Tämä ketju on jäänyt hieman unholaan taas, mutta ajattelin tänne jonkinlaista kirjoitelmaa tehdä omista muistoistani, ja seuran kannattamisesta, nyt kun kausi on KooKoon osalta paketissa. Tämä oli minulle 10 vuosi, kun on KooKoota tullut aktiivisesti seurattua, joten siksi päätin nyt tänne kirjoittaa
Aloin siis seuraamaan KooKoota juuri sillä kaudella, kun päästiin heti nostelemaan pystiä. Homma meni aika klassisesti. Luokkatoverini pyysi peliin ja päätin lähteä. Kauden ensimmäinen peli KooKoo-Jyp-Akatemia :D. Tämä ei ollut ensimmäinen kosketukseni jääkiekkoon, olin aiemmin katsonut yhdet MM-kisat ja käynyt parissa KooKoon pelissä isäni kanssa, joka on myös seurannut KooKoota lähes koko elämänsä. KooKoon kannattaminen on siis jo geeneissä. Aluksi katsottiin pelit kavereitten kanssa jostain vähän sivummalta katsomosta, mutta osallistuimme KKP:n chantteihin sieltä etäämmältäkin mukaan. Tämä johti siihen, että parin pelin jälkeen löysimmekin itsemme jo sieltä "ydinporukan" vierestä. Tuolta ensimmäiseltä kaudelta on paljon hyviä muistoja jo runkosarjasta, mutta isoimmat tietenkin pudotuspeleistä.
Ensimmäinen puolivälierä Jokipoikia vastaan on jäänyt mieleen. Ennen peliä sattui tapaturma, josta ei sen enempää. Päästäni vuoti verta, mutta kotiin lähteminen ei ollut vaihtoehto, vaan seuraavan 3 tuntia piilottelin verenvuotoani kaikilta, ettei kukaan huolestuisi. Saimme katsottua pelin normaaliin tapaan kaverin kanssa hallilla.
Seuraavaksi mieleen jäänyt Joona Karevaaran ratkaisu Hokkia vastaan game sevenissä, sitä on kyllä useaan kertaan tullut fiilisteltyä Youtubesta. Finaalisarja Jukureita vastaan oli myös hieno kokemus.
Olin kipeä, enkä päässyt juuri tuohon ratkaisevaan finaaliin paikanpäälle. Tätä on tullut jälkikäteen monesti harmiteltua, Näin kuitenkin pelin tietokoneelta. Mestiksessä koin myös ensimmäiset vieraspelini, jotka olivat molemmat kylläkin omatoimireissuja, Mikkeliin ja Heinolaan :D
ensimmäisillä Liigavuosillakin ollut paljon yksittäisiä hienoja pelejä. isoimpana mieleen jäänyt Lappeenrannan reissu joskus Tuokkolan aikana. Peli taisi olla juuri ennen joulutaukoa. Saipa meni johtoon viimeisen erän puolivälissä, KooKoo kuittasi tämän kuitenkin välittömästi Anrei Hakulisen tasoituksella. Josh Green ratkaisi ottelun pari minuuttia ennen loppua Haatajan syötöstä. Ensimmäinen reissuni Liigassa oli Hämeenlinnaan tällä kertaa ihan fanibussin kyydissä. Tämänkin ottelun ratkaisi niin ikään Josh Green. Jatkoajalla 3-4
Viime vuosilta ei voi tietenkään jättää mainitsematta Koblizekin jatko-ottelu maalia, joka oli kieltämättä melko tunteikas ja eufoorinen hetki. En ole tuollaista jännitystä ja piinan tunnetta ikinä elämässäni kokenut, mitä tuon noin 35 minuutin aikana koin.
Puolivälierä sarja Jukureita vastaan oli myös todella jännittävä. Olin jokaisessa ottelussa paitsi Game 5 paikanpäällä. Game 7 olikin sitten taas sitä samaa piinaa, jota Pelsuja vastaan, mutta jälleen edessä oli onnellinen loppu. Ensimmäinen vierasreissu välierissä Tapparaa vastaan on kyllä yksi parhaimmista, jossei paras reissu jolla olen ollut mukana. Pronssipeli oli myös hieno kokemus, vaikka tuo peli hävittiinkin.
Viimeisellä kahdella kaudellakin on hienoja hetkiä ollut, vaikka tämän seuran kannattaminen onkin välillä melko itsensä kiduttamiselta tuntunut. Haluan kiittää kuitenkin Olli Saloa näistä 3 vuodesta, ja hetkistä joita kukaan meistä ei varmasti unohda. Tämän kauden kohokohta omalta osaltani oli megamatka Tampereelle, joka oli varmaan myös tämän kauden parasta antia ihan pelillisestikin.
Olen vuosien varrella saanut monta kaveria mukaan KooKoon kannattamiseen ja jos en ihan kannattamiseen, niin ainakin käymään pelissä. Kotipelejä ei montaa ole jäänyt viimeisien vuosien aikana itseltä välistä, eikä jää jatkossakaan, ellei syy ole minusta riippumaton.
Kyllähän tässä Liiga-aikana seuran kannattamisesta on tullut entistä totisempaa. Tietysti myös sitä kautta kun käsitys pelistä on kehittynyt vuosi vuodelta ja ikää karttuu. Monesti joutuu rauhoittamaan itseään kesken pelin, että helppoa se on täältä sohvalta/katsomosta huudella sinne kentälle, mutta itselleen ei vaan mitään voi, aina se kotikoutsaaminen alkaa uudestaan.
Kuten viime viikonloppuisen pettymyksen, kuin monen muunkin hetken aikana vuosien varrella, joutuu toteamaan itselleen. "Ei tää niin vakavaa oo, tää on vaa jääkiekkoo"
Oikein hyvää alkavaa kevättä kaikille palstan KooKoo-henkisille!