Mysteerille ja miksei muillekin:
Oli todella hienoa lukea kirjoitus, jossa oli todella perehdytty helluntailaisten toimintatapaa. Samalla siinä kiteytyi varsin monen muunkin seurakunnan/herätysliikkeen näkemykset, myös sen, johon itse kuulun. Todella hyvältä tuntui lukea tuota, sillä joskus (valitettavasti) tapaa ihmisiä, jotka vain läiskivät valmiiksi jauhetun näkemyksensä uskosta yleensä tai sitten arviossaan niputtavat jopa kokonaisen herätysliikkeen yhden ihmisen vajavaisuuden mukana.
Vlad kyseli kokemuksista:
Jotain meinasin kirjoittaa jo eilen ehtoolla, mutta se jäi sitten, kun Mozillani halusi päivittyä. Tarkemmin ajattelematta suostuin siihen välittömästi, ja simpsalapim: jo valmiiksi kirjoittamani teksti katosi bittiavaruuteen, kun en lähettänyt sitä ennen kuin aloin päivittelemään.
Minun vanhempani olivat tulleet uskoon (siis kuten mysteerikin kirjoitti) jo ennen syntymääni, joten meillä kyllä aikas lailla oli toki uskon asiat esillä kodissamme. Vanhempani eivät olleet täydellisiä, kyllä kai joka perheessä tulee tilanteita, joissa joku väärinkin toimii, mutta sellainen tasapaino oli kuitenkin olemassa, paljosta saan olla kiitollinen vanhemmilleni, kyllä he aivan tosissaan elivät uskon elämäänsä, ja aivan tosissaan ja rakkaudella meitä lapsiakin opastivat elämässä eteenpäin. Uskonratkaisun kohdalla meistä jokainen sai ihan itse valita, sillä ei näitä asioita voi päättää ja hoitaa kenenkään toisen puolesta, eikä kukaan toinen vastaa sinun puolestasi ratkaisuistasi. Ei siinä mihinkään valtavaan aivopesuun ryhdytty.
Minä tiesin Jumalasta jo aika lapsesta saakka, kävin pyhäkoulut, lastenleirit, meilläkin oli juhannuksena telttakokoukset yms. yms. yms... Samoin seurakuntaelämästä tuli sikäli luonnollinen osa elämää, että vaikka en ennen uskoontuloani toki kuulunut seurakuntaan, kävin siellä vanhempien mukana tiiviisti. Ja tämäkin tapahtui muuten vapaaehtoisesti. Toisten seurakuntalaisten lapset olivat kavereitani, mutta ei tämä mitenkään sulkenut pois sitä kaverien määrää, mikä minulla oli koulun myötä. Useinkin meidän kokouksissa käynti oli sellaista, että tietty aika istuttiin penkissäkin, mutta sitten menimme ihan vanhempiemme luvalla pihalle pelaamaan futista tai jotain muuta vastaavaa. Juuri nuo kesäjuhlat olivat sikäli futiksenkin kulta-aikaa, kun sinne tuli laajalti väkeä, saatiin muiden poikien kanssa aika runsaslukuiset pelit aikaan. Mutta kyllä siellä tuli oikeasti istuttua kokouksissakin. Siitä on jäänyt ihan hyviä muistoja.
Sitä ystäväni vähän ihmettelivät, että meillä ei ollut televisiota. Totta kai se joskus harmitti minuakin, etenkin lätkän ja futiksen arvokisojen aikaan. Olen jo pikkupojasta ollut sellainen penkkiurheilija sen lisäksi, että kesät kavereiden kanssa pelasimme futista ja talvi-illat katulätkää ilman luistimia ja tennispallolla. En silti koe, että olisin kasvanut mitenkään pussissa, sillä kyllä minua kiinnosti tietää, mitä maailmalla tapahtuu ja on tapahtunut; historia on kiinnostanut siitä lähtien, kun sitä ala-asteen loppupuolella alettiin opettaa.
Sitten vielä zamuelille:
Syntiinlankeemuskuvauksen perusajatus on siinä, että ihminen teki jotain, mitä Jumala oli kieltänyt. Jumalan yhteydessä, Jumalan luomassa paratiisissa oli varmasti riittävästi asioita ihmiselle, mutta se kielletty asia tuli mielenkiintoiseksi. Tuo tietoisuus omasta alastomuudesta tuli sen hedelmän syömisen jälkeen, enkä osaa sitä todellakaan tyhjentävästi selittää. Käärme kuvaa sielunvihollista, kyllä hän taitaa keinot ihmisten harhauttamiseen vielä nykyäänkin. Raamattu mainitsee, että hän kykenee tekeytymään jopa valkeuden enkeliksi.
Sanonpa tässä senkin, että tuon ihmiskunnan leviämiskysymyksessä olen joskus itsekin miettinyt, että mistä ne muut oikein tulivat. Enkä ole tähänkään pystynyt oikein saamaan selvyyttä. Vaikka olen uskon asioiden äärellä ollut koko pienen ikäni, Raamattuakin säännöllisesti lukenut, en minä voi todellakaan väittää, että tuosta kirjasta joka kohdan ymmärrän. Hiljalleen jotain Pyhä Henki on avannutkin lukiessa, mutta ei suinkaan kaikkea. Hienointa on, että sanoman toimivuuden on saanut kokea omassa elämässään.
Tuon Jeesuksen tekemän ihmeen päätarkoitus oli vapauttaa kärsivä ihminen noista voimista. Sen avulla ainakin kyläläiset tulivat katsomaan, mitä on tapahtunut, ja näkivät miehen terveenä. Vielä yksi näkökulma on, että piti ainakin paikkansa Joh. 10:10, varas (sielunvihollinen) ei ole tullut kuin varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan. Tuhoon siatkin menivät. Ei nämä ole todellakaan tyhjentäviä selityksiä, en minä oikeastaan sellaisiin edes kykene. Mutta pyydä Jumalaa selittämään Raamattua lukiessasi, Hän on vastuussa sanomastansa, Hän sitä parhaiten selittää. Ja ennen kaikkea Hän tekee sen ihan mielellään.
