Parhaita JYP-muistoja vuosien varrelta

  • 15 646
  • 101

laalki

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, Philadelphia Flyers
Kaikilla on varmasti aikaa nyt...

"Varmuuden vuoksi" -karanteenissa tuli kaivettua paljon JYP-videota. Tokihan se meni perinteisten kautta.

Ikimuistoisin mulla oli kun 2005 opiskelin ensimmäistä vuotta Joensuun yliopistossa ja lähdin junalla katsomaan JYP-Ässät -peliä, kun muuan Jody Shelley oli kuulemma rosterissa. Ässät johti 0-2, JYP voitti 4-2 (Shelley0+2), enkä oikein muista missä nukuin.

edit. Näin se alkoi Jody Shelley

edit2. JYP johti 2-0, Ässät tuli tasoihin ja sitä kautta JYP 4-2 -voittoon. 22.1.2005 JYP - Ässät 4-2 MTV3+ maalikooste

2009 tultiin jo mestaruutta juhlimaan. Torijuhlat oli ässää.

2012 Silloinen tyttis katsoi kuin hullua, kun Perrin hautasi jatkoajalla. Veljen SMS "Perrin ratkoo" meni onneksi multa ohi, kun luulin sen olevan ennustus, stream oli vaan minuutin verran myöhässä. Perrin ratkoi jotenkin sitten reaalimaailmassa.

2020 Cyberpunk year, Nättisen vuosi, kertonee jotain että "highlights" on vartin mittainen.

Julius Nättinen
 
Viimeksi muokattu:

laalki

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, Philadelphia Flyers
Pari muuta pitää vielä muistutella:

Kun radiosta vielä kuunneltiin pelejä ja @Kari Tyni selosti, se JYP-TPS -7-9 peli jäi mieleen, tosin pienelle pojalle lukemat toisinpäin. Siksaksinger-Salminen kans, ei ehkä paras pelaaja mutta Karin mukaan nopein.

Ja se yks kerta Lukkoa vastaan kun Korkki Korhonen teki kaksi maalia lopussa ja tasoitti pelin. Radio oli lyöty kiinni ja kaveri soitti että "they did it!", -kuka? No kukapa. Oli varmaan aikaa kun tasapeli oli vielä olemassa.
 

Nelfor

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
Kun tulee puhe parhaista JYP-muistoista, niin ylivoimainen ykkönen tulee mieleen aina välittömästi.

En ole koskaan käynyt kovin paljoa vierasmatseissa ja vain yhden kerran olen ollut varsinaisella fanimatkalla mukana. Silloin ei riittänyt yksi bussillinen väkeä. Vuoden varmaan arvaattekin jo... jep, 2009.

Tiistai 14.4.2009. JYP-Kärpät -finaalisarjan neljäs ottelu, Oulu, Raksila. Kaksi päivää aiemmin Jäsä johdatteli JYPin ottelusarjassa 3-0 johtoon ja istuin sulattelemassa ottelua isän kanssa ravintolassa. Hiljalleen todellisuus alkoi valkenemaan, ja tajusin, että JYP saattaa olla tiistaina mestari. Tätä olen koko ikäni odottanut, joten en voi ottaa sitä riskiä, että en olisi tuossa ottelussa paikan päällä mukana. Samaan aikaan huomasin jostain ilmoituksen fanimatkasta ja lähdin kyselemään kavereita mukaan. Pari kaveria lopulta myös mukaan sain. Ilmoittauduttiin matkalle mukaan ja alettiin odottamaan tiistaita.

Bussissa oli menomatkalla kohtalaisen rauhallinen ja erittäin jännittynyt olo. Yksikään JYP-kannattaja ei ollut koskaan kokenut sitä, miltä tuntuu voittaa mestaruus. Koko ajatus tuntui edelleen kaukaiselta ja oudolta. Kavereiden kanssa puhuttiin matkan aikana varsin vähän.

Sitten päästiin perille. En ollut aiemmin käynyt Raksilassa katsomassa otteluita, joten kaikki tuntui vieraalta. JYP-kannattajia oli paikalla satoja, tarkemmista lukemista en tiedä. Suurin osa JYP-kannattajista seisoi samassa katsomossa ja tunnelma oli aivan huikea läpi ottelun. Tämä on ehkä klisee, mutta silti totta - en muista itse ottelusta paljoakaan. Yksi parhaiten mieleen jääneistä hetkistä oli JP:n tyhjiin iskemä 2-5 -maali. Sitä ennen kukaan ei uskaltanut pitää voittoa varmana, mutta sen myötä tiedettiin, että nyt voitto on varma ja JYP on mestari. Tunnelma ja fiilis oli jotain aivan käsittämätöntä. Seisoin keskellä JYPin kannattajien valtaamaa vieraskatsomoa ja jokainen ympärillä ollut ihminen oli aivan haltioissaan. Kaiken riemun keskeltä kuitenkin toistuvasti tuli esiin se fakta, että tapahtunutta oli vaikea uskoa. Ei oikein vielä ymmärretty, että mitä oli tapahtunut.

Katsomot tyhjenivät ottelun jälkeen hitaasti. JYP-kannattajat eivät halunneet lähteä mihinkään. Meitä kuulutettiin poistumaan ja häädettiin jonkin verran järkkäreiden toimesta. Itse olin katsomossa vielä viimeisten joukossa, kun järkkärit olivat jo lopettaneet hätistelyn ja suurin osa porukasta oli poistunut pihalle. Kaverin kanssa istahdettiin siihen ja ihmeteltiin, että mitä juuri tapahtui. Pyöriteltiin päätä, että voiko tätä uskoa ollenkaan.

Lopulta sieltä selvittiin pihalle ja bussin kyytiin. Paluumatka oli kohtalaisen riehakas, mutta edelleen kaikista näki, että tapahtunutta on vaikea uskoa ja sisäistää. Matkan aikana pohdittiin paljon, että missähän joukkueen bussi menee ja nähdäänkö joukkuetta vielä Hippoksen pihalla. Siellä pihalla lopulta odoteltiin aika pitkään, muistaakseni pari tuntia. Rummut pärisivät ja meininki oli todella iloinen. Ketään ei erityisesti haittanut, vaikka kohtalaisen viileässä yössä jouduimme parkkipaikalla joukkueen bussia odottelemaan. Lopulta joukkue saapui ja juhlalle saatiin sen yön osalta tietynlainen päätös, kun kannattajat pääsivät koskettelemaan mestaruuspystiä joukkueen pelaajien kanssa. Vasta seuraavana päivänä alkoi oikeasti ymmärtämään, että mitä edellisenä iltana oli tapahtunut.

Vaikea on tuota ensimmäisen mestaruuden muistoa koskaan voittaa. Se tulee pysymään aina mielessä hyvin erityisenä tapahtumana. Olen jälkikäteen kiitellyt itseäni jatkuvasti siitä, että tuolle fanimatkalle lähdin mukaan, vaikka sellainen ei ns. kuulunut normaalisti tapoihini.

Eikä kyseessä ole vain paras JYP-muistoni, vaan ehkäpä paras muistoni koko elämässä tähän asti. Elämän parhaat muistot ovat toivottavasti vielä edessä, mutta JYPin osalta tulevatkaan mestaruudet eivät ehkä ihan tuolle tasolle tule pääsemään - eikä tarvitsekaan.
 

Hypodermic

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
Lapsena katseltiin Hippoksella pelejä lähes aina istuen portaikoissa kaiteen alla tai muissa vastaavissa paikoissa.
(Nykyään ei olisi mahdollista, kun järkkärien ykköstehtävä on häätää nappulat ja muut pois portailta.)

Aika kun pelit kuunneltiin radiosta. Vuotta en nyt äkkiseltään muista, mutta ikuisesti on jäänyt mieleen eräs keväinen Kärpät-JYP ottelun selostus Oulussa... "Immonen, voita aloitus.. Perrin vetää MAALIIII, MAALIII! Erkki Erkki Erkki Erkki twistaa 2-2, woohoo! Se on siellä, se on siellä!..." ja niin edespäin. Tuon kohdan selostuksesta muistanee varsin moni ulkoa ja pitkään. :)

Lapsuuden jälkeisistä ajoista tietysti 2009 mestaruus on ykkönen, ja ykkönen kai se on muutoinkin. Uskomaton fiilishän se oli olla neljännessä finaalissa Raksilassa. Olikohan meitä siellä 7-8 bussilastillista ja tietysti joitain omilla kyydeillä tulleita JYP-henkisiä. Hirveän tarkkaa filmiä ei ottelun ja illan kulusta ole, osin tietysti alkoholin vaikutuksesta mutta osansa varmasti oli sillä miten tunteella tuossa ottelussa oli mukana ja kuinka euforinen olo tuli kun Jääskeläinen nosti 4-2 maalin edustalta.

Olen huono muistamaan ajankohtia, mutta olikohan se tuota mestaaruutta edeltänyt kevät kun pelattiin pudotuspelisarjaa Tapparaa vastaan. Häkki oli täysi ja seisomakatsomosssa helkkarin kuuma. Siellä huudettiin t-paita päällä kylki kentälle päin, että mahtui seisomaan. Tuohon aikaan oli kova JYP-buumi ja se näkyi ja kuului myös katsomossa. Nykyiseen tunnelmaan sitä ei voi edes verrata, mutta se on toisen ketjun tarinoita se...

edit: @Nelfor sen tuossa edellä hyvin kuvastikin. Ottelusta ei muista juuri mitään, mutta se ilta ja riemu vieraskatsomossa - täysin tuntemattomien ihmistenkin kanssa - ei unohdu koskaan.
 

HOOLIGAN_

Jäsen
Suosikkijoukkue
Avtomobilist, SUOMI, 1923 (1897)
Hieno ketju!

Itsellä parhaat muistoni menevät ensisijaisesti yllätys yllätys menestykseen eli mestaruuksiin, pronsssit on hienoja saavutuksia isossa kuvassa, mutta itsekin sen verran voittokeskeinen ihminen, etten niitä hirveästi muistele, vain mestaruus kelpaa.

Vähän pohjustusta joka menisi myös hienossa ketjussa --> Mistä ovat JYP-fanit ilmestyneet?

Asiaan, olen läpi elämäni käynyt jäähallilla, koska jääkiekko on ollut osa elämääni läheisesti siitä asti, kun muutimme isän töiden perässä Jyväskylään ollessani 3v, isäni myös vei heti tuolloin minut katsomaan ensimmäistä jääkiekkopeliäni, en muista kuka vastassa oli mutta kotijoukkue oli JYP ja vuosi oli 1995. Tästä minulla ei ole omia muistikuvia muutenkaan, mutta se on ensimmäinen kosketus kiekkoon. Omat ensimmäiset muistikuvat kiekosta alkavat siitä noin kuusivuotiaasta ja tuolloin maailma oli hieman erilainen, sillä menimme jo tuolloin monesti kaverin tai parin kanssa yksin jäähallille olihan se lähes talomme vieressä (alle 1km) Kävimme katsomassa vähän kaikenlaista kiekkoa, koska kiekko vaan oli nastaa seurattavaa ja roikuimme jäähallilla aina jos emme olleet koulussa tai omissa harrastuksissa.. Pääasiassa kävimme katsomassa kuitenkin Diskoksen pelejä koska pelipaidat oli niin hienot sekä junnujen pelejä koska ne olivat joko ilmaisia tai lähes (tuohon aikaan JYPin a-nuorten pelit maksoivat) JYPin pelejä kävimme harvakseltaan, koska hinnat olivat kovat nassikoille. Diskos oli kuitenkin varsinaisesti se seura jota kannatin muutaman ystävän kanssa pienenä, sitten kun seura kaatui konkurssiin 2004 hallilla ja pelejen seuraamisesta oli tullut jo tapa, joten siirryin kavereiden kanssa katsomaan yhä enemmän JYPin pelejä (lue aina kun mahdollista).

Vuodesta 2006 asti olenkin sitten ollut suurimman osan JYPin kotipeleistä paikalla tai omistanut vähintään kausikortin, 2007 vuodesta alkaen mukaan tulivat sitten fanimatkat myös joihin ensimmäisen reissun jälkeen lähettiin aina jos vain aikaa ja rahaa oli. Tästä aletaankin lähentyä tämän ketjun varsinaista aihetta, eli parhaita JYP muistoja.

2009 ja ensimmäinen mestaruus on toki hienoa saavutus ja ehkä seuralle se tärkein koska kyseessä ensimmäinen mestaruus ja sen merkitys on valtava, näytettiin että myös tässä kaupungissa voi pelata ja voittaa mestaruuden. Itselle 09 ei henkilökohtaisesti ole kuitenkaan ykkösenä listalla, koska erinäisten sattumusten kautta en päässyt lähtemään tuona keväänä yhteenkään fanimatkaan finaaleissa, tvstä toki katselin, mutta se ei ole sama asia.

2012 mestaruus sensijaan olin kaikissa muissa kevään playoffotteluissa paikan päällä, paitsi yhdessä Ässät koti ja vieras ottelussa. Tuo kevät oli huikea kokemus henkilökohtaisesti JYP kannattajana ja itse arvostan johtuen omasta kokemuksesta tämän edelle kun JYPin liigamestaruuksista puhutaan. Ykköseksi silti tämäkään muisto ja kokemus ei mene.

Itselleni isoin ja tärkein JYP muisto on ehdottomasti CHL-mestaruus, en päässyt omien ammattikorkeakoulu opintojen ja kokeiden takia lähtemään puolivälieriin Bronoon ja tsekkiin seuraamaan, jonne kaverini lähtivät, mutta olin mukana niin välierissä Trinecissä, kuin finaalissa Växjössä kavereiden kanssa. Suomen mestaruuden on hienoja saavutuksia, mutta Euroopan mestaruus jotain potenssiin xxx. Koko konsepti, yhdistää ulkomaan matkailua, tutustua paikallisiin, nauttia maisemista ja mikä tärkeintä oma rakas seura pelaa Euroopan parhaita joukkueita vastaan, mikä olisi hienompaa? Tuo reissu vielä päättyi mestaruuteen niin tämä on täysin unohtumaton kokemus itselle JYPin saralta ja vaikka tiedän olevani todennäköisesti vähemmistössä itse arvostan CHL- mestaruutta Liiga mestaruuksien edelle, en siis pelkästään omana kokemuksena vaan myös yleisesti. Liigassa ollaan Suomen paras jos mestaruus tulee, mutta CHL:ssä koko Euroopan paras.

Muita isoja ja hyviä muistoja tulee ns minardi ajoilta. Bednar, Martins, Perrin, Chlubna, Ton, Poikolainen, Virolainen, T.Leinonen kaikki ovat osaltaan jättäneet hienoja muistoja, maaleja yllättäviä voittoja tms, mutta itselle vain mestaruudet ovat isoimpia juttuja siksi nuo seuran kolme mestaruutta ovat ne rakkaimmat muistot.

En ole hyvä kirjoittamaan tälläistä storia, olen yleensä parempi "kuivissa" tilastoissa jne, mutta toivottavasti joku sai tästä irti sitä mitä yritin omista muistoita avata.
 

laalki

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, Philadelphia Flyers
Yksi parhaiten mieleen jääneistä hetkistä oli JP:n tyhjiin iskemä 2-5 -maali. Sitä ennen kukaan ei uskaltanut pitää voittoa varmana, mutta sen myötä tiedettiin, että nyt voitto on varma ja JYP on mestari.

Tämä on niin totta. Niin vitun kauan oltiin tarvottu siellä suossa ja katsottu kun isommat siivoaa pöydän, etten itsekään antanut itseni iloita yhtään vielä 2-4 -vaiheessa. Sarja oli 3-0 ja JYP niin kuskin paikalla kun olla ja voi. Niin oli tottunut ottamaan turpaan, ettei ollut jotenkin varaa keulia yhtään. Sen 2-5 -maalin jälkeen olo oli surrealistinen, miten tässä ny olla. Semmoinen kliseisen tyhjä olo. Pikkuhiljaa se sit aukesi, että oltiin parempi kuin paras.
 

Tepi#45

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
Kaikilla on varmasti aikaa nyt...

"Varmuuden vuoksi" -karanteenissa tuli kaivettua paljon JYP-videota. Tokihan se meni perinteisten kautta.

Ikimuistoisin mulla oli kun 2005 opiskelin ensimmäistä vuotta Joensuun yliopistossa ja lähdin junalla katsomaan JYP-Ässät -peliä, kun muuan Jody Shelley oli kuulemma rosterissa. Ässät johti 0-2, JYP voitti 4-2 (Shelley0+2), enkä oikein muista missä nukuin.

edit. Näin se alkoi Jody Shelley

Ai että, kylmät väreet meni tuon videon myötä ja muutoinkin. Muistan hyvin ensikohtaamisen Jody Shelleyn kanssa.
Satuin olemaan asioimassa eräässä kiinteistössä Väinönkadulla ja siellä odottaessa kävin mm. keskustelua, että pitääpä saada hyvä kuva Jodysta ja nimmaria henkilökohtaisesti, jotta jää muistoja jääkenttien soturin vierailusta.

No kun lopulta pääsin poistumaan tuosta Väinönkadun kiinteistöstä ja lähdin kävelemään Väinönkatua ylöspäin niin vastaan käveli jääkaappipakastimen kokoinen ja tummassa pitkässä villakangastakissaan melko uskottavan näköinen ilmestys. Tunnistin heti, että kyse on Jody Shelleysta.

Mikä sattuma siis. No eikun esittäytymään ja käsipäivää, ja kysyin saako häntä häiritä hetken aikaa. Vastaus oli, että totta kai, Jody oli äärettömän leppoisa ja mukava. Hänellä oli aikaa jutella juuri sen aikaa kun minulta juttua tuli. En unohda tuota ensimmäistä tapaamista koskaan.

Hieno ketju kerta kaikkiaan ja täällä on ollutkin jo paljon hienoa luettavaa, kiitos kaikille.

Omat ensimuistot ulottuu toki melko paljon varhaisemmalle ajalle, kun halliin menin ensikertoja isän ja veljen kanssa ollessani vielä lapsi. Tämä toi myös vaikeuksia löytää katselupaikkaa, koska istumapaikasta ei voinnut edes haaveilla ja täydet seisomakatsomot oli haastavia ja aika usein täpösen täynnä. Tuohon omien muistojen alkuaikaan kun seisomakatsomoa oli niin järkyttävän paljon enemmän kuin nykyisin. Muistaakseni hallin pitkistä sivuista oli noin puolet istumapaikkoja ja yläpuolella puolet seisomakatsomoa + päädyt. Voi sitä tunnelmaa ja mökää, kun halli oli täynnä. Otteluohjelmia revittiin silpuksi ja heitettiin ilmaan JYPIn tehdessä maali..."Sambakin" kuulosti tuolloin tuoreelle.

No jostain se kaikilla lähtee ja itselle nuo jäähallille menot oli sellainen kokemus, että olin ihan myyty ja JYP (tai silloi vielä Jyp HT) tuli olemaan minun seurani jota opin rakastamaan. Sillä tiellä ollaan edelleen, suhdetta on toki koeteltu välillä, mutta ero ei ole vaihtoehto. JYP on edelleen tärkeä osa elämää ja tuo hyvää vastapainoa kaikkeen muuhun.

Tässä näin lyhyesti jotain.
 
Viimeksi muokattu:

makeyy

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
Lopulta sieltä selvittiin pihalle ja bussin kyytiin. Paluumatka oli kohtalaisen riehakas, mutta edelleen kaikista näki, että tapahtunutta on vaikea uskoa ja sisäistää. Matkan aikana pohdittiin paljon, että missähän joukkueen bussi menee ja nähdäänkö joukkuetta vielä Hippoksen pihalla. Siellä pihalla lopulta odoteltiin aika pitkään, muistaakseni pari tuntia. Rummut pärisivät ja meininki oli todella iloinen. Ketään ei erityisesti haittanut, vaikka kohtalaisen viileässä yössä jouduimme parkkipaikalla joukkueen bussia odottelemaan. Lopulta joukkue saapui ja juhlalle saatiin sen yön osalta tietynlainen päätös, kun kannattajat pääsivät koskettelemaan mestaruuspystiä joukkueen pelaajien kanssa. Vasta seuraavana päivänä alkoi oikeasti ymmärtämään, että mitä edellisenä iltana oli tapahtunut.

Vaikea on tuota ensimmäisen mestaruuden muistoa koskaan voittaa. Se tulee pysymään aina mielessä hyvin erityisenä tapahtumana. Olen jälkikäteen kiitellyt itseäni jatkuvasti siitä, että tuolle fanimatkalle lähdin mukaan, vaikka sellainen ei ns. kuulunut normaalisti tapoihini.

Eikä kyseessä ole vain paras JYP-muistoni, vaan ehkäpä paras muistoni koko elämässä tähän asti. Elämän parhaat muistot ovat toivottavasti vielä edessä, mutta JYPin osalta tulevatkaan mestaruudet eivät ehkä ihan tuolle tasolle tule pääsemään - eikä tarvitsekaan.

Tähän liittyen; meidän fanibussi pysähtyi heti siinä Oulun eteläpuolella, jonka jälkeen ei taidettu pitää kuin 1-2 kusi/tupakkataukoa matkan varrella. Silti joukkueen bussi oli jo siinä vaiheessa ku me päästiin keskustaan, niin väinönkadulla gigglinin edessä odottamassa pelaajia saapuvan kikkelistä. Ja huhujen mukaan olivat matkalla pysähtyneet vielä viitasaarella jossain pikkupubissa. Siinä on otettu linja-autosta rajoitin kyllä pois käytöstä.
 

laalki

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, Philadelphia Flyers
Tuosta Jody Shelleystä oli joskus juttua Tubessa, kun nyt jo eläköitynyt(?) palstaveli @Handyy kävi Columbuksessa ja oli jutuissa Jodyn ja Duvie Westcottin kanssa. Olivat ihan TSN tms. lähetyksessä erätauolla kun JYP-fani pääsi morjestamaan molempia tuon kauden änäri-apuja. Video ei enää yrityksistä huolimatta löytynyt.
 

snake70

Jäsen
Suosikkijoukkue
Boston Bruins
Aika mielenkiintoista palata ajatuksissa taaksepäin.

Ensimmäisenä tuli mieleen Tero Lehikoinen tuuletti maalia kesken läpimenon ja teki maalin, maalivahti tuli vastaan ja kun maali syntyi jatkoi matkaansa vaihtiaitioon.

Artu Jokinen; mikä persoona ja äsyke maalinedessä ja jutut jossain suurjyväskylä lehdessä. Unohtumattomin ehkä tuuletus liigan nousun varmistuttua.

Pekka "Rono" Järvelä, yv.ssä nyökkää päätä niin ketju tietää mitä tehdä.

Ekoja play off pelejä kun HIFK "valitsi" JYP HTn helppona vastuksena ja kuinkas olikaan. ja sen ne prkleet kertoi televisioon :-)

Kari "Viljo" Viljasen kausi liigassa, kukaan ei uskonut koko mieheen, käsittääkseni vaimo oli luvannut kossupullon jokaisesta IS tähdistä mitä saa kauden aikana, Kauden päätyttyä Viljo on liigan kärkeä ja se kun totee **** mä uin siinä määrässä. tämä on sisäpiirin tietoa ei käsittääkseni ole lehtien palstoille päässyt,

Ehkä ekat finaalit tietyllä tavalla. mutta oikeastaan niistä on pirun huonot muistot ehkä se hopeaa tarra mikä tuli liimattua auton ikkunaan.

Kari Kanervon muutama tappelu, esim Reijo Mikkolaista vastaan, Mikkolainen aloitti tappelun mutta ei kerennyt lyömään kertaakaan, sitä ihmeteltiin missä Kanervo oli kyseiset taidot omannut, ja selvisihän se, oli Töissä paloasemalla samaan aikaan Uusivirran Taren kanssa ja oli sparraillut hänen kanssaan.
Tästä seurannut KalPan ulkomaalas vahvistus harjoituskaudella oli kohdannut Kanervon ja liigapeleissä kun ei oikeastaan uskaltanut jäällä olla yhtä aikaa ensimmäisellä puliskolla kautta, Kanervo kun tuli jäälle tämä pelaaja minkä nimeän en jaksa muistaa tähän hätään painui vaihtoon saman tien. Myös Tommi Kovasen pelaaminen JYPä vastaan ja millainen rotta oli, Thomas Sjögren sitten leipoi turpaan, se oli Tommi Kovasen ja JYPn ensimmäinen kohtaaminen oikeusasteessa, Sjögren taisi saada liigalta 10 ottelun pelikillon ja jyp maksoi Kovaselle raahaa kivusta ja särystä. sitten tämä Tommi Kovasen jyp ajan päättyminen, kuinka monta kertaa selitys muuttui keissin aikana. Aika surkuhupaisa tarina

Sitten mitä ulkomaalais pelaajia jäänyt mieleen hyvässä tai pahassa:
Grant Martin (pidän ehkä jyp.n parhaana ulkkarina joka pelannut koko kauden) hopea kausi
Georgie Roginson, Leo Gudas, Michael Nylander, Erik Perrin, Thomas Clubna, Petr Ton, Peter Hubacek, Justin Duberman, Jiri Dolezal,

Suomalaiset vahvistukset:
Rono Järvelä, Kari Kanervo, Jari Lindroos, Juha Huikari, Jari Munck, Pekka Arbelius, Kari Suoraniemi, Timo Norppa, Henry Saleva, Mika Paananen. Jouni Rokama, Rantaselmen Sulttani, Ari Haanpää.

Oman kylän pojat
Lehikoinen, Kurkinen, Rastela, Jokilahti, Heikkinen, Sinikunnas, Lius,
 

Saleva kehiin

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelipaikallinen JYP, Ukrainan maajoukkue
Oma paras muistoni ei ole kokemuksena mitenkään hohdokas JYPin menestyskaanonissa. Enemmänkin omassa lapsuusmuistossa. Ala-asteella kävin aina silloin tällöin Jyväskylässä siskon luona, joka silloin opiskeli yliopistossa. Siskon poikakaveri oli pelannut joskus jääkiekkoa Saarijärven namikassa (tai olikohan jopa Saarijärven Pullistuksessa) ja minun silmiini kaveri oli siis melkein ammattilainen. Sisko oli käskenyt tämän poikakaverin järjestää minulle ohjelmaa ja niin paineltiin Hippokselle. Ei ollut hallia, oli kylmä ja lunta satoi. Vastustaja oli muistaakseni HJK. Mieleen jäi JYPin kanadalaisvahvistus, joka ei turhia syötellyt. Ei ollut siis mikään kummoinen vahvistus, mutta erottui kyllä kentällä. Siis ihan sen takia, että aina sooloili.

Maaleja tuli paljon ja JYP muistaakseni hävisi. Makkara oli kuumaa ja taisin polttaa kieleni. Eihän sitä silloin voinut käsittää, että kyseisen seuran tekemisiä tulisi seuraamaan enemmänkin. Muistoon sisältyy siis paljon muutakin kuin JYP. Kyseisestä siskon poikakaverista tuli muuten hänen miehensä ja nyt on jo edesmennyt kiekkosankari. Jotenkin maagista muistella sitä JYPiä verrattuna nykyiseen Hurrikaani-organisaatioon.
 

jypinfani

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, SaPKo, D-Kiekko <3
JYPiä oon seurannut kunnolla vasta 2016-2017 kaudesta lähtien, joten näitä parhaita muistoja ei ole paljoa. Miklikin ratkaisumaali pronssimatsissa 2017 sekä CHL-mestaruus on siis ne parhaat muistot.
 

Hurraa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Avtomobilist, FCV, Flames, Happee, JyP, Lohi
Ensimmäisenä mieleen tulevia JYP-muistoja on viisi. Jätin pois tästä jo aiemmin mainitut mestaruuskokemukset, vaikka kyllä niistä omanlaisen tarinan jokainen on kertonutkin. Jostain syystä myös koko 2010-luku rajautui pois vaikka sieltäkin juttua piisaisi.

1. Kauden 97-98 JYP-Lukko -ottelu. Ottelu pelattiin kevätkaudella. JYP voitti 3-2. Pääsin otteluun perhetuttumme kutsusta, jolla oli järjestyksenvalvontavuoro ja istumapaikka vapaana tuohon peliin. Olin 9-vuotias ja ensimmäistä kertaa paikan päällä jääkiekko-ottelussa. Kausikortti leimattiin näemmä jollain rei'ittäjällä. Järjestyksenvalvojat laittoivat sinistä takkia päälle joissa taisi olla JyP HT -logo.

Ulko-oven jälkeen kaukaloa ei edes näkynyt vaan välissä oli käytävä. Käytävän toisella puolen oli raput jotka kavuttuaan näki suuren kaukalon ja katsomot ympärillä. Päätyverkoissa luki "Liikuntakeskus". Mietin miten teksti on saatu niissä näkymään, valaistuksella vai millä. Peliä ei vielä alettu pelaamaan vaan kaikki pelaajat olivat yhtäaikaa kentällä ja kiekkoja oli kymmeniä. Tajusin että pelaajat lämmittelevät näin ennen jokaista ottelua. Lämmittelynäkappaleena soi Celine Dionin My heart will go on. Titanic-elokuvasta sen tunnistin ja se olikin juuri tullut elokuvateattereihin. Näin olin kuullut siskoltani.

Istumapaikkani numero oli 212 ja se sijaitsi lähellä vierasjoukkueen vaihtopenkkiä. Mittasin arviolla olevani Lukon penkin päässä istuvaa "Pettistä" kahden metrin etäisyydellä häneen. Lukko-maaliin meni torjumaan Kimmo Vesa, luukkuvahtina muuan Sinuhe Wallinheimo. JYP-maalilla oli Tynin radioselostuksista tuttu "Hippoksen Hasek", Marko Leinonen. Luukkuvahti Tommi Satosaarella näytti olevan samanlainen maski ja koitin tarkastella käyttävätkö he samaa maskia vai ovatko ne vain samanlaisia. Päädyssä näytti olevan valkoisia paitoja jollain porukalla, jotka kannustivat intensiivisesti ja heillä oli erinäisiä rytmisoittimia. Heidän alapuolellaan oli mainoskyltti "Expert Juhan konehalli". Olin hiukan pettynyt Hippoksen jäähalliin siinä ettei keskellä ollut neliönmuotoista tulostaulua, kuten olin TV-kuvassa muissa halleissa nähnyt olevan.

Toisessa erässä tein tyhjäämästäni popcorn-paperipussista JYP-lipun laittamalla sen sormestani läpi. Mietin hetken mitä muut ajattelevat joilla on hienoja, uudellakin logolla olevia heilutuslippuja. Jossain vaiheessa joku huusi katsomossa "jäätelöä!". Hänellä oli mukanaan kylmälaukku ja kierteli katsomoissa mainoshuutonsa kera. Kimmo Vesa torjui kiekon kerran mailallaan niin että se ponnahti alarivin katsojien viereen kohdalleni. Kiekon saaja poisti siitä tohkeissaan jäähileet ja laittoi talteen. Maalin tultua ihmettelin kun kaikki pelaajat menivät vaihtoaitiosta kentälle juhlimaan maalia.

Ottelun jälkeen mietin että ihan mukava kokemus, ehkä tänne tulee toistekin eksyttyä.


2. Vuosituhannen taitteen lauantai-kotipelit HIFK:a sekä Jokereita vastaan. Oli mahtavaa päästä 20mk lastenlipulla seisomakatsomoon mikä oli aivan täynnä. Ilmassa oli sähköä jo alkulämmöistä lähtien. Dr. Feelgoodin Milk and alcohol on lämmittelybiisinä jäänyt noista ajoista erityisesti mieleen. Sambaryhmän läheisyydessä oli mahtavaa olla tunnelmassa mukana.


3. Kaikki ne merkitykselliset/televisioidut pelit, joissa kuuluisa Hippoksen palosummeri on pärähtänyt ennen ottelun alkua soimaan. Joskus taisi johtua savukoneesta, joskus Ultras Jokereiden savupommeista, tai joskus muuten vaan. Nämä kaikki kyseiset ottelut ovat päättyneet aina JYPin voittoon. Ainakin sellainen tuntuma on jäänyt muistilokeroon.


4. 2000-luvun alkupuolen vieraspeli. Sain ottaa isäni matkaan karpalosuolle patterikäyttöisen pikkuradion. Kari Tynin ääni metsässä on jäänyt mieleen. Isäni saattoi pitää minua jo tuolloin jonkin verran JYP-kannattajana.


5. Blues-JYP, ensimmäinen 1. kierroksen playoff-ottelu keväällä 2006. Ensimmäinen matkani fanibussin kyydissä. U2:n New years day soi bussissa ennen lähtöä. Taisi tulla radiosta. Tuntui jännittävältä. Matkalla kuulin Lordin uuden biisin kotikyläni kohdalla. Kaverini kertoi Suomen osallistuvan sillä Euroviisuihin.

Tommi Kovanen kurkisteli vieraskatsomoon päin kun tuli lämmöille, että siellä on JYP-kannattajat. Espoossa oli kirkkaat valot. Mahtava voitto ja Antti Virtasen kiepautus maalin takaa avonaiseen blegi-börsään.
 

spaceman

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, #26, #15, #11, #45
Kiitos ketjunavauksesta ja kiitos ihan mahtavista tarinoista! Pitääpä jossain välissä keväällä itsekin kaivella muistilokeroita joskus -88 alkaneen JYP-fanituksen tiimoilta.

Äkkiseltään mieleen tulee pikkusiskon valkoinen pöytäradio, Kari Tyni ja ensimmäinen hopea, 90-luvun ensimmäiset seikkailut hippokselle kavereiden kera, Jokerit-pelien savupommit, täyteen ahdetut seisomakatsomot ja lopulta mestaruus.

Nylander, Ton, Immonen, Hytönen, Tuppurainen, Gudas ja Dolezal, Joni Lius. Siksak-Singer Salminen vs. Joha Lind vuoden tulokkaana. Vesa Ponto, Janne Hauhtonen, huhhuh.
 

snake70

Jäsen
Suosikkijoukkue
Boston Bruins
Unohtamatta Liiganousun jälkeistä tunnelmaa hallilla ja se ainoa oikea Samba ryhmä, tämä nykyinen rumpuryhmä, ei oikeastaan voi verrata missään muodossa. Mutta nythän muisteltiin niitä hienoja muistoja
 

Saleva kehiin

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelipaikallinen JYP, Ukrainan maajoukkue
Äkkiseltään mieleen tulee pikkusiskon valkoinen pöytäradio, Kari Tyni ja.....

No niinpä! Radio Jyväskylä MELKEIN kuului omassa huoneessa. Varsinkin, kun radioon viritteli mitä uskomattomampia lisäantennivirityksiä.. Parhaimmillaan kamalan suhinan seasta saattoi kuulla ottelun kiihkeimmät hetket.. Oikeanlaisella säällä selostus kuului siedettävästi. Olotila oli onnellinen sekä kuuluvuudesta ja siitä, jos JYP vielä voitti.
 

Captain Slow

Jäsen
Suosikkijoukkue
KR69, K11ng Perrin, Bratislavan mm-miehistö 2019
JYPiä oon seurannut kunnolla vasta 2016-2017 kaudesta lähtien, joten näitä parhaita muistoja ei ole paljoa. Miklikin ratkaisumaali pronssimatsissa 2017 sekä CHL-mestaruus on siis ne parhaat muistot.
Koskaan ei ole liian myöhäistä hypätä joukkoon muitten hurrikaanisydänten. Sitten kun se lyö, niin se lyö, Ja lujaa.
Itse aktiivisempi seuraaminen alkoi vasta joskus... 2013-2014? tiennoilla. (toki aiemmin vähän satunnaisemmin 2007-2008 vai 2008-2009...). Kyllähän pari kertaa aiemmin on tullut pelissä käytyä, mutta "aktiivisempia" muistikuvia on 2012 Radio Cityn kautta kuunneltu mestaruuden ratkaisu.

Varmasti oon eri aiheissa sanonut näitä, mutta koskaan ei oo huono hetki fiilistellä hyviä muisteloita. Tähänmennessä parhaat ja mieleenpainuneimmat hetket paikanpäällä koettuna. 2010-luku koputtaa todella vahvasti, mutta tuskin ketään haittannee näin uudet muistelot:

- Lars Ellerin debyyttimatsi Tapparaa vastaan... 2+0 ja vieläpä voittomaali rangaistuslaukauksissa. Jos joskus NHL-ura tyssää, niin palaathan Jyväskylään, please?
- Muuan Eric Perrinin "viimeinen" pronssimatsi Raumalla... Jo se kuvastaa paljon, et etäkannattajana tuli lähdettyä ekan kerran viralliselle fanimatkalle, vain ja ainoastaan tämän pelaajan viimeisen pelin takia... (sen jälkeen fanireissuille on melkeinpä aina lähdetty, jos sauma on ollut.)
- Vehviläisen debyyttipeli JYP-paidassa @ Lahti, syksyllä 2015... 2-0-nollapelillä pisteet himaan... (½v myöhemmin samassa hallissa, saman veräjänvartijan toimesta, olikin vähän toisenlaiset tunnelmat...)
- "Case Miklik" ja siitä seurannut pieni poikapaini Yonkmanin ja Finleyn kesken... Te tiärätte.
- Turkulaisen läpiajosta tekemä maali arkisessa Tappara-JYP-pelissä joskus 2017-2018(?)... aisaatana, silkkaa seksiä.
- Sport - JYP v. 2018 joulukuussa... Onneksi nykyään hymyilyttää jo se, miten paljon tämän pelin viimeiset minuutit ja lopputulos vitutti...
- Playoff-sarja Kärppiä vastaan keväällä -15 jolloin finaalipaikka jäi muutaman maalin/yhden voiton päähän... (nyt kun rikos on todennäköisesti vanhentunut, niin voin kertoa että yhden opiskelija-asuntolan ovesta lenti aika huolella lastulevynpalaset häviön jälkeen)
- Hännikäisten, Suomeloiden yms läpimurto ja pistenikkarointi JYP-paidassa.
- Darryl Boycen mahtivaihto SaiPa-playoffsarjassa keväällä 2016 jossa kaatoi yhden vaihdon aikana pari sputnikkiä painavilla taklauksillaan...
- Petr Hubacekin asenne pelata hurrikaanilogolle (ei pahemmin fleguillut, vaikka verkkokalvoille onkin palanut muutama läpiajo joiden veto on päättynyt vastustajamaalivahdin patjoihin)

E: Lisätty pari kohtaa jotka tulleet jälkijunassa mieleen.
 
Viimeksi muokattu:

ZayWest

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, Käännettävät rotsit, Ensisijainen kontakti
Sami Vatanen. Immosen lähdön jälkeen JYPiltä puuttui todellisen starastatuksen pelaaja ja sitten kaudelle 2009-2010 esiin kaivautui muuan #44. Isossa kuvassa Vatasen tähtihetki itselleni oli runkosarjan kevätsesonki 2012. Aivan jäätävää dominointia.

Paljon olisi videomateriaalia, mutta tyydyn kahteen seuraavaan pätkään. Näissä kiteytyy hienosti se miksi Vatanen niin poikkeuksellinen oli. Kaikki tekeminen ohjautui maalille. Ei mitään rusettiluistelua ja tarpeetonta hieromista. Oli myös uskomatonta miten paljon Vadua sai hakata, "viiltää" ja tökkiä käsille. Ei pahemmin pelihuumoriin vaikuttanut.

Hongan veljeksille myös terveiset näiden myötä.






 

Flou

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ravens
Vatasen koosteista tulee aina mieleen "ÄIJÄÄÄÄH" -Suikkasen itkunarinat siitä, kun Vatasta rikkoville pelaajille välillä jopa vihellettiin jäähyjä. Hänen mielestään Granlund ja Vatanen pelasivat eri säännöillä Liigassa kuin muut. Eikä suinkaan vika ollut niissä saatanan puukäsissä, jotka eivät pysyneet kummankaan nuorisotähden perässä vaan hakkasivat sen minkä kerkisivät käsille ja jaloille. Vituttaa vieläkin, kun katsoo noita videoita ja tuota huitomisen määrää ilman, että käsi nousee missään vaiheessa pystyyn. Millaista jälkeä olisikaan tullut, jos Vatasta ei olisi saanut hakata ihan surutta?
 

ZayWest

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, Käännettävät rotsit, Ensisijainen kontakti
Vatasen ja Granlundin kohtaamiset olivat kyllä herkkua. Heitän tähän vielä muiston alkukevään 2011 kärkiottelusta JYP-HIFK. Vatanen ratkoi tuon pelin yksin. Tärkeä 2-2 maali videona ja kolmannessa erässä Vadu teki saatanan upean esityön Pihlströmin 3-2 voittomaaliin. Tuokin ihan maaginen ottelu.



 

spaceman

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, #26, #15, #11, #45
Vatasen ja Granlundin kohtaamiset olivat kyllä herkkua. Heitän tähän vielä muiston alkukevään 2011 kärkiottelusta JYP-HIFK. Vatanen ratkoi tuon pelin yksin. Tärkeä 2-2 maali videona ja kolmannessa erässä Vadu teki saatanan upean esityön Pihlströmin 3-2 voittomaaliin. Tuokin ihan maaginen ottelu.



Tämä on jäätävä klassikko, muistaakseni vei kiekon juuri Mickeltä 2-2 -tasoituksessa. Eilen jo koitin tämän kaivaa Tuben syövereistä, kiitos vaivannäöstä :)
 

Powerage

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, Anaheim Ducks
Täytyy nostaa läsnäolleena eräs harjoituspeli muuan Kazania vastaan esiin. Pitkän odotuksen jälkeen Immosta nähtiin kotikaukalossa ja jo se itsessään olisi tehnyt tapahtumasta erityisen, mutta mikä show siitä sitten kuoriutuikaan! Nyrkkihipat varmaan saivat eniten huomiota osakseen, mutta mielestäni myös peli oli kovatasoista ja viihdyttävää loppuun asti!

 

Fironic

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, Ducks, Kraken
Oikea ensikosketukseni JYPiin tuli oman vajavaisen muistini mukaan syksyllä 1996, kun luokkakaverini antoi minulle tarroja vaihtaessa Timo Vertala -tarran postikortin kokoisena. Siinä oli kaiken lisäksi Timon aito nimikirjoitus hopeisella tussilla kirjoitettuna. Tuohon aikaan en vielä jääkiekkoa seurannut kovin aktiivisesti, vaikka eräs Teemu olikin seurannassa ja Mighty Ducks -pipo sekä reppu kuuluivat olennaisesti kouluvarusteisiin.

Ensimmäinen kerta ottelussa paikan päällä taisi olla vuorossa seuraavana syksynä. Pääsin tuon samaisen kaverin siivellä otteluun ja kertaheitolla istumapaikalle. Istuimme JyP HT -vaihtoaition takana ensimmäisellä rivillä ja tuosta hetkestä varmaan Jyväskylän ylpeyden (ja jääkiekon muutenkin) fanitukseni varsinaisesti alkoi. Mieleen jäi hienhaju, lihapiirakka kahdella nakilla, eksoottiset pelaajat (Wortman, Burakovsky) ja vieressä istuneen fanipaitaisen ukon tunteiden palo. Jostain syystä mieleen ei jäänyt mm. ottelun lopputulos tai edes vastustaja, mutta nämähän ovat sivuseikkoja todellisen kannattajan elämässä muutenkin. Sittemmin pelejä tuli seurattua pääasiassa seisomapaikoilta läpi lapsuuden ja opiskeluaikojen, mutta viime vuosina mukavuudenhalu (ja parantuneet taloudelliset valmiudet) on houkutellut entistä useammin istumapaikoille.

Tietysti parhaiden muistojen joukkoon kuuluu ilman muuta molemmat Liiga-mestaruudet ja CHL-mestaruus. Ensimmäisen mestaruuden toteutumista todistin kotona telkkarin ääressä, kun pelit näkyivät Neloselta ilmaiseksi (olin köyhä opiskelija). Pelin ratkettua olikin mukava rynnätä kaupungille juhlimaan kavereiden kanssa ja juomaan aivan liikaa (hetken ajan kuvittelin olevani muuta kuin köyhä opiskelija). Toisen mestaruuden tullessa olin täpötäydellä Hippoksella katsomassa videotaululta, kun Eki laittoi jatkoajalla kiekon yläpesään ja aloitti villin tuuletuksen. Hallissa oli melko uskomaton meininki. CHL-mestaruutta katsoin taas television välityksellä ja Kolehmaisen heittäessä ratkaisun tyhjiin herätin molemmat lapseni karjumisellani. Samana iltana muuten ammuttiin Elon Muskin Tesla avaruuteen, tuli seurattua sitäkin lähes yhtä euforisilla fiiliksillä (johtuen juuri päättyneestä matsista).
 

Valajas

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, Bolts, Yanni Gourde
Lauantai 15.11.1997 oli se päivä kun muistaakseni kaverin isäukko ehdotti extemporeena kahdelle alta 10-vuotiaalle rivarin pihassa palloa lätkiville poikaselle lähtemistä Jyväskylään JYPin peliin.

Muistan kuinka se tuntui hullulta ajatukselta kun ei ollut koskaan käynyt katsomassa muuta jääkiekkoa kun vitosdivarin pelejä oman kylän ulkokaukalolla, jossa kaikki pelaajat laittoivat heti erätauon alettua röökiksi. Nämä oli silloin ne suurimmat idolit kun youtubea tai nhl.comia ei nykymuodossa ollut. Osa nimistä on vieläkin muistissa. Ottelutapahtumasta sai palkkioksi makkaran ja limun kun vaihtoi maaleja tulostauluun.

JYP tuntui noista lähtökohdista todella mystiseltä. Miten peliin voi vaan mennä. Eikö se ole älyttömän kallista tai tarvitaanko sinne joku kutsu. No todellisuus oli kuitenkin 15 tai 20 markan lasten lippu. Lippukin on vielä tallessa. Hallihan oli aivan käsittämättön paikka pienen kylän pojalle. Musiikkia, paljon ihmisiä, makkarantuoksua, alkulämmittelyt ja oikeat maalivahdin varusteet. Meillä oli vain isäukon pesisräpylä 60-luvulta, pahvista tehty kilpi ja pelaajan polkkarit. Itse ottelusta en muista muuta kun sen että siellä oli energisen lapsen hyvä olla. Huutamista ja heilumista ei katsottu pahalla. Aikuisetkin oli matsin jälkeen hyvällä tuulella JYPin voitettua.

Tuon matsin jälkeen maailmankuva muuttui sitten aika melkoisesti ja sillä tiellä ollaan edelleen 23 vuotta myöhemmin. Jääkiekko on edelleen tietynlainen turvasatama ja konteksti jossa saa olla mukana epäsuomalaiseen tapaan kovallakin tunteella.

Etenkin hallin seisomakatsomossa tulee vieläkin koettua oudonlaista yhteenkuuluvuuden tunnetta ventovieraidenkin kanssa. Se on se yhteinen juttu. Halli ja matsitapahtuma on muutenkin aika erikoinen atmosfääri. Elämä ympärillä muuttuu, mutta JYP ja Hippos on tuttuja ja turvallisia. Vakionaamat kuten Jaatisen Mikot ja alivoimamaalit, ne on aina siellä, kuten myös joku vanha puolituttu jota tulee moikattua. Harmittaa tällä hetkellä aika paljon että ei päässyt tänä keväänä pleijareihin. On se vaan jotain niin spesiaalia koko JYP meikäläisen elämässä.
 

Saleva kehiin

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelipaikallinen JYP, Ukrainan maajoukkue
Yhtä-äkkiä tuli mieleen JYPin alkuajoilta kannattaja, joka hyväksi käytti ottelun hiljaisia hetkiä. Taustamusiikkia ei mielestäni soitettu ihan samalla tavalla kuin nykyään. Hallin ollessa siis hiljainen hemmo kajautti erittäin kuuluvalla, hieman nasaalilla ja venyttävällä äänellä: "JYPi tekeeeeeee, JYPi tekee maaaaaaaliiin". Muistaako kukaan muu? Muitakin hiljaisen hetken huutelijoita tietysti oli, mutta tuo nasaali venytys on jäänyt mieleen.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös