Pääkopan kanssa kun tempoilee niin eniten perseestä on se kun into katoaa. Tai jos intoa onkin niin sitten siitä innosta huolimatta ei saa mitään aikaiseksi ja siitä lähtee kierre päähän päälle kun on ideoita, mutta ei vain kykene tekemään mitään. Itsellä on tuo lukko ollut musiikinteon suhteen. Monesti ulkona kävellessä tulee hirveästi ideoita, mutta sitten toteutus on sopivassa jumissa paskoissa oman masentavan pierukuution olosuhteissa mahdotonta. Uskoisin että urheilussakin nuo jumit ovat samakaltaisia. Ja sitten jos asia mitä haluaisi tehdä on tärkeä, tuo jumi puskee vielä pahemmin päälle, koska halua on, muttei vaan kykene. Silloin tuntuu että jättää itsestään tähän maailmaan vain semmoisen varjon, joka ei kykene tuottamaan sitä kaikkea mitä omassa mielessään olisi mahdollista.
Tämä nyt vaan tässä tämmöistä omaa mutuilua ja oman olon purkamista. Jos Patella on tuommoista niin ihan helvetisti tsemiä. Yksinään kun on niin ei ole hirveästi paineita muualla kun omassa päässään, mutta voin kuvitella että julkisuudessa vaikkapa urheilijoilla tuo on vielä pahempi verkko. Siinä ei pääsekään rauhassa kelailemaan kun kaikkia kiinnostaa niin sootanasti. Ja sitten niillä kiinnostajillakin kenties ginnostaa vaan sen takia että "kuinka tämä pelaaja x hyödyttäisi meidän maajoukkuetta" jne. Unohtuu yksilöllisyys. Ja unohtuu ihmisyys. Ihmisiä me kaikki ollaan ja se paha olo ei yhtään lievity vaikka olisikin päässyt pelaamaan ammatikseen sitä mitä rakastaa tehdä.
One love. Ja toivon ihan helkkaristi että näkisi vielä monta maalia Patelta Änäri-kaukaloissa. Satavarmasti tuo lyhyt ura on jo tuonut paljon iloa monien harmaisiin elämiin, toivottavasti sitä iloa saadaan vielä seurata tulevaisuudessa.
Tässä ollaan varmaan asian ytimessä, vaikka Laineen osalta muuttujia lienee vielä enemmän.
Laineen toimintaympäristö on oman alansa huippu, missä ei riitä että saa aikaan jotain sinne päin. Vielä kun tietää päähenkilön oman vaatimustason suoritustensa suhteen, niin matka käsillä olevan suoritustason ja halutun tason välillä voi venyä liian pitkäksi.
Matti Nykäsvainaalla oli tapana hypyn ollessa hukassa palata takaisin pieniin mäkiin hyppäämään ja hakemaan tuntumaa. Tiedä sitten mitä tämä tarkoittaisi Laineen tapauksessa, mutta jollain tapaa perusasioiden parista pitäisi päästä liikkeelle. Jostain se kipinä aikanaan aloittamiseen tuli ja se pitäisi saada uuteen liekkiin.
Yksi tekijä Laineen pelillisessä alakulossa voi olla fyysinen vaiva. Jos se on selkä, niin me kaikki vanhat selkävaivaiset tiedämme kuinka vaikeaa kropan on toimittaa, jos selkä ei toimi. Itse sain onneksi aikanaan selän hoidettua kotikonstein, niin että liikkuminen ei loppunut.
Toivon todella, että Laine saa pakan vielä kasaan ja palaa omana itsenään jäille.
