Oma analyysi oli jo uran alussa, että kaveri on pehmeäpäinen yhden tempun poni, jonka pehmeäpäisyyttä kaikki ympärillä olevat sidosryhmät vanhemmista Jääkiekkoliittoon ovat nuoruudessa vain ruokkineet lisää. Kaikkialla toitotettu kuinka erityinen olet ja luotu ympäristö sellaiseksi, että voit automaattisesti loistaa kun tulet vain paikalle, vaikka oikea lääke olisi ollut kovempi kohtelu ja ankarampi kuri kuin heikoimmille ja sitä kautta pakottaminen maksimaaliseen työntekoon illasta ja treenistä toiseen.
Suurin virhe, mitä Laineen kanssa on tehty, on se, että kaverille ei selkeästi ole sisäistetty sitä, että ykköskiepin lahjakkuus ja maksimitulokassopimus ei merkitse vielä mitään, vaan se on se hetki milloin se todellinen työnteko ja kilpailu alkaa. NHL ei ole mikään Jääkiekkoliitto tai suomalainen tuulipuku -organisaatio, vaan osa kovaa bisnestä ja ammattimaista viihdeteollisuutta, jossa perimmäinen laki on se, että mikäli et ole tarpeeksi hyvä, niin ennemmin tai myöhemmin tilallesi tulee joku toinen. Tulijoita kyllä riittää.
Laineella toistuva kaava on se, että marmattaa tekosyitä miksi peli ei kulje. Milloin on vika seurassa, milloin sopimuksessa, milloin valmennuksessa, milloin ketjukavereissa, milloin ketjun sentterissä, milloin omassa pelipaikassa vaikka tosiasiassa Laine on siinä NHL:ssa palkkaluokassa, että hänen pitäisi pystyä toteuttamaan mitä valmennus vaatii ja hänen pitäisi tehdä muista ympärillään parempia, ei päin vastoin.