Parhaat muistot

[KPL]

Muistaakseni KKll ei ainakaan ollut tuolloin varaa maksaa mitään, ennen kautta ainakin oltiin lehdessä ja todettiin, että oli vaihtoehtona konkka tai vetää junnu/talkooporukalla kausi läpi; Kiljunen-Luoma-Aho-Harjula oli se ainoa kunnon ketju mikä saatiin kasaan

Tämä oli kyllä yksi synkimmistä kausista mitä KooKoon historiaan mahtuu. Kunnioitusta näille muutamalle pelurille, jotka suostuivat pelaamaan.

 

[Lätkä-Bongari Iso-E]

Parhaat muistot tuntuu tulevan kuluvalta kaudelta. Huimaa.

 

[Rupture]

Anteeksi, että nostan ketjun ylös, jonka hiljaisuus on vallinnut kaksi ja puoli vuotta. Haluan vain jakaa muistoja juuri peruskoulun taaksensa jättäneen kannattajan vinkkelistä. Nämä tulevat aivan sekalaisessa aikajanassa.

- Malten piste- ja maalipörssi voitto.

- Se, kun olin katsomassa KPL:n toista välierää Jymyä vastaan 2019. Menin ekan jakson jälkeen katsomaan KooKoon harkkamatsia Karlskronaa vastaan. Kaksoispiste dee hymiö.

- Kun vanhemmat raahasivat minut joskus Mestis-aikoina peliin (taisi olla Hokkia vastaan?), missä kerättiin pehmoleluja. Muistan kuinka täynnä surua ja kyyneliä olin, kun vanhemmat heittivät minulle arvokkaita pehmoleluja, vaikka itse siihen suostuinkin. Go figure.

- Eka matsi Liiga-ajoilta, mitä menin katsomaan. Kaverit pyysi syyslomalla mua katsomaan peliä, ja sehän oli mukavaa kun ainoat kokemukset mulla urheilun seuraamisesta oli Manchester Unitedin tulosten katsominen Googlesta. Kerran myös kävin katsomassa Kouvojen peliä, että näkisin isäni tekemässä penkin takana huoltohommia. Peli oli KooKoo-Ässät kaudelta 2017-18. Kavereitten kanssa mentiin keskelle päätyä ja olin heti hukkunut tunnelmaan, enkä päässyt karkuun. KooKoo hävisi 1-4 Sami Lähteenmäen hattutempun jälkieffektinä.

- Kun sain ensimmäisen KooKoo fanituotteeni vuonna 2017, KooKoo kaulahuvin, jota käytän vieläkin peleissä. Samaisessa paketissa sain kaksi lippua SaiPa-KooKoo matsiin tapaninpäivänä. Se oli myös eka vieraspelini.

- Kun sain todistaa ekaa kertaa KooKoon voittavan Liigassa. Eihän se kestänyt kuin 8 ottelua. En siis käynyt jokaisessa pelissä, vaan 2017-18 oli satunnaista läsnäoloa. Ottelu oli KooKoo-Jukurit 3.1.2018. KooKoo oli tappiolla kolmella maalilla ekan erän jälkeen. Tamminen, Kristensen ja Pitkänen tekivät maalin toisessa erässä. Viimeinen erä oli intensiivinen 11-vuotiaan näkövinkkeliin. Janne Ritamäki (?) vei Jukurit johtoon, Pelli tasoitti ja Juutilainen ratkoi.

- 46:52 0-1, #27 Kasperi Ojantakanen (Teemu Rautiainen, Alexander Bonsaksen). Mikä hetki, ja mikä hetki kokea se livenä.

- Mingoian hattukin on kova muisto.

- Olin partiossa noin 6 vuotta, ja kokoukset pidettiin keskiviikkoisin, joten monta matsia tuli missattua sen takia kaudella 2018-19. Muistan kun salaa joutui puhelimelta katsomaan tuloksia.

- Haatajan signeeraaminen. Olin kuullut kavereiltani että oli kova tekijä aiemmilta KooKoo-vuosiltansa. Kiinnittäydyin kaveriin nopeasti. Omistan pelipaidan Haatajan nimellä, jossa on monta, monta nimmaria. Haataja tottakai löytyy, Jani Alkiokin sinne on tupsahtanut. Kova "sattuma" kävi nimmarien kanssa. Menin isäni kanssa Koplan peliin, jossa oli KooKoon 19-20 joukkue. Ennen peliä ehin saamaan kaikilta nimmarin. Hade ei ollut paikalla. Lopulta sain Haden nimmarin KooKoo-Pelicans sarjan päätyttyä Pepen haastiksen jälkeen.

- Puhuen Pelicans-sarjasta, onhan Koblizekin maali aika euphoorinen hetki.

- Se, kun viime kaudella olin Hämeenlinna-reissulla, ja (epä)onnistuin olemaan häpeä seuralle. Toisella erätauolla heilutin "On vain yksi joukkue!" lippua, ja pidin varresta kiinni liian alhaalta, joka johti varren katkeamiseen. Tämä huomattiin nopeasti ja tultiinkin nopeasti kyselemään että onko minulla kaikki kunnossa ja ei kai sattunut. Lippu on saatu korjattua ja tästä on kaveriporukan sisällä kasvanut hyvä juttu.

Kiitos jos jaksoit lukea tämän pläjäyksen.

 

[Oskupoika]

Kiitos jos jaksoit lukea tämän pläjäyksen.

Suosittelen harkitsemaan jatkiksen toimittajan hommia.

 

[Frantisek Jouni]

Paaaljon hyviä muistoja, mutta ensimmäisenä on aina mielessä -87 syksy ja KooKoon ihka ensimmäinen sm-liiga kotimatsi Lukkoa vastaan. Kausari paikka, kun äiti lupasi ostaa, jos SM-liigaan noustaan ja äiti piti lupauksensa. Anyway peli alkujännitys oli huikea ja se kohta kun melkein tehtiin maali (hylättiin pian jostain syystä) ja mekkala oli mahoton. 0-5 taisi pataan tulla, mutta yksi niistä peleistä, jota on mieleen jäänyt...

 

[Everton]

0-5 taisi pataan tulla, mutta yksi niistä peleistä, jota on mieleen jäänyt...

Hyvin on näköjään vielä mielessä! KooKoo hävisi tuolla kaudella kaikki pelinsä Lukkoa vastaan: 0-5, 0-5, 0-4 ja 2-8.

 

[mustaoranssi]

Paras tai ikimuistoisin muisto oli kasarilla kun ekaa kertaa pääs KooKoon peliin. Äiti antoi rahaa lihikseen ja karkkiin. Kotiin päästyä oksensin kotiovelle joko ylensyönnistä tai lihiksestä.

 

[juhana]

Tuosta KooKoon historian ensimmäisestä liigakaudesta 1987-88 voisi nyt kirjoittaa enempikin, vaikkei nyt mitenkään parhaisiin muistoihin seuran eikä omassa historiassa.

Kuitenkin hyvin muistan vielä tuon kauden...vuonna 1987 olin 12-vuotias ja asuttiin Kymenlaaksossa. Kun KooKoon liiganousu vuoden 1987 helmikuussa varmistui, olin 12-vuotiaan asenteella varma, että seuraavasta liigakaudesta tulee hieno. Kahden edellisen kauden nousijat JyPHt ja KalPa olivat luoneet Jyväskylään ja Kuopioon jopa pientä "buumia". Varsinkin JyPHt pelasi nousijana hienon liigakauden 85-86. Kyllähän KooKoon osalta kanssa odotuksissa oli siis hieno ensimmäinen kausi, ehkei nyt ihan neljän parhaan joukkoon ja pudotuspeleihin, mutta useampi joukkue jäisi taakse...

No, kuten kaikki tuolloin pelejä seuranneet muistaa, KooKoon ensimmäinen kausi oli kaikkea muuta kuin hieno. 44 ottelun runkosarjassa joukkue voitti vain 7 peliä, yksi pelattiin tasan ja kaikki loput hävittiin, usein suurinumeroisesti.

Erikoista tuolla kaudella lähes puolet voitoista tuli kotona Kärppiä vastaan. Kaikki kolme kotiottelua oululaisia vastaan voitettiin , tuolloin nämä joukkueet kohtasivat siis kuudesti. Loputkin voitot voi tässä luetella, kotona voitettiin Ässät ja JypHt jatkoajalla. Koko kauden ainoat vierasvoitot runkosarjassa tuli Turussa ja Porissa.

Turun Kupittaalla KooKoo voitti jatkoajalla 6-7 sarjan kolmannella kierroksella. Tämä on myös KooKoon liigahistorian ensimmäinen voitto. Hienoa oli myös, että voittomaalin teki jatkoajalla Ari Kotro eli oman kaupungin poikia.

Toinen vierasvoitto tuli sitten yllättäen Porissa maalein 2-4 tammikuun lopussa. Sen verran ahdistava tuo kausi oli ollut 12-vuotiaalle, että kun tuloksen näki Urheiluruudussa, olin varma että siinä oli tullut virhe, pikemminkin 12-4 tulosta odotettiin...Silloin ei ollut nettiä josta tulokset tarkistaa, mutta kun seuraavan aamun Kouvolan Sanomissa oli myös sama tulos, niin uskottava oli.

Edelleen vähän ihmettelen miten joukkue pärjäsi niin heikosti, ei kuitenkaan "paperilla" ollut noin huono. Loukkaantumisia sattui kyllä sille kaudelle poikkeuksellisen paljon, joka varmasti sotki vielä kautta.

KooKoon onni oli se tuolla kaudella, että viimeinen joukkue ei enää pudonnut suoraan kuten muutamana edellisenä kautena. Mutta ei se kaukana putoaminen ollut liigakarsinnassa Lahden Kiekkoreipasta vastaan. Niistäkin peleistä riittäisi vaikka miten tarinaa ja muistoja...voin kirjoitella niistä enemmänkin jos joku jaksaa näitä tekstejä lukea :) Ja tietysti muutkin saa muistella!

 

[Kurt]

Jatkan sen verran, että tuo karsintasarja Reipasta vastaan teki raskaan kauden jälkeen taloudelle hyvää. Kolme kotipeliä, joissa häkki täynnä. Reipas ryösti kolmannen pelin Kouvolasta ja meni sarjassa 2-1 johtoon. Neljännessä pelissä Reipas meni muistini mukaan muutama minuutti ennen loppua 3-2 johtoon, mutta KooKoo kampesi ihan lopussa tasoihin ja voitti jatkoajalla.

Harmi, kun ei ole käsillä noiden karsintapelien tilastoja. Ketkähän teki nuo maalit?

Nousukaudella jäänyt mieliin peli kärkipeli TuToa vastaan. Muistaakseni päättyi 6-2 ja yleisöä oli todella paljon! Meitä istui kuudella muovipenkillä 8 vierekkäin.

 

[Veikko Lemander]

Jatkan sen verran, että tuo karsintasarja Reipasta vastaan teki raskaan kauden jälkeen taloudelle hyvää. Kolme kotipeliä, joissa häkki täynnä. Reipas ryösti kolmannen pelin Kouvolasta ja meni sarjassa 2-1 johtoon. Neljännessä pelissä Reipas meni muistini mukaan muutama minuutti ennen loppua 3-2 johtoon, mutta KooKoo kampesi ihan lopussa tasoihin ja voitti jatkoajalla.

Harmi, kun ei ole käsillä noiden karsintapelien tilastoja. Ketkähän teki nuo maalit?

Nousukaudella jäänyt mieliin peli kärkipeli TuToa vastaan. Muistaakseni päättyi 6-2 ja yleisöä oli todella paljon! Meitä istui kuudella muovipenkillä 8 vierekkäin.

Täällähän on jäänyt mielenkiintoinen kysymys ilmaan...
Löytyi tilastoa kauden 1987-88 karsintapeleistä KooKoon ja K-Reippaan väliltä. Tosiaan, tuo 4. peli oli Lahdessa ja jo menossa Reippaalle, mutta ajassa 58.11 Risto Kerminen Sakari Petäjäahon syötöstä tasoitti 3-3. Vasta 2. jatkoaika toi ratkaisun, kun Lasse Tasala yv:llä iski 3-4 voiton KooKoolle, syöttäjät Aki Räisänen ja Harri Haapaniemi. Jukka Haaja torjui KooKoon maalilla 52 kertaa.

Liiga-paikan ratkaissut 5. peli pelattiin sitten Kouvolassa 5272 silmäparin seuratessa. KooKoo voitti sen 8-5 ja säilyi Liigassa. Erät menivät 3-2, 2-2 ja 3-1. KooKoon maalit: 14:01 Petäjaaho 1-2, 15:13 Steven Peters (Ari Kotro - Vesa Volanen) 2-2, 19:05 Frantisek Joun (Harri Nyman - Harri Haapaniemi) 3-2, 31:33 Volanen 4-3, 35:42 Risto Kerminen (Pekka Lilleberg - Nyman) 5-3, 50:02 Lasse Tasala (Timo Turunen) 6-5, 55:59 Haapaniemi 7-5 (yv) ja 59:49 Risto Kerminen 8-5 (yv). Maalilla pelasi Matti Rautiainen.

Perkale, tulee ihan kylmät väreet kun mietiskelee noita aikoja...

 

[KooKoo Boy]

Paras peli ikinä oli joskus marraskuussa 1986 KooKoo - TuTo. 6-3 meille, ratkaisi käytännössä liiganousun ja hallissa, muistan ja KS artikkeli vielä tallessa, 5929 katsojaa. Timo Härkönen tykitti 5-3 maalin b-piste aloituksen jälkeen kolmannessa erässä ja halli tärisi, peli oli voitettu. Sellaista fiilistä en sen jälkeen Sumarissa muista.

 

[Popi Orri]

Toisessa ketjussa oli puhetta Koblizekin maalista ja muista KooKoon historian suurista maaleista, niin aloinpa itsekin muistelemaan KooKoo-fanitukseni ajalta The Hetkiä, maaleja ja otteluita.

-25.3.2022 KooKoo 1-0 Pelicans, Liigan pudotuspelien ensimmäisen kierroksen "kolmas ottelu". Radek Koblizekin ratkaisumaali toisessa jatkoerässä. Paikan päällä seuraamassa, eittämättä yksi raastavimpia otteluita joita on tullut katsottua.

-14.4.2014 KooKoo 4-0 Jukurit, Mestiksen finaalien 5. ottelu. Yksittäisenä hetkenä Joona Karevaaran ratkaiseva 3-0 maali tyhjiin. Paikan päällä täälläkin. Välillä tulee fiilisteltyä YouTubesta ottelukoostetta Matti Lindholmin selostuksella, erityisesti tuota Karevaaran maalia. "Pablo Järvinen syöttää, Nöyränen laukoo, blokki, kiekko pomppii pomppii pomppii... nyt pääsee Tallberg väliin, NYT PÄÄSEE JOONA KAREVAARA VÄLIIN..."

Linkki: https://youtu.be/PcNxx_0I1QA

-4.4.2014 KooKoo 2-1 Hokki, Mestiksen välierien 7. ottelu. Mestaruuskevään välierien Game 7, pitkään nollanollassa edennyt ottelu näytti jo kääntyvän Hokille Anthony Guttigin maalilla mutta KooKoo käänsi pelin vielä itselleen, voittomaali Joona Karevaaran lavasta vain pari minuuttia ennen loppua.

-1.3.2013 KooKoo 6-4 TUTO, Mestiksen välierien 2. ottelu. TUTO oli kairannut voiton jo ensimmäisestä ottelusta, ja KooKoon kausi näytti olevan käytännössä paketissa turkulaisten karatessa 0-4 johtoon Kouvolan illassa. Mitä vielä, KooKoo tykitti kuusi maalia putkeen hattutempun tehneen Olli Julkusen johdolla ja käänsi koko sarjan lopulta itselleen. YouTubessa oleva ottelukooste Eero Taurun selostuksella on osastoa priceless.

-5.3.2011 Sport 3-2 KooKoo, Mestiksen 4. välierä. Peli tuli televisiosta muistaakseni Urheilukanavalta. KooKoo oli jo 0-2 johdossa ja näytti tuovan sarjan Kouvolaan, mutta Sport teki kolmannessa erässä kolme maalia alle kymmeneen minuuttiin. Oli karmea tunne television ääressä katsella sitä sulamista. Tuolloin tuli itkettyä kotona, että vitut se KooKoo ikinä mitään Mestistä voittaa. Yksittäisistä peleistä omalla kohdalla kaikista mieleenjäänein tappion hetki.

Näitä olisi vielä vaikka kuinka, mutta nämä nyt tuli ensimmäisinä kirjoittaessa mieleen. Esimerkiksi keskeytynyt koronakausi 19-20 oli oikeastaan kokonaisuudessaan ihan huikeaa ja tunnelma monissa kotipeleissä semmoista mitä ei Liiga-aikana ollut aiemmin Kouvolassa ollut. Iso osa näistä top-hetkistä omalla kohdalla Mestiksen puolelta, en tiedä johtuuko siitä, että aika olisi kullannut muistoja vai siitä kun Liigassa ei ihan yhtä lailla väännetä (vielä) niissä kauden ratkaisevimmissa peleissä.

 

[KooKoofani17]

Tämä ketju on jäänyt hieman unholaan taas, mutta ajattelin tänne jonkinlaista kirjoitelmaa tehdä omista muistoistani, ja seuran kannattamisesta, nyt kun kausi on KooKoon osalta paketissa. Tämä oli minulle 10 vuosi, kun on KooKoota tullut aktiivisesti seurattua, joten siksi päätin nyt tänne kirjoittaa

Aloin siis seuraamaan KooKoota juuri sillä kaudella, kun päästiin heti nostelemaan pystiä. Homma meni aika klassisesti. Luokkatoverini pyysi peliin ja päätin lähteä. Kauden ensimmäinen peli KooKoo-Jyp-Akatemia :D. Tämä ei ollut ensimmäinen kosketukseni jääkiekkoon, olin aiemmin katsonut yhdet MM-kisat ja käynyt parissa KooKoon pelissä isäni kanssa, joka on myös seurannut KooKoota lähes koko elämänsä. KooKoon kannattaminen on siis jo geeneissä. Aluksi katsottiin pelit kavereitten kanssa jostain vähän sivummalta katsomosta, mutta osallistuimme KKP:n chantteihin sieltä etäämmältäkin mukaan. Tämä johti siihen, että parin pelin jälkeen löysimmekin itsemme jo sieltä "ydinporukan" vierestä. Tuolta ensimmäiseltä kaudelta on paljon hyviä muistoja jo runkosarjasta, mutta isoimmat tietenkin pudotuspeleistä.
Ensimmäinen puolivälierä Jokipoikia vastaan on jäänyt mieleen. Ennen peliä sattui tapaturma, josta ei sen enempää. Päästäni vuoti verta, mutta kotiin lähteminen ei ollut vaihtoehto, vaan seuraavan 3 tuntia piilottelin verenvuotoani kaikilta, ettei kukaan huolestuisi. Saimme katsottua pelin normaaliin tapaan kaverin kanssa hallilla.
Seuraavaksi mieleen jäänyt Joona Karevaaran ratkaisu Hokkia vastaan game sevenissä, sitä on kyllä useaan kertaan tullut fiilisteltyä Youtubesta. Finaalisarja Jukureita vastaan oli myös hieno kokemus.
Olin kipeä, enkä päässyt juuri tuohon ratkaisevaan finaaliin paikanpäälle. Tätä on tullut jälkikäteen monesti harmiteltua, Näin kuitenkin pelin tietokoneelta. Mestiksessä koin myös ensimmäiset vieraspelini, jotka olivat molemmat kylläkin omatoimireissuja, Mikkeliin ja Heinolaan :D
ensimmäisillä Liigavuosillakin ollut paljon yksittäisiä hienoja pelejä. isoimpana mieleen jäänyt Lappeenrannan reissu joskus Tuokkolan aikana. Peli taisi olla juuri ennen joulutaukoa. Saipa meni johtoon viimeisen erän puolivälissä, KooKoo kuittasi tämän kuitenkin välittömästi Anrei Hakulisen tasoituksella. Josh Green ratkaisi ottelun pari minuuttia ennen loppua Haatajan syötöstä. Ensimmäinen reissuni Liigassa oli Hämeenlinnaan tällä kertaa ihan fanibussin kyydissä. Tämänkin ottelun ratkaisi niin ikään Josh Green. Jatkoajalla 3-4
Viime vuosilta ei voi tietenkään jättää mainitsematta Koblizekin jatko-ottelu maalia, joka oli kieltämättä melko tunteikas ja eufoorinen hetki. En ole tuollaista jännitystä ja piinan tunnetta ikinä elämässäni kokenut, mitä tuon noin 35 minuutin aikana koin.
Puolivälierä sarja Jukureita vastaan oli myös todella jännittävä. Olin jokaisessa ottelussa paitsi Game 5 paikanpäällä. Game 7 olikin sitten taas sitä samaa piinaa, jota Pelsuja vastaan, mutta jälleen edessä oli onnellinen loppu. Ensimmäinen vierasreissu välierissä Tapparaa vastaan on kyllä yksi parhaimmista, jossei paras reissu jolla olen ollut mukana. Pronssipeli oli myös hieno kokemus, vaikka tuo peli hävittiinkin.
Viimeisellä kahdella kaudellakin on hienoja hetkiä ollut, vaikka tämän seuran kannattaminen onkin välillä melko itsensä kiduttamiselta tuntunut. Haluan kiittää kuitenkin Olli Saloa näistä 3 vuodesta, ja hetkistä joita kukaan meistä ei varmasti unohda. Tämän kauden kohokohta omalta osaltani oli megamatka Tampereelle, joka oli varmaan myös tämän kauden parasta antia ihan pelillisestikin.

Olen vuosien varrella saanut monta kaveria mukaan KooKoon kannattamiseen ja jos en ihan kannattamiseen, niin ainakin käymään pelissä. Kotipelejä ei montaa ole jäänyt viimeisien vuosien aikana itseltä välistä, eikä jää jatkossakaan, ellei syy ole minusta riippumaton.
Kyllähän tässä Liiga-aikana seuran kannattamisesta on tullut entistä totisempaa. Tietysti myös sitä kautta kun käsitys pelistä on kehittynyt vuosi vuodelta ja ikää karttuu. Monesti joutuu rauhoittamaan itseään kesken pelin, että helppoa se on täältä sohvalta/katsomosta huudella sinne kentälle, mutta itselleen ei vaan mitään voi, aina se kotikoutsaaminen alkaa uudestaan.
Kuten viime viikonloppuisen pettymyksen, kuin monen muunkin hetken aikana vuosien varrella, joutuu toteamaan itselleen. "Ei tää niin vakavaa oo, tää on vaa jääkiekkoo"

Oikein hyvää alkavaa kevättä kaikille palstan KooKoo-henkisille!