Paras World Cup muistosi

[Mats Bedö]

Mitä joukkuetta vastaan Länsi-Saksa pelasi Suomessa? Muistaakseni Suomi pelasi ennen vuoden 1990 MM-kisoja harjoitusmaaottelut Ruotsia, Irlantia ja USA:ta vastaan. Muistan Länsi-Saksan pelanneen vain syksyn 1988 MM-karsintaottelun Suomea vastaan.

Oliko nain? Jaa-a, hyva etta korjasit (jos olet oikeassa), meinaan olen ollut jo pitkaan siina luulossa, etta se oli 1990... Saattoi hyvinkin olla 1988.

Sama paa, kesat talvet.

** Nyt kun katsoin wikista, niin joo 1988 ja elokuuta, 0-4 Saksalle. Kiitos korjauksesta!

 

[mjr]

Kun Tanska voitti Uruguayn 6-1 Meksikossa - se oli jotensakin loistelias joukkue, Laudrup, Elkjaer ja maali...

 

[Vellihousu]

Meksiko 86´ovat ensimmäiset kisat jotka muistan. Niistä jäi tietysti mieleen Diego Maradona ja puolivälierien pilkkukisat, se miten Toni Schumacher torjui Meksikoa vastaan kolme pilkkua neljästä ja miten Ranska pudotti Brasilian vaikka supertähti Michel Platini tempaisi pilkkunsa yli. Kisat olivat 7 - vuotiaan silmään hyvin viihdyttävät (heh), yksi iloisimmista peleistä oli tietenkin alkulohkon Tanska - Uruguay jonka Tanska vei 6- 1. Myöhemminhän roligaanit lähtivät turnauksesta häviämällä Espanjalle 5 - 1, Emilio Buetragueno teki neljä maalia. Kyllä riitti "korppikotkia" seuraavana aamuna mukilan peleissä. En tiedä kultaako tässä aika muistot, mutta minulle Meksikon kisat olivat ne viimeiset vanhan hyvän ajan kisat joissa hyökättiin ja tehtiin kunnolla maaleja. Neljä vuotta myöhemmin kisat Italiassa olivat kauhea antikliimaksi, yhtä helvetin potkimista ja sekoilua, tosin kisojen tunnusbiisin muistan ulkoa yhä edelleen :)

Eli paras muisto on Meksiko 86´kokonaisuudessaan vaikka sen jälkeenkin on pelattu upeita turnauksia kuten Usa 94´Ranskassa 98´ja E-Afrikassa 2010. Mitään yksittäistä muistoa on tällaisesta materiaalimäärästä vaikea poimia, mutta toki voin joskus nuoremmille elvistellä että setä on muuten nähnyt SEN Maradonan tekemän maalin silloin kun se ihan aikuisten oikeasti tapahtui.

 

[Taitopelaaja]

Parhaat muistoni jalkapallon MM-kisoihin liittyen liittyy oikeastaan akselille 1994-2002. Vuoden 1994 Brasilian joukkue teki vaikutuksen nuoreen poikaan, minkä jälkeen noita Etelä-Amerikan pallotaitureita oli pakko kannustaa turnauksesta toiseen. Tuolloin Yhdysvaltojen turnauksen aikaan olin sen verran pieni vielä, että oikeastaan Ranskan MM-kisat 1998 olivat ensimmäiset, mitkä tuli oikeasti katsottua kunnolla. Tuo turnaus tosin päättyi karvaaseen pettymykseen Brasilian fanina, joten ei voi sanoa että parhaat muistot olisivat noista kisoista. Ronaldon siistit nappikset jäivät kuitenkin mieleen.

Neljä vuotta myöhemmin Brasilia onneksi voitti MM-kultaa ja oli hienoa katsoa kyllä tuon joukkueen peliä. Ronaldinho nousi uudeksi suosikiksi ja tuo vapaapotkumaali Englantia vastaan on kyllä muistoissa korkealla. Noiden kisojen jälkeen MM-kisat eivät ole enää tarjonneet samanlaista fiilistä, enkä osaa enää fanittaa oikein mitään maata.

 

[solamnic76]

Muistoja on paljon, mutta vuoden 2010 kisoista iholle pääsi Urugayn ja Ghanan puolivälierämatsi.

Niki Juusela eläytyy MM 2010 - YouTube

Sitä matsia tullut fiilisteltyä myös espanjankielisellä selostuksella.

 

[Schadowan]

Muuten on näköjään painunut paljon 6-vuotiaan mieleen, mutta tässä kohtaa on joku vääristymä: sylkäisijä oli Rijkaard.

Nimim. 13-vuotias tuolloin :D



Sent from my iPhone using Tapatalk

Jumalauta, olin aivan varma, että se oli Gullit. Hyvä korjaus, kyl nää pitäis muistaa paremmin.

 

[L. Paraske]

Myös 2006 MM-kisat saivat muistaakseni alkunsa aika hienolla maalilla kun Philipp Lahm tykitti pallon ihan ylänurkkaan.

Saattoi olla, mutta vuoden 1990 avausottelussa vastaavaa ei nähty. Kyseisen ottelun (Argentiina-Kamerun) ainoa maali nähtiin toisella jaksolla, kun argentiinalaisveskari Nery Pumpido kohelsi käsittämättömällä tavalla Francois Omam-Biyikin puskun maaliin. Pumpido loukkaantui (mursi jalkansa tai kätensä, en muista) Argentiinan seuraavassa ottelussa Neuvostoliittoa vastaan, mikä varmasti osoittautui Argentiinan onneksi, sillä kyllähän Pumpidon korvannut Sergio Goygochea oli rankkaritorjunnoillaan joukkueen finaalipaikan takana. Muutenhan Argentiinan peli ei vakuuttanut missään vaiheessa, vaikka toki matkalla mm. brassit ja tietysti välierässä Italian pudottivatkin.

Muistelen kuinka hanakasti odotin tuon Italian turnauksen alkua, ja kun avausmatsin alkuun oli aikaa tunti, niin minuutit eivät tahtoneet kulua millään. Koskaan myöhemmin ei jalkapallo ole samalla tavalla sytyttänyt, joten sikäli harmi että nuo kisat oli viihdytysarvoltaan mitä oli. Avausottelu kuvasi kyllä hyvin koko turnausta, kun matsista on lähinnä jääneet mieleen keskiviivalta tehdyt palautukset maalivahdin käsiin ja molempien joukkueiden saamattomuus. Kamerunista kyllä tuli lopulta turnauksen valopilkku, ja koko turnauksen paras ottelu nähtiin puolivälierässä, jossa Kamerun oli hyvin lähellä pudottaa Englanti jatkosta, mutta sitten lopulta Linekerin rankkarit veivät Englannin jatkoaikavoittoon.

Neljän vuoden päästä kaikki oli toisin ja USA:ssa nähtiin oikeinkin viihdyttävää jalkapalloa. Pudotuspeleistä Argentiina-Romania ja Brasilia-Hollanti olivat aivan huikeita matseja. Romaniasta tuli jonkinlainen suosikki mulle tossa turnauksessa loistavien Hagin, Dumitrescun ja Radocioiun ansiosta. Brasilia vei kyllä mestaruuden aivan ansaitusti. Finaali tosin oli laimeudessaan toisinto neljän vuoden takaisesta. Jos pitää yksi paras world cup -muisto nimetä niin olkoon se tuo Argentiina-Romania -ottelu, joka päättyi Romanian 3-2 -voittoon.

Mulle mm-kisoista nuo kaksi ovat olleet kaikista merkityksellisimpiä. Ranskan kisoja toki vielä aika tiukasti seurasin, mutta sen jälkeen meininki on ollut enemmän "matsi sieltä, toinen täältä" -tyyppistä seurantaa, mikä on aika eri tasolla kun muistelee sitä tilastojen pänttäystä esim. Italian kisoissa. Tulevista kisoistakin mennään varmaan samalla kaavalla, eli matseja katsellaan sitä mukaa kun aikaa ja kiinnostusta riittää.

 

[Isaskar]

Vaikea sanoa, mikä on ehdottomasti paras muisto. Ensimmäinen oli kuitenkin tämä Josimarin maali, joka on jäänyt jotenkin mieleen vaikka muuten 86-kisat eivät ole kunnolla muistissa.

1990 ja 1994 -kisoista on parhaat muistot tähän mennessä. Roger Milla, Kamerunin 1-0 -voitto Argentiinasta, Hagin maali, Brasilian maailmanmestaruus jne. Hienoja muistoja ja nyt pitäisi löytää se sama tunne, jolla noita kisoja katsoi ja unohtaa esim. vedonlyönti kisojen osalta kokonaan.

 

[ReijoRotta]

Huhhuh, kananlihalle menee iho kun lukee tätä ketjua.. Upeita muistoja, upeita kisoja!

Omat the kisat ovat olleet Mexico`86 ja Italia`90. Varsinkin tuo meksikon puolivälierä Ranska- Brasilia on edelleen se kaikkien aikojen ottelu allekirjoittaneelle, lopputulos kirpaisee vieläkin. Erikoismaininnan tuosta pelistä ansaitsee Brancon (vai oliko Edinho?) pilkun kalastus, jonka sitten Zico perseili. Voisi sellaisesta filmistä tulla nykypäivänä hieman sanomista.. =). Muita mieleenpainuvia hetkiä oli tietysti Maradona maalit, hieno finaali sekä isäntämaa Meksikon otteet, varsinkin se Negreten upea vasurivolley ja sen jälkeinen tuuletus!. Ja ei sovi unohtaa aaltoja!

Italian kisoihin olikin sitten meikäläisellä sellainen lataus että voi pojat.. Josko nyt Brasilia! Erikoismainintana kisoista voisi mainita avausottelusta mieleen jäänyt (en nyt muista nimiä) kamerunilaisen aivan perkeleen railakas taklaus laidalta läpi päässeeseen argoon. Taklaajalta lensi nappulakenkäkin johonkin huitsin kuuseen, ja siinä kun oli kengän löytänyt ja asetteli sitä jalkaansa niin ei edes uskaltanut vilkaista tuomaria. No punainenhan siitä tuli, ei muistaaksi paljon purnannut :=). Itse en muistele noita kisoja mitenkään pelillisesti puuduttavina, vaikka mitään maalijuhlia ei nähtykään. Entäs Brasilia? Vituiksihan se meni taas. Neljännesvälierissä Argentiinaa vastaan maalipaikat brasseille 100-1. Maalipuita kolisuttivat ainakin Careca, Dunga ja Alemao.. sitten viimeisellä kympillä Maradona syöttää Caniggian läpi ja se oli hyvää yötä. Finaalissa Saksa muistaakseni ilman suurempaa hätää hoiteli Argentiinan, joskin pelin ratkaissut pilkku oli vähän heppoinen. Brassit upottanut Caniggia oli hölmoillyt välierissä itsensä ulos finaalista ääliömäisellä keskialueen tahallisella käsivirheellä.

No brasilia sai pokaalinsa sitten myöhemmissä kisoissa, mutta jostain syystä nuo kaksi turnausta ovat ne itselleni kaikkein ikimuistoisimmat.

Kyllähän tässä taas alkaa se pikkupoikamainen innostus ja jännitys nousta ennen kisoja ihan kuin silloin vajaat 30 vuotta sitten, ja aina neljän vuoden välein sen jälkeen.. 2 viikkoa enää!!

 

[pehtoori]

Vuoden 1990 kisat Italiassa jäivät mieleen omanlaisestaan fiiliksestä kotikatsomossa.

Oltiin just muutettu ulkomaille...

Hieman samanlaiset kokemukset ovat minullakin noista kisoista. Asuimme kisojen aikaan Espanjassa ja 6-vuotiaana oli paljon muitakin aktiviteettejä vielä kuin urheilu. Itse peleistä muistan vain Jugoslavia-Espanjan, jota iskän kanssa katsoimme paikallisessa baarissa. Muistan siitä pelistä vain sen, että iskä hurrasi kun Jugoslavia voitti ja pudotti Espanjan. Minä totta kai olin jo tunnelmankin takia Espanjan puolella. Paikalliset eivät muistaakseni olleet kovin mielissään isäni reaktioista..

Brasilian paidan olin saanut jo aiemmin lahjaksi ja Brassien pelejä olin kuulemma katsellut innokkaana. Myös Maradonan ja van Bastenin paidat löytyy samalta ajalta. Eurosportin koosteen vuoksi Suomeen palattuamme oikeastaan vasta kunnolla innostuin noista kisoista ja jalkapallosta ylipäänsä. Siksi nykyäänkin muistan juuri näistä kisoista eniten yksityiskohtia vaikka en siis juurikaan itse kisojen ajasta muistakaan.

 

[mjr]

Tulikin tämän muistelun jälkeen vähän surffattua youtubea Tanskan suuruuden vuosilta. Hienoa, hienoa, hienoa jalkapalloa... Michael Laudrup oli kyllä jumala: taivaallisen pehmeä kosketus palloon ja mitä tahansa oli odotettavissa - yleensä joko järjettömän älykäs tai pelkästään vain hyvin älykäs syöttö, mutta saattoi myös pettävän nopealla temmonvaihdolla pistää muutaman puolustajaan kasaan ja tehdä itse maalin.

 

[Isaskar]

Erikoismainintana kisoista voisi mainita avausottelusta mieleen jäänyt (en nyt muista nimiä) kamerunilaisen aivan perkeleen railakas taklaus laidalta läpi päässeeseen argoon. Taklaajalta lensi nappulakenkäkin johonkin huitsin kuuseen, ja siinä kun oli kengän löytänyt ja asetteli sitä jalkaansa niin ei edes uskaltanut vilkaista tuomaria. No punainenhan siitä tuli, ei muistaaksi paljon purnannut :=).

Kyseinen tilanne.

Ihan reilu rappaus ja tuomarilta nousi punaista ja keltaistakin vielä.

 

[Ralph]

Fabio Grosso on ne parhaat muistot jättänyt sydämeeni. Tietenkin vuoden 2006 kisoista kyse ja ne tärkeimmät ottelut. Välierä isäntämaa Saksaa vastaan. Toinen jatkoaika käynnissä, tilanne edelleen nolla-nolla. Sitten kulmapotkun jälkitilanteesta Andrea Pirlo petaa paikan Grossolle, joka hiljentää saksalaisyleisön.

Finaalissa sitten mentiin aina pilkuille asti ja kukas muukaan kuin Grosso ratkaisi mestaruuden Italialle.

 

[Jindebyne]

Fabio Grosso on ne parhaat muistot jättänyt sydämeeni. Tietenkin vuoden 2006 kisoista kyse ja ne tärkeimmät ottelut. Välierä isäntämaa Saksaa vastaan. Toinen jatkoaika käynnissä, tilanne edelleen nolla-nolla. Sitten kulmapotkun jälkitilanteesta Andrea Pirlo petaa paikan Grossolle, joka hiljentää saksalaisyleisön.

Finaalissa sitten mentiin aina pilkuille asti ja kukas muukaan kuin Grosso ratkaisi mestaruuden Italialle.

Tähän sama.

Ja eikös se ollut Grosso joka Ausseja vastaan tuon pilkunkin hankki? Aika kovat kisat kaveri pelasi.

Kokonaisuudessaan v.2006 kisat oli parikymppiselle Italialaisen jalkapallon ystävälle hienoimmat, koska nuoruudesta muistui mieleen vaan Baggio epäonnistunut rankkari. Välierät ja finaali katsottiin etäkannattajamaisesti De Rossin seurajoukkueen nuttu yllä kotisohvalla ja fiilis oli huikea.

 

[Isaskar]

Ja eikös se ollut Grosso joka Ausseja vastaan tuon pilkunkin hankki? Aika kovat kisat kaveri pelasi.

Grosso sen pilkun sukelsi ja sai mm. Blatterin pyytämään aussifaneilta anteeksi.

 

[Turder]

1994 Usan kisat ensimmäiset mitä seurasin. Ei oikein sinällään sytyttänyt, mieleen jäi oikeastaan Bebeto, Baggio ja Brolin. Suurin osa kisoista meni jollain nuorisoleirillä tms. joten paljon jäi katsomatta. Siellä kuitenkin pelattiin joitain matseja "uusintaotteluina".

1998 Ranskan kisat muistan hyvin ja ehkäpä eniten seuraamani kisat, varmaan kaikki tv-pelit tuli katsottua. Isä oli kavereinen katsomassa pelejä paikan päällä ja muutenkin tuohon aikaan seurattiin paljon jalkapalloa, taisi olla ekat vuoden kun Canal+ näytti Valioliigaa jne. joten paljon tuttuja pelaajia. Davor Sukerilta hienot kisat ja Ronaldon mystinen ongelma.

2002 ei oikein jättänyt mitään mieleen. Turkin hyvä pelit lähinnä ja sen Italian pelin tuomarivirheet. Tuli vähän huonoon aikaan aikaeron vuoksi, mukavampi on illalla pelejä katsoa.

2006 kisoista en nähnyt otteluakaan kun olin matkoilla ja telkkari ei näkynyt.

2010 kisojen aikaan asuin Saksassa ja baareissa oli hyvä tunnelma katsella pelejä. Saksan tv näytti kisat myös HD-lähetyksinä. Viimeiset pari viikkoa olin Italiassa lomalla ja onneksi vuokratalossa näkyi (muistaakseni) Sky, jolta tuli pelit katsottua. Upeat selostukset mutta harmi kuin Italia konttasi. Vuvuzelat jäi mieleen ja korviin, melkein pilasi kisafiiliksen. Hienoin peli oli Uruguay-Ghana, ne loppuratkaisut. Väijyttiin veljien kanssa peliä, joille kisat oli ehkä ensimmäiset mitkä kunnolla katsoivat, ja sanoin, että nyt on draamaa ilmassa. Usein ollaan tuota peliä ja hetkeä muisteltu.

Tänä vuonna lomat ajoitettu kisojen ajaksi, joten ehkä nyt tulee seurattua tarkemmin.

 

[Andi]

Muistan aina jännityksen, kun Andreas Brehme asettui laukomaan hirveiden paineiden alla rangaistuslaukausta. Argentinan maalivahti Sergio Goycochea oli torjunut kisoissa peräti neljä pilkkua ja aavisti jälleen oikein kulman, mutta Brehme sijoitti rankun niin tolpan juureen, että Goychochealla ei ollut mahdollisuuksia.

Hauska tarina muuten jälkikäteen kertoo, että Andreas Brehme ampui rangaistulaukauksen sen takia, että Lothar Matthäusilla oli jotain ongelmia kenkien kanssa, vaikka Matthäusia usein syytettiin itsekkyydestä niin tällöin hän teki ratkaisun koko joukkueen edun puolesta ja ei asettunut itse rangaistuslaukausta ampumaan. Normaalisti Matthäus ampui aina rangaistuslaukaukset...

Brehmellä tuossa mitään paineita ollut kun periaatteessa ampui väärällä jalallaan rankkarinkin. Tai noh.. tuo on ehkä osin urbaaniakin legendaa koska Brehme oli helvetin hyvä molemmilla jaloillaan. Harva pelaaja on vuosien varrella ollut samanlainen. Brehmen banaanit Italian kisoista on kyllä jääneet hyvin mieleen. Etenkin Hollantia vastaan käydyssä legendaarisessa matsissa.

Tuoreemmista kisoista tottakai Luis Suarezin tempaukset Uruguay-Ghana matsissa tulevat elämään aika kauan mielessä.

EDIT: 1994 kisoista olen jälkeenpäin aina miettinyt että olisiko kisat päättyneet jopa sinikeltaisiin juhliin jos Ruotsi onnistuikin Brasilian kaatamaan. Helkkarin hyvin haastoivat silloin ja harmitti että eivät ihan voittoon pystyneet.

 

[Jindebyne]

Grosso sen pilkun sukelsi ja sai mm. Blatterin pyytämään aussifaneilta anteeksi.

Näin muistelinkin. Koirat haukkui ja karavaani kulki mestaruuteen asti. Grossolta elämänsä kisat ja sen jälkeen olikin hiljaisempaa Interissä.

 

[Major Julli]

Onhan niitä paljon:

1982 Välierä L-Saksa-Ranska oli ihan tajuton matsi, sekä kuvannoillisesti että ihan sanan varsinaisessa merkityksessä Schumacherin vetäessä Battistonilta tajun kankaalle. Siinä pelissä oli kyllä kaikkea mitä vain voi olla. Lisäksi se oli MM-historian eka pilkkuskaba. Nuo kisat olivat muuten viimeiset missä finaalissa ei olisi vedelty pilkkuja vaan olisi pelattu uusintaottelu. Muuten kisat oli Italian juhlaa ja Tardellin finaalimaalin tuuletus oli tunteikkaimpia koskaan: Marco Tardelli - Italy World Cup Final 82 - YouTube

1986 Finaali L-Saksa-Argentiina oli mahtava ottelu, peli oli jo ohi kun sakut vielä kaivoivat itsensä mukaan Völlerin ja linkuttaneen Rummeniggen maaleilla.

1990 noin yleensä ottaen paskat kisat, joista mieleen jäi lähinnä Roger Millan tuuletukset. Ehkä paskimmat kisat koskaan, nyhjäämistä, rumia taklauksia ja pl. muutama jannu tosi karismatonta porukkaa.

1994 lähes sama muuten, mutta Romania pelasi kaksi aivan helmeä matsia, voitti Argentiinan 3-2 yhdessä parhaista futismatseista koskaan ja putosi sitten Ruotsille rankuilla, Ruotsin tasoitus tuli ottelun jatkoajan viimeisestä tilanteesta.

1998 hirveetä tuubaa koko kisat ja finaalissa brassien pukukoppitappelu ennen finaalia ja arpominen Ronaldon pelaamisesta jäi mieleen

2002 Vähän valjut kisat, erotuomarit avittavat E-Koreaa jatkoon ja maa pääsikin välieriin saakka, yleisö eli kyllä upeasti mukana vaikka skenepisteet jäikin saamatta Be The Reds-paitaisilta

2006 Itaaaaaliaaaa!!!!

2010 Valjua

 

[Juicey]

Aika hankala mitään yksittäistä nostaa yli muiden tapahtumien kun listataan vain World Cupien tapahtumia. Kuten muutamalla muullakin, niin Meksiko -86 -kisoista alkaa omatkin muistikuvat ja Manuel Negreten volleystä iskemä maali Bulgariaa vastaan on jäänyt upeana suorituksena mieleen, kuten myös Esteban Cambiasson viimeistelemä, mutta varsinaisesti huikealta alustukseltaan mieleen jäänyt maali Serbiaa vastaan -06. Pallo taisi käydä lähes kaikilla Argentiinan pelaajilla? Hieno maali, mutta unohtumaton pohjustus. USA:n kisat -94 tuli tapitettua hyvinkin tiiviisti Roberto Baggion suorituksia ihaillen. Draaman kaari huipentui huikealla tavalla finaalissa missattuun pilkkuun, etenkin kun aiemmin skaboissa Baggio taisi viimeistellä pilkulta itsevarmasti tolpan kautta sisään. Itselleni unohtumattomia matseja ovat mm. Argentiinan ja Meksikon kohtaaminen 2006 sekä samaisista kinkereistä tulinen Portugali - Hollanti. Aijai!

Muistoja on tietysti paljon lisääkin, mutta tässä muutama päällimmäinen joita ensimmäiseksi tuli mieleeni. Paljonkos rahaa niihin tarra-albumeihin ja keräilykortteihin nyt olikaan tämän päivän kurssiin korjattuna mennytkään, hetkinen... ;)

 

[Judge Dredd]

Monia hyviä muistoja on World Cupeista täälläkin. 94-kisoista asti on seurattu ja lähes jokainen matsi katsottu. Tosin oikea seuraaminen alkoi vasta 98-kisoista.

7-vuotiaana junnuna 94-kisoista on vaan jäänyt mieleen välierä Ruotsi-Brasilia. Sukulaisissa vietin kyseisen yön ja omakotitalon kellarissa väijyttiin kyseinen peli, vanhempien katseilta piilossa. Sukulaispojat oli tosin paljon vanhempia kuin minä. Aamuyöstä se peli muistaakseni tuli, olisiko ollut 04-05 aikaan.

Toinen hieno muisto on Bergkampin 98-kisojen puolivälierissä tekemä maali Argentiinaa vastaan. Peli oli melkoista shakkia toisen puoliajan lopussa ja yhtäkkiä 89. minuutilla tuli "mitä vittua just tapahtu" efekti. Huikea maali ja Dennis Bergkamp jäi kyllä tämän pojan mieleen silloin. Mahtava pelaaja.

Jos joku haluaa fiilistellä tulevia kisoja, niin tässäpä olisi kohtalaisen viihdyttävä 2 tuntinen pläjäys menneiden kisojen kohahduttavimpia hetkiä Brittinäkökulmasta.

50 Most shocking moments in World Cup history - YouTube

 

[Blackie]

...........

Ei ole tainnut hirveästi hyviä kisoja olla vissiin :)

Eri mieltä varsinkin USA:n ja Ranskan kisoista. Molemmat hyviä turnauksia, ikimuistoisia hetkiä ja suuria pelaajia. Samaa mieltä sitten taas 2002 ja 2010 kisoista. Ensimmäinen oli iso pettymys pelillisesti ja homman kruunasi korruptio, jolla E-Korea selviytyi neljän joukkoon. E-Afrikan kisoista jäi lähinnä mieleen vuvuzelat ja käsistä karannut filmaaminen. Yksi häpeällisimmistä finaaleista ikinä molempien jengien toimesta "kruunasi" nämä kisat.

 

[Uleåborgir]

Vuoden 1986 kisat olivat ensimmäiset, joita seurasin tosissani. Olin 7-vuotias ja sain ensimmäistä kertaa valvoa telkkarin ääressä niin pitkään kuin jaksoin jalkapallon ansiosta. Tietysti nukahdin lähes joka kerta, vaikka yritin väkisin pitää silmiä auki, lapsena nukkuminen oli itsestäänselvyys.

Muistan Tanskan 6 - 1 -voiton Uruguaysta erityisen hyvin, samoin loppuottelun. Finaalin aikana olimme isäni kanssa Helsingin Oulunkylässä sukuloimassa kummisetäni ja -tätini luona, näihin päiviin liittyy paljon kauniita muistoja. Silti nuo eivät välttämättä ole parhaita muistoja MM-kisoista.

Vuoden 1994 kisat olivat hienoimmat. Aikaeron vuoksi oli lystiä käydä kalassa alkuillalla ja katsoa jalkapalloa loppuyö. Gheorghe Hagi jäi mieleen, samoin Bulgarian ja Ruotsin mahtisuoritukset. Vuoden 1994 kisoihin liittyy erityistä tenhoa nuoruuden kesäöiden vuoksi.

Paskimmat kisat ikinä olivat ehdottomasti Etelä-Afrikan 2010 kisat. Vuvuzelat tuhosivat tunnelman kotikatsomossa, YLE kusi kisat näyttämällä pelkästään puhuvia päitä studiossa, eikä tunnelma kisapaikoilta välittynyt mitenkään. Hyviä otteluita noissakin kisoissa oli. Silti ei noiden kisojen tunnelmaan päässyt mitenkään sisälle.

 

[Ilmari Ahde]

Ensimmäiset tolkun muistikuvat on Meksikon kisoista -86, Tanskan Preben Elkjær oli nuorukaisen silmiin kiehtova pelaaja, hieman kömpelön ja romuluisen näköinen kaveri, mutta kova pelimies. Ja moneen otteeseen mainittu Espanja - Tanska jossa "Korppikotka" mätti neljä maaliaan, kyllä niitä läpi käytiin ja oltiin kuka kukakin pelaaja, taidot ei tokikaan ollut samaa tasoa, hyvä kun palloon osui mutta mielikuvitus lensi korkealla.

Vuvuzelat, kuin kärpästen surinaa korvissani.

 

[Vaughan]

Kokonaisuudessaan '86 kisat, joita odotin lähes neljänneksen elämästäni.

Muistan katsoneeni pelejä jo neljä vuotta aikaisemmin (legendaarista välierää GER-FRA jopa useita kertoja videolta lapsuuden hoitopaikassa), joten latausta oli! Myös kisojen lähetysaika keskellä valoisaa suomalaista kesäyötä teki tunnelmasta taianomaisen.

Taikuutta on ehkä karissut matkan varrella, mutta jalkapallon MM-kisat on silti edelleen minulle merkittävin säännöllinen urheilutapahtuma. Suosikkini on henkilökohtaisista syistä Saksa, mutta vetoa tulee lyötyä ilman tunteita. Tarkoitus on pääasiassa lisätä jännitystä, mutta 2006 homma lässähti pahemman kerran, kun olin laittanut vedot joukkueille kaavion molemmilta puolilta - ja sitten kumpikin eteni loppuotteluun... Finaalia tuli katsottua tuttavaperheen pihajuhlilla projektorilla valkokankaalle heijastettuna. Se oli omalla tavallaan harvinaislaatuista, vaikka itselleni olikin samantekevää kumpi voittaa.