Miten minulla on mennyt tämä ohi? Nähtävästi opiskeluvuodet ja syvällinen yhteiskuntateoriohin uppoutuminen oli vienyt kaiken huomioni. Voiko joku kertoa, millä tavalla viimeisiä maaleja tuuletettiin? Luulisi, että noilla numeroilla on alkanut puskea jo häpeän tunne pintaan maalin tekijöilläkin.Paikalla tuli oltua ja kyllä tuo 16-0 jäi teinipojan mieleen ikuisesti! Yksi kovimpia ehdottomasti.
Harmi etten ollut edes syntynyt tuolloin… Tai no ei ollut edes siskoni. Sitä odotellessa, että joskus tulee tuollaiset lukemat. Vai tuleeko koskaan?Nuo murskajaiset nähtiin Hippoksella 10.12.1992.
Lavalin Leijonaa lainaten:
Ei siellä varsinaisesti pleksejä vasten enää hypitty. Tuohon aikaan tosin harvemmin muutenkaan. Tapanahan oli myös, että koko joukkuee menee jäälle "kasaan" juhlimaan maalia. Jos en väärin muista, niin ei tosiaan paljon käsiä kattoon enää nosteltu. Sen muistan, että kolmannen erän alussa (olisko ollut tilanne 10-0) sambaryhmä kannusti "tusina täyteen!". Meni sitten vähän ylikin.Miten minulla on mennyt tämä ohi? Nähtävästi opiskeluvuodet ja syvällinen yhteiskuntateoriohin uppoutuminen oli vienyt kaiken huomioni. Voiko joku kertoa, millä tavalla viimeisiä maaleja tuuletettiin? Luulisi, että noilla numeroilla on alkanut puskea jo häpeän tunne pintaan maalin tekijöilläkin.
Googletus tuotti tällaista tietoa, mutta en pysty varmistamaan onko täyttä faktaa.Olin kanssa tuossa 16-0 -pelissä paikan päällä.
Erikoista pelissä oli se, että pelillisesti vastustaja ei ollut syväkyykyssä, mutta JYPin tehokkuus ja vastustajan maalivahtien asteittainen sulaminen mahdollisti nuo lukemat.
Olisko edelleen ennätys Liigassa?
Olin kanssa tuossa 16-0 -pelissä paikan päällä.
Erikoista pelissä oli se, että pelillisesti vastustaja ei ollut syväkyykyssä, mutta JYPin tehokkuus ja vastustajan maalivahtien asteittainen sulaminen mahdollisti nuo lukemat.
Olisko edelleen ennätys Liigassa?
Eikös suurin voitto ole tuo Ilves-TPS 31-0?
Nyt 10.12. on siis 30-vuotis juhlaottelu Reipasta vastaan. Tällä kertaa Lahdessa...Googletus tuotti tällaista tietoa, mutta en pysty varmistamaan onko täyttä faktaa.
Suurimmat voitot SM-liigan runkosarjassa:
Kärpät - Lukko 20-4 (2.10.1980)
Tappara - Lukko 18-2 (21.2.1982)
JyP HT - Reipas 16-0 (10.12.1992)
Olikohan tämä se kausi kun viimeisellä kierroksella oli raumalla peli ja siitä piti ottaa voitto myös, mutta meniköhän peli lopulta jatkoajalle tms ja JYP jäi pisteen tai kahden päähän playoffeista?-Helmikuussa 2002 JYP-Ilves. JYP tarvitsi voiton että haaveet playoffeista pysyy elossa. Jarkko Glad kiskaisi voittomaalin jatkoajalla ja tuntui että hippoksen katto lähtee irti. Lopulta ei pleijareihin menty...
Tämä kausi päättyi siihen että yleisö odotti tulosta Espoosta Blues-Ässät pelistä jota ei Blues olisi saanut voittaa. Peli päättyi lopulta Bluesin selvään voittoon.Olikohan tämä se kausi kun viimeisellä kierroksella oli raumalla peli ja siitä piti ottaa voitto myös, mutta meniköhän peli lopulta jatkoajalle tms ja JYP jäi pisteen tai kahden päähän playoffeista?
-Shelleyllä oli kyllä hieno vaikutus Jypiin. Moni pelaaja kasvoi isommaks kun lähellä oli noin uskottava kaveri.-Jody Shelley 2004/05. Ne muutamat hetket kun Shelley kelasi keskialueella vauhtia että lähtee ajamaan ja koko halli huusi "AJAAA". Yleensä ei edes tarvinut ajaa.
Marko Virtanen hevostalleilla AINA.Kukahan oli muuten NO SMOKING TEAMin kovin kessuttelija? Tupakoivia lätkänpelaajia oli kuitenkin 90-luvulla enemmän kuin nykyään.
Muistoja liittyen JYPiin. Ekat pelit isän kanssa muistan kun paidoissa oli vielä valkoinen JYP -teksti hurrikaanilogon takana. Päästiin aina suhteilla sinne jääkoneen päätyyn pleksin taakse katsomaan ja siellä oli tunnelma kohdallaan kun taklaukset työnsivät portteja taaksepäin ja sai väistellä niitä. Sitten kavereiden kanssa käytiin keskenään todella useassa pelissä ja aina oltiin siellä B -puolen yläseisomakatsomossa ja sitten tuuletettiin niin että juostiin portaita ylös ja alas jos järkkäri ei kieltänyt. Sitten myöhemmin katsominen siirtyi päädyn seisomakatsomoon hallirempan jälkeen ja niihin aikoihin liittyy ihan tajuton tunnelma ja meteli sekä raju fanitus, oi niitä aikoja! Siellä koettiin mm. 2009 finaalien kotivoitto missä Pessi teki voittomaalin ja siinä hetkessä hallin katto lenti ilmaan. Ihan menee kylmät väreet vieläkin. Sitten meni vuosikausia kun tuli pidettyä aina kisastudiota kaverin luona ja muutamia vieraspelireissuja tuli tehtyä. 2012 Perrinin ratkaisumaalin muistan telkkarista ja kyllä sekin tunne oli luokkaa että ei voi olla totta. Molemmat mestaruusjuhlat koin myös paikan päällä ja sitä yhteishenkeä ja silkkaa hyvää fiilistä vaikea kuvailla. CHL peleistä parhaiten mieleen jäänyt täälläkin mainittu Trinec hippoksella 2018 oli hemmetin tunteikas peli ja koskaan en ole arkipelissä kokenut sellaista tunnelmaa. CHL mestaruus toi kyyneleet silmiin ja silloisella duunipaikalla oli kaiken maailman tapparan ja hifkin faneja, sitten oli yksi tosi JYP fani ja ne ylävitoset peliä seuraavana päivänä jääneet myös mieleen. Ylpeänä kuljin pelipaita päällä siellä.
Siinä joitakin mitä nyt mieleen tuli.
Kirjoituksen perusteella lienet hyvin lähelle samaa ikäluokkaa kanssani. Kuulostaa kovin tutulta :)
-iloon vai suruun? Ei ehkä auennut mulle.- Holtarin ja toimistopäällikön siirtymiset pois organisaatiosta, molemmilla kerroilla otin oluet
Juon vain iloon, Suositan samaa muillekin.-iloon vai suruun? Ei ehkä auennut mulle.