas kasvamaan mutta mitä lie sitten siellä kävikään niin se veti kaiken ihan umpisolmuun.
Mutta Columbus oli vähän semmonen mjääh-paikka noin niinku valokeilan ja mediakiinnostuksen suhteenkin, jos vaan Laine on päässyt möröistään eroon niin Montrealin jääkiekkoa kiihkoisesti hengittävä yhteisö voi hyvinkin sopia Laineelle. Kritiikkiä ja vittuilua tulee jos ei onnistu, se on varmaa, mutta sitten taas jos onnistuu niin voi jumalauta sitä ylistyksen ja ihailijoiden määrää.
Toivottavasti onnistumisia tulee, ja Montreal ottaa Laineen omakseen.
Onko muuten kuinka monta viestiä tänne jo tullut, jossa joku nurisee että voi vittu kun Iltalehdessä on taas sata uutista Patrik Laineesta eikä yhtään Artturi Lehkosesta?
