Hyvä ketju ja paljon tuttuja juttuja tullut vastaan. Laitanpa lyhyesti joitain omiakin muistoja tiskiin. Kaikki ei tosin todellakaan parhaita, mutta eipä (toivottavasti) muutkaan ole otsikkoa ottaneet ihan kirjaimellisesti.
- Utuset ekat muistikuvat evakkokaudelta Sarkolasta. Siitä kun vähän varttui, niin seuraavina vuosina oli sitten huikeaa pelata Kotron veljesten vanhoilla mailoilla.
- Jäähallista ensimmäiset selvät muistot on liigakausilta. Yksittäisenä jäänyt ainakin mieleen se, kun aikuisten huutoja matkien kiljaisin kimeällä lapsen äänellä "Kustille henkselit", kun Jukka Haaja oli taas kerran rynnännyt siniviivalle asti vastaan vastustajan läpiajoa.
- Kevään 1993 karsintapeliä lahtelaisia vastaan on edelleen "The Peli" omassa urheiluhistoriassani. Seisomakatsomoissa oltiin kuin sillit suolassa, eikä nähty juuri mitään. Jätskitkin oli myyty kiskoilta loppuun jo ennen ekaa erätaukoa. Kavereiden kanssa oli sovittu, että kiivetään pleksien yli jäälle juhlimaan, jos voitto tulee. No ei tullut.
- Parhaalla kaverilla oli kausikortti surullisen kuuluisalla kaudella 1996-1997 ja sympatiasyistä taisin minäkin sitten käydä lähes kaikki matsit katsomassa. Kaukalon tapahtumista ei juuri saanut viihdearvoa kerättyä, joten sitä oli keksittävä muuten. Saatiin sitten oma arkkivihollinen - sellainen vähän yksituumaisen insinöörismiehen oloinen setä (jonka olen jälkikäteen miettinyt ehkä olleen eräs tälläkin palstalla vaikuttanut henkilö). Hallin kapasiteetista oli vähintään 90% vapaana, mutta hänelle oli kunnia-asia istua juuri sillä omalla kausikorttipaikallaan, joten tuli hätyyttämään meidät paikaltaan pois. Oli sen verran uuvatin oloinen, että siitä lähtien menimme joka pelissä sen verran aikaisin hallille, että ehdimme menemään ukon paikalle. Ukko tuli sitten ajamaan meidät pois ja esitti pyydettäessä kausikorttinsa joka oikeutti kyseiseen paikkaan. Tämä toistui rituaalinomaisesti pelistä toiseen, kunnes kauden vikassa pelissä menimme tarkoituksella yhtä riviä alemmas. Gubben ilme oli näkemisen arvoinen, kun yritti häätää meidät siitä pois ja saikin pitkän nenän :-)
- Paluu divariin ja kotimatsi Tammisen Kärppiä vastaan. Pitkästä aikaa oli porukkaa ja tunnelmaa hallissa!
- Alkuvuodesta 2001 sukulaismies oli huolissaan siitä, että KooKoo joutuu karsimaan. Esitin kovankin luokan asiantuntijaa ja vakuutin, että mitään vaaraa ei ole. Jokipojat on vararikossa, eikä kyllä nouse enää takaa ohi, vaikka KooKoo ei voittaisikaan enää kuin muutaman pelin. Siren&Sihvonen osasivat siis yllättää toista kautta putkeen.
- Vuotta myöhemmin sitten finaaleissa. Taustaan nähden ei edes harmittanut ihan kamalasti, vaikka tukkaan tuli suoraan 3-0 ja Mikkelissä papat vittuili sen minkä kerkesivät. Kivempi olisi tietty ollut, jos pelit olisivat edes olleet tasaisia, mutta ainakin kaksi ekaa peliähän ratkesi jo ihan alussa.
- Seuraavien vuosien yksilösuorituksista mainittakoon esim. Jaakko Suomalaisen maali, Mikko Kinnusen käsittämätön aloitusvoittoprosentti, silkkisistä käsistään tunnetun Teemu Timoskaisen käsittämätön kentän läpi kikkailen -maali, Kimmo Haapa-aron taklaukset ja show-miehen inkkarielkeet, Tinken maaginen lätty tv-matsissa (jos joku haluaa digitoida tämän youtubeen, niin minulta pitäisi löytyä peli VHS:nä) ja omien poikien (esim. Lampinen ja Skyttä) nousu merkittäviin rooleihin. Nämä vain muutamana mainintana. Niin ja toki Motin ratkaisu vetää lämäri heti siniviivan jälkeen, kun oli päässyt vahingossa läpiajoon...
- Muistan tasan tarkalleen sen, missä olin kun kuulin KooKoon toiminnan lopettamisesta: parkissa Torikadulla apteekin edessä. Sitä en tosin muista, kuulinko radiosta vai ottiko joku kaveri yhteyttä. Melkoinen pommi. No, olisikohan ollut jo viikon sisään, kun olin kuuntelemassa Jokkerin puhetta lääkäritalon uima-allashuoneessa. Oli siellä jokunen muukin palstalainen.
- Mestis-ajan keskustelupalstaa muistelen kanssa lämmöllä. Oli sekä hyvä keskustelua yli seurarajojen että kovaa vääntöä - monesti myös KooKoo-henkisten välillä. Oli pari aktiivista vastarannankiiskeä ja yksi sankari, jolla modejen ilmoituksen mukaan oli käytössään kai 5 aktiivista nickiä, joilla oli kirjoitellut jo vuosikausia ja keskustellut kai keskenäänkin... Varsinkin Sport-fanien kanssa oli legendaarisia ketjuja, mutta aktiivikirjoittajia löytyi kaikkien seurojen faneista ja yleishenki oli kettuillessanakin kuitenkin enemmän marginaaliporukan yhteisöllisyydestä kuin hampaat irvessä vääntämisestä.
- Sitten oli toki näitä yhteishetkiä, jotka saivat kaikki samalle puolelle. Sarjatasolla esim. suljettu liiga -keskustelut, KooKoo-puolella vaikkapa Pekka Virran käsittämätön esiintyminen radion kommentaattorina TuTo-KooKoo-matsissa. Peksihän toivoi tuossa matsissa milloin poliisia, milloin ambulanssia ja milloin muita valkotakkisia paikalle, kun KooKoo sikaili niin törkeästi. TuTo-osaston asiakirjoittajatkin olivat lausunnoista kovasti ihmeissään pelin jälkeen.