Parhaimmat / huonoimmat kitarasoolot

[JanJ]

Mikäpä tappaisi tehokkaammin hyvän biisin kuin paska kitarasoolo?

Ja kun esim Suomessa on sellaisia anti-virtuooseja kuten Simi Sääpallo, ei soolot kieltävä laki ole lainkaan huono idea.

Ei kunnon biisi tarvitse sooloa.
Mutta soolo voi pilata kunnon biisin.

 

[coco]

hyvistä sooloista

metallican Kirk Hammetin soolo unforgiven biisissä on loistava. Muita hyviä esim. Slash's snakepit serial killer, Kissin Ace Kiss alive I love it loud Skid rown Wasted time, Testamentin return to serenity ja the legacy. Huonoja on mielestäni nopeat tilutukset joilla ei ole mitään tekemistä muun biisin kanssa.

 

[Spencer]

Viestin lähetti timmi
Rauli Badding Somerjoen Paratiisissa on kyllä kauneimmat kitarasoolot. Kukahan ne alunperin soittaa?

Perimätiedon mukaan Jukka Tolonen.

 

[Osmo Rapeli]

Nostetaas tällainen kun en ole tänne kerennyt vastata aikanaan...kun en ole ollut edes jäsen:

tällä hetkellä mieleen tulee ainakin

Van Halen: Varsinkin Eruption, Unchained, Me Wise Magic ja Ice cream man

Black Sabbathin kuudella ensimmäisellä on mahtava määrä jamituksia, ei niinkään Iommin sooloja mutta kyllä joku "Sabbra Cadabbra" ja "Killing yourself to live" ovat aina hyviä...

Eric Clapton: "Badge" ja "Layla" livenä...

Stone Temple Pilots: "Coma"-biisin soolo on helvetin hyvä, lyhyehkö mutta sitäkin tiukempi...

Brian May: "Too much love will kill you" livenä

Ritchie Blackmore Deep Purplessa ja välillä Rainbowssakin...

Suomalaisista ainakin

Kingston Wall/Petri Walli - melkein mikä tahansa biisi...varsinkin joku "Waste of time"

Wigwam/Rekku Rechardt - "No new games" ja "Bless your lucky stars"

Yliarvostettuja - Steven Tyler on laimeaa saippuaa...koko bändi on uupunut täysin 70-luvun kulta-aikojen jälkeen.

Kirk Hammett, Yngwie - melko mielikuvituksettomia tiluttajia. Metallicalla on hyviäkin biisejä mutta Hammetilla hyviä sooloja tois vähän.


Joku kritisoi Steve Vaita - ei hän ehkä paras rytmimies ole mutta kyllä soolot ja surffailu luonnistuu. Teki mahtavaa työtä basic hard rockissa David Lee Rothin "Eat 'em and smile"-levyllä...

 

[Potnapekka]

Joe Satriani Summer Song ja toinen on Motorcykle race mustuttavat toisiaan mutta aivan älyttömän hyvää tavaraa tempaisee ensi kuulemalta mukaan.

Suosittelen lämpimästi kaikille.

 

[Skoda]

Kappaleesta ulos ja sisään saumattomasti uivat kitarasoolot ovat upeita, mutta kuten JanJ mainitsi, aika moni kappale sisältää turhaa sooloilua joka rikkoo koko biisin.

Tässä muutama oma suosikki joissa kokonaisuus toimii upeasti:

Hendrix: All Along The Watchtower
Santana: Black Magic Woman
Red Hot Chili Peppers: Scar Tissue

Neil Young taitaa myös hommansa. Hänen rosoinen ja räkäinen kitaravallinsa tukee erinomaisesti sitä lauluääntä, joka kieltämättä ei koskaan kymppiä laulunkokeissa tavoittele.

Huonoja en osaa esittää kun moiset eivät herätä niin paljon kiinnostusta että jaksaisi nimiä alkaa mieleen painamaan.

 

[clayman]

Randy Rhoads - Crazy Trainin soolo ja Mr. Crowleyn soolot.

Jerry Cantrell - Junkheadin soolo.

Eric Clapton - While My Guitar Gently Weeps.


Kirk Hammett -
miehen soolot kuvaavat hyvin koko bändin sen hetkistä menoa. Nykyään ei ole sooloja, eikä myöskään biisejä. Hammett ei ole ehkä mikään loistava soittaja, mutta hänen sooloja voi jopa hyräillä. Esim. Ride the Lightningin, Fade To Blackin, Sanitariumin ja Unforgivenin soolot jäävät helposti päähän/muistiin.

Black albumin aikoihin herra alkoi käyttämään wah-wah poljinta enemmän ja sen jälkeen soittaminen on mennyt tasaista tahtia alaspäin. On rasittavaa kuunnella Hammettin sooloja livenä, kun hän käyttää ko. poljinta jatkuvasti. Se on suorastaan laiskuutta.


EDIT: Skoda mainitsee RHCP:n/Fruscianten Scar Tissues biisin soolot. Itse haluasin tuoda esille Dosed:n soolon. Erittäin yksinkertainen, mutta se toimii.

 

[vilpertti]

Mielestäni kitarasoolo itsessään on vain säälittävä yrite lisätä muuten latteaan kappaleeseen jotain pientä potkua, joten en pidä kitarasooloista ollenskaan. Parasta musiikkiahan on sellainen, jossa ei kitarasooloja tule. Parhaiten tähän pystytään jättämällä kitarat pois, ja painelemalla taikanappuloita jolloin musiikki syntyy itsestään.

Eniten vihaan erityisesti sellaisia korkealta ampuvia kitarasooloja. Tunnettuja erityisesti kikkeliheavy-yhtyeiden kappaleista, kuten Metallica.

Kitaraa käyttävistä yhtyeistä parhaiten soolojen välttämisen taitaa taitaa Radiohead. Hyvä Radiohead! Myös Narvanalle kunniallinen maininta!

Täten vastatakseni otsakkeen kysymykseen, paras kitarasoolo on olematon kitarasoolo. Huonoin on olevainen kitarasoolo.

 

[Skoda]

Nirvanan musiikki perustuikin enemmän toimiviin kitarariffeihin ja kaikkien sääntöjen rikkomiseen. Rokkipiireissä Nirvanaa pidetään yhtenä viimeisistä kitaroinnin todellisista uudistajista. Näin saattaa ollakin.

 

[clayman]

Ymmärrän kyllä, että kaikki eivät pidä sellaisesta musiikista, jossa soitetaan kitaraa (varsinkin jos käytetään säröä).

Joskus, kitarasoolot voivat piristää muuten lattean biisin, mutta se ei ole niiden varsinainen tarkoitus. Useimmiten, kitarasoolo tuo oman lisävärinsä ja sillä voi vahvistaa jo muutenkin hienoa sävellystä. Sellaista ei kuitenkaan ole pakko laittaa biisiin, jos ei se sovi esim. biisin rakenteeseen. Alice In Chainsillä on biisejä, joissa on kitarasoolo. Heillä on myös biisejä, joista sellaista ei löydy. Kitaran soittajan tulisikin soittaa biisiä varten, eikä biisiä pitäisi tehdä kitaristia varten (jotta tämä voisi soittaa jonkun älyttömän soolon).

Konemusiikkia tekevät yhtyeet käyttävät kitaran sijasta pianoa/koskettimia/syntikkaa. Eli heillä on pianosooloja. Kitarasoolo voi olla yksinkertainen ja lyhyt, joten pianolla soitetut melodiat voivat ihan hyvin olla pianosooloja. Näin voidaan tehdä muuten latteasta biisistä parempi. Mutta sehän on vain osa biisin tekemistä eli säveltämistä. Jos kitarasoolo tekee biisistä paremman, niin silloin on ihan järkevää käyttää sitä. Turhat kitarasoolot ovat aina turhia.

 

[Osmo Rapeli]

Vilpertin posti kyllä nyt tuomitsee kaikki klassiset blues- ja jazz- ja progemiehetkin taitamattomiksi soittajiksi...voi voi.

Nirvanan soolottomuus johtui kai eniten siitä että Kurt Cobain oli omasta mielestäänkin vain keskinkertainen kitaristi eikä pystynyt isommin sooloilemaan. Biisintekijänä hyvä.

 

[Kopteri]

Viestin lähetti Skoda
Rokkipiireissä Nirvanaa pidetään yhtenä viimeisistä kitaroinnin todellisista uudistajista.

Täh?

-sori tsät-

 

[Skoda]

Alan lehdistä voi tutustua tarkemmin ja syvällisemmin Nirvanan pienimuotoiseen vallankumoukseen kitaransoiton ihmeellisessä maailmassa.

 

[ranger]

Maailma on täynnä loistavia kitaristeja loistavine sooloineen, joten parhaiden nimeäminen on mahdotonta.


Sen voin kuitenkin todeta, että kutakuinkin koko Angus Youngin tuotanto about 30 vuoden ajalta potkaisee edelleenkin persuksiin. Etenkin Bon Scottin - rest in peace - aikainen matsku, mutta lukemattomat muutkin AC/DC:n sen jälkeen tekemät mestariteokset.

Ei ehkä elämää taidokkaampaa, mutta sitäkin paremmalta kuullostavaa. Angus Young - tuo alle 160 senttinen ruutitynnyri - ei jätä ketään kylmäksi. Raimon tavoin AC/DC on instituutio, käsite ja ilmiö.


I'll tell you folks
It's harder than it looks
It's a long way to the top if you wanna rock 'n' roll



Ranger

 

[Osmo Rapeli]

Bon Scott on legenda. Harvoin käy niin kuin Ac/Dc:llä - bändi ei mennyt mitenkään pilalle kun laulaja vaihtui, he ovat tehneet huippulevyjä Scottin kuolemankin jälkeen - kylläkin sen aikainen matsku on ihan omalla tasollaan.

Anguksen taito on saada hyvät ideat kuulostamaan helpolta.

 

[taisto-74]

Näitähän löytyy..

Ace Frehley: Detroit Rock City, Love Gun, Hotter than Hell
Bruce Kulick: Tears are falling, Crazy Nights
Deep purple: Burn, Child in Time
Led Zeppelin: Stairway to heaven
Yngwie Malmsten: Fire and Ice, Forever is a long time, Black star, Far beyond the sun
Mark Knopler: Brothers in arms, What it is, Sultans of swing, On every street
Gary Moore: Still got the blues, Superstitious
Rainbow: I Surrender
Europe: Rock the night
Eagles: Hotel California
Van Halen: Right now
Eppu Normaali: En saa mielestä sinua

Eli nämä olivat siis niitä parhaimpia...

 

[rapster]

Viestin lähetti vilpertti
Kitaraa käyttävistä yhtyeistä parhaiten soolojen välttämisen taitaa taitaa Radiohead. Hyvä Radiohead! Myös Narvanalle kunniallinen maininta!

No mutta! Jossain Paranoid Androidissakinhan (taivutus) on ainakin kaksi kitarasooloa - ja ainakin meikäläiseen tuon biisin täysin vinot, merimieshenkiset kilitykset uppoavat lujaa. Tyyppien vanhempi tuotantohan on lähes perusrokkia, ja sooloja käytetään siinä missä muussakin vastaavassa amerikkalaisvaikutteisessa viännössä. Uudemmat levynsä ovat tietysti luku erikseen, ja osoittavat miten ilman sooloa (ja aika montaa muutakin kiveen hakattua populaarimusiikin tyylikeinoa ja maneeria) voidaan tehdä ilahduttavan erilaista ja silti kuunneltavaa musakkia ilman että hakeudutaan itsetarkoituksellisen vaikeasti lähestyttävyyden puolelle.

Itsehän myös arvostan sooloa, joka sitä tukien ja sopivasti siitä poiketen tuo laulun melodiaan hetkeksi jotain uutta. Hyvä soolo tosiaan jää soimaan päähän eikä edusta osastoa "tilutus pour tilutus". Jotkin haukutun Hammettin soolot ovat tällaisiksi minulle osoittautuneet.

Mutta kuten on jo sanottu, hittoako sitä sooloa siihen biisiin pitää mennä tunkemaan, jos ei ole mitään sanottavaa? Soolokitaristin pääasiallinen tehtävä ei ole kuitenkaan pakollisten soolojen esittäminen kohdissa 2 minuuttia 34 sekuntia ja 4 minuuttia 29 sekuntia, vaan viidellä dollarilla sanottuna biisiin äänimaton täydentäminen ja väritys. Puristeja löytyy tässäkin ääripäässä; täysin tervejärkinen ja hyvääkin musiikkia diggaillut lukion musiikinopettajani ei voinut sietää ainuttakaan kitarasooloa pitäen niitä pelkkänä ajanhukkana.

"Kitaramaailmaa" mullistaakseen ei todellakaan tarvitse olla mikään densa-Yngvien tasoinen täydellinen virtuoosi, vaan joku perinteisellä tavalla nähtynä teknisesti keskinkertaisempikin soittaja voi muuttaa käsityksiä kitaransoitosta - tähän päästäkseen soittajalla täytyy vain olla jotain uutta sanottavaa ja uusi tapa sanoa se. Vaihtoehtopuolelta joku Cobain tai vaikka Pixiesin Joey Santiago ovat aika hyviä tällaisia esimerkkejä. Billy Corganin oktaavipläjäyksiä ja muita maneereita imitoi myös aikanaan ja vieläkin aika joukko innokkaita kepinheiluttajia... Esimerkkejä on vaikka kuinka paljon.

 

[clayman]

Viestin lähetti rapster
Itsehän myös arvostan sooloa, joka sitä tukien ja sopivasti siitä poiketen tuo laulun melodiaan hetkeksi jotain uutta. Hyvä soolo tosiaan jää soimaan päähän eikä edusta osastoa "tilutus pour tilutus".

Mutta kuten on jo sanottu, hittoako sitä sooloa siihen biisiin pitää mennä tunkemaan, jos ei ole mitään sanottavaa? Soolokitaristin pääasiallinen tehtävä ei ole kuitenkaan pakollisten soolojen esittäminen kohdissa 2 minuuttia 34 sekuntia ja 4 minuuttia 29 sekuntia, vaan viidellä dollarilla sanottuna biisiin äänimaton täydentäminen ja väritys.

Juuri näin.

 

[Tunkki]

Viestin lähetti goldenawe
Eric Clapton: "Badge" ja "Layla" livenä...

Samaa mieltä, koska näissä teoksissa live-esityksissä soitetaan kitaraa aina samalla tavalla. Muistathan vielä esitykset v. 1972 ja 2003. Kitarasoolot kuin kaksi marjaa.

 

[Potnapekka]

Tässä tuli mieleen kerran töissä ollessani eräässä humppahelvetissä tuli maanantaina uusi pumppu töihin.
Olivat nuoria kavereita Rovaniemen suunnalta.

Soitto kuulosti ensin ihan tusina kamalta kunnes yhden kappeleen aikana kitaristi heitti sen Gun and Rosen Sweet child of maindin soolon sinne väliin.

Kun pumppu tuli tauolle piti kysyä oliko se tosiaan siitä kappaleesta, kitaristi oli ihan onnesta mykkänä että joku tunnisti.

Tuumasin vaan että pitäähän nuo musiikkiteollisuuden helmet pystyä poimimaan pois..

 

[vilpertti]

Viestin lähetti rapster
No mutta! Jossain Paranoid Androidissakinhan (taivutus) on ainakin kaksi kitarasooloa - ja ainakin meikäläiseen tuon biisin täysin vinot, merimieshenkiset kilitykset uppoavat lujaa. Tyyppien vanhempi tuotantohan on lähes perusrokkia, ja sooloja käytetään siinä missä muussakin vastaavassa amerikkalaisvaikutteisessa viännössä. Uudemmat levynsä ovat tietysti luku erikseen, ja osoittavat miten ilman sooloa (ja aika montaa muutakin kiveen hakattua populaarimusiikin tyylikeinoa ja maneeria) voidaan tehdä ilahduttavan erilaista ja silti kuunneltavaa musakkia ilman että hakeudutaan itsetarkoituksellisen vaikeasti lähestyttävyyden puolelle.

.....

Mutta kuten on jo sanottu, hittoako sitä sooloa siihen biisiin pitää mennä tunkemaan, jos ei ole mitään sanottavaa? Soolokitaristin pääasiallinen tehtävä ei ole kuitenkaan pakollisten soolojen esittäminen kohdissa 2 minuuttia 34 sekuntia ja 4 minuuttia 29 sekuntia, vaan viidellä dollarilla sanottuna biisiin äänimaton täydentäminen ja väritys. Puristeja löytyy tässäkin ääripäässä; täysin tervejärkinen ja hyvääkin musiikkia diggaillut lukion musiikinopettajani ei voinut sietää ainuttakaan kitarasooloa pitäen niitä pelkkänä ajanhukkana.

Niin. Itse en pidä Radioheadin vanhempaa tuotantoa (Creepiä lukuunottamatta, huima kappale) läheskään uuden tuotannon veroisena. OK Computerista lähtien lasken siis uuden tuotannon. Myönnettäköön, että joissain tapauksissa kappale voi olla hyvä jopa kitarasoolon kanssa, mutta lähtöarvoisesti en arvosta kitarasooloja pätkän vertaa.

Mitä tulee esimerkiksi useissa konemusiikkia edustavissa kappaleissa esiintyviin kosketinsoitinsooloihin, ne ovat ylväydessä aivan eri maailmasta kuin kitarasoolot, nuo rahvaan väestönosan kiihottimet. Vai kenen mielestä muka kitara on soittimena jotenkin ylevämpi kuin piano?

 

[Mike]

Mustaine & Friedman - Hangar 18
Mustaine & Pitrelli - She Wolf (live)
Mustaine & Friedman - Tornado Of Souls
Mustaine - Peace Sells... But Who's Buying?
Mustaine & Friedman - Holy Wars... The Punishment Due
Mustaine & Friedman - Five Magics
Mustaine & Young - In My Darkest Hour
Mustaine & Friedman - Lucretia
Mustaine - The Mechanix / The Four Horsemen

 

[clayman]

Viestin lähetti vilpertti
Mitä tulee esimerkiksi useissa konemusiikkia edustavissa kappaleissa esiintyviin kosketinsoitinsooloihin, ne ovat ylväydessä aivan eri maailmasta kuin kitarasoolot, nuo rahvaan väestönosan kiihottimet. Vai kenen mielestä muka kitara on soittimena jotenkin ylevämpi kuin piano?

Akustisella kitaralla voi soittaa klassista musiikkia siinä, missä pianollakin. Muutenkin, on se pianonkin käyttö muuttunut ajan kuluessa. Nykyäänhän sitä käytetään rahvaan kansan musiikissa, kuten esim. Queens of the Stone Age:n biiseissä.

Ja sillä, miten konemusiikin edustajat käyttävät pianoa, ei ole mitään tekemistä kyseisen instrumentin hienouden kanssa. Ok, jotkut ehkä ymmärtävät jotain instrumentista, tai yleensäkään mistään instrumenteista.

 

[Furillo]

Mun koko musiikillisen maailman sekoitti täysin (josta kiitos) Funkadelicin "Maggot Brain", joka on Eddie Hazelin alkuperäiskitaroima kahdeksanminuuttinen kitarainstrumentaali.

Hazel ei sinänsä ollut maailman teknisimpiä kitaristeja, mutta kyseinen biisi Michael "Kidd Funkadelic" Hamptonin tulkitsemana pistää polvilleen ja miehen itkemään surusta ja onnesta yhtäaikaa.

Legenda biisin takaa menee jotenkin niin, että P-Funk Ylituomari George Clinton olisi bongannut kuolleen veljensä mätänevän ruumiin jostain huoneesta, jonka jälkeen hän oli marssinut studioon ja sanonut Eddie Hazelille, että soita kuin veljesi olisi juuri kuollut. Clinton on tosin kieltänyt näin tapahtuneen, mutta näin siis tarinan mukaan..

 

[vilpertti]

Viestin lähetti clayman
Akustisella kitaralla voi soittaa klassista musiikkia siinä, missä pianollakin. Muutenkin, on se pianonkin käyttö muuttunut ajan kuluessa. Nykyäänhän sitä käytetään rahvaan kansan musiikissa, kuten esim. Queens of the Stone Age:n biiseissä.

Ja sillä, miten konemusiikin edustajat käyttävät pianoa, ei ole mitään tekemistä kyseisen instrumentin hienouden kanssa. Ok, jotkut ehkä ymmärtävät jotain instrumentista, tai yleensäkään mistään instrumenteista.

En ymmärrä miten millään näistä väittämistäsi (ottamatta kantaa niiden oikeellisuuteen puolin tai toisin) on mitään tekemistä minkään sanomani kanssa. Jos tarkoituksenasi oli saada aikaan lisää keskustelua aiheesta, selventäisitkö?