Minulle tärkein muisto on ehkä se, kun pääsin ekan kerran peliä katsomaan. Olin toki jonkun verran pelejä kuunnellut radiosta aiemmin. Mutta lähdin parin kaverin ja niistä toisen isän kanssa katsomaan peliä. Muilla oli kausikortit, minun piti ostaa irtolippu. No, kuinka ollakaan, kun pääsin luukulle, ilmoitettiin että ottelu on loppuun myyty, lippuja ei ole!
Kaverin isä meni jututtamaan järkkäreitä, että jollain keinolla pojan pitäisi sisään päästä, kun heillä muilla on kausikortit ja tulevat katsomaan peliä. Ei pientä poikaa voi yksin ulos jättää. Järkkärit sanoivat, että ei se vaan nyt onnistu, kunnes pitkän väännön jälkeen tämä kaverin isä nappasi minua takin kauluksesta kiinni ja sanoi järkkäreille tiukkaan sävyyn, että "poika tulee nyt meidän kanssa sisään katsomaan peliä!" ja käveli yksinkertaisesti sisään siten, että minun tennarin kärjet vain hipoivat lattiaa. Järkkärit jäivät seisomaan ja katsomaan hölmistyneenä, eikä kukaan tehnyt enää mitään estääkseen kulkuamme.
Toinen oli sit se, että joskus yläasteella olin Intersportissa työharjoittelussa ja siellä oli silloin duunissa JYP-pelaajista Veli-Pekka Hård ja Lasse Nieminen. Lasse Nieminen oli silloin suuri idoli itselle. Jostain hyllyjen takaa yritin aina käydä mahdollisimman usein kuikuilemassa, että mitähän Lasse nyt tekee ja uskaltaisinko käydä juttelemassa - en uskaltanut. Oisko ollut kausi 94-95 tai vuotta aiemmin...muistelisin myös että silloin oli Hårdilla joku loukkaantuminen just päällä.
Mutta eihän sitä voi ohittaa parhaimmissa muistoissa näitä voitettuja mestaruuksiakaan, erityisesti Oulun 4.finaali keväällä 2009. Olihan se nyt jotain ihan käsittämätöntä! Täältä etäältä oli helpompi kulkea katsomaan vieraspelit Ouluun, kuin kotipelit Jyväskylään ja tässä tapauksessa se kyllä kannatti. Eka Oulun vierailu meni Kärppä-katsomon seassa ja kieltämättä vähän kommenttia ja pahoja katseita tuli, joten viimeiseen peliin päätin suosiolla siirtyä Jyp-kannattajien sekaan, ettei käy huonosti :)