Keskinkertaiset laulajat hoilaavat sen, mihin pystyvät, kun mestarit tekevät taas mitä haluavat. Siksipä listallani ei ole laulajia, jotka ovat vain hyviä, vaan sitä parempia.
1. Daniel Gildenlöw. Aivan omaa luokkaansa. Voima, herkkyys, ääniala, tunne, intohimo, tekniikka, luovuus, improvisointikyky: kaikki samassa paketissa. Osaa käyttää ääntänsä instrumenttinakin. Gildenlöw on osoittanut sen, miten vähän vokaaleista raskaammassa musiikissa oikeastaan on edes älytty ottaa irti. Toivon totisesti, että tämä kaveri saa jäljittelijöitä. Ja minä kun joskus luulin, että Freddie Mercury oli monipuolinen laulaja...
2. Mike Patton. Ei tietystikään hevilaulaja sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta todella nerokas ja luova äänenkäyttäjä. Luovan hulluuden mestari, jolle Gildenlöw on paljon velkaa.
3. Devin Townsend. Käsittämätöntä, että miestä ei ole edes mainittu tässä ketjussa! Tajuatteko te mistään mitään, stana! Tähänkin vielä huutomerkki! Yksi kaikkien aikojen intensiivisimmistä laulajaista, ja ääneltään täysin jäljittelemätön. Kuunnelkaa kappaleet ’Bring on the Young’ tai ’Relentless’, ja oppikaa, mitä tarkoittaa fraasi ’antaa kaikkensa’.
4. Ronnie James Dio. Äijää pitää jo kunniottaa siitä syystä, että on jo varmaan satavuotias, mutta äänestä sitä ei kuule tippaakaan. On voimaa, pontta ja herkkyyttä samassa paketissa. Pystyy nostamaan omalla äänellänsä keskinkertaisenkin kappaleen klassikoksi.
5. Serj Tankian. Pidän kavereista, jotka vetävät aivan omaa linjaansa, ja System of a Downin oikukkaaseen musiikkiin tämän kaverin kekseliäisyys sopii kuin nyrkki silmään. Laulakaapa karaokena perässä.
6. Mikael Åkerfeldt. Eteerisen aavemainen puhdas laulu yhdistettynä möreään kurkkuörinään. Miten hitto se sen tekee?
7. Bruce Dickinson. Ei hirveän monipuolinen laulaja, muttei täysin yhden tyylin mieskään. Sopii Maidenin musiikkiin kuin nahkahousut Bruce Dickinsonille.
8. Chuck Billy. Hetfieldkö muka äijä jolla on äijän ääni? Pah! Chuck Billyn kuiskauksessakin on enemmän munaa kuin Hetfieldin karjunnassa. Täydellinen thrash-vokalisti, jolta melodiatkin tarvittaessa hoituvat. Yksi rässimusiikin parhaiten varjelluista salaisuuksista.
9. Ian Gillan. Jo ’Child in Time’ –kappale nostaa tämän kaverin korkealle. Uranuurtaja.
10. Ozzy Osbourne. Tämä ukkeli ei teknisesti ole todellakaan mikään huippu, mutta siinä maanisessa äänessä on jotain hypnoottista.
Monet listan nimistä eivät edusta metallia puhtaimmillaan, mitä se nyt sitten onkaan, mutta raskampaa musiikkia kuitenkin ainakin ajoittain. Monta legendaa jäi ulkopuolelle, mutta valintojani olen yrittänyt perustella.
