Paras World Cup muistosi

  • 21 054
  • 118
Suosikkijoukkue
Suomen suurin ja kaunein
1990 kisojen aikaan oltiin vanhempien kanssa Espanjassa ja katsoimme isolla porukalla finaalia hotellin pihalla valkokankaalta. Ei meillä Suomessa silloin semmoista ollut! Finaali ratkesi suosikkini hyväksi ja kannoin ylpeänä Jürgen Klinsmannin peliasua ja jalkapalloa kainalossa. Ihmiset taputtelivat kadulla olalle ja kohtelivat minua asiaan kuuluvasti sankarina. Nyt tuo 24v vanha asuste on pojan päällä. Kultaa siis tulossa Saksaan.
 

Frankie

Jäsen
Suosikkijoukkue
평양시 IFK, Philadelphia Flyers, Arsenal FC
Parhaiten mieleeni on jäänyt jostain syystä Ranskan 1998 MM-kisat, jolloin olin 11-vuotias. Argentiinasta tuli tuolloin minulle inhokki numero yksi, kun Cholo Simeone filmasi Beckhamin pihalle. Lapsen ilo oli suuri, kun Ortega lensi ulos Hollantia vastaan, ja hetken päästä Bergkamp iski taianomaisen maalin. Ranskan tuleva maailmanmestarijengi treenasi kotikaupungissani kisojen alla, joten sekin vielä nostaa näiden kisojen arvoa silmissäni. Muistan hyvin, kun Lebouef, Blanc ja Lama hiisasivat röökiä kulman takana ja pelaajien nimmareiden metsästyksen. Näistä kisoista lähtien olen seurannut kaikki MM-kisat todella tiiviisti.

Myös Saksa 2006 on jäänyt hyvin mieleeni, sillä silloin sain kokea kisahuumaa paikan päällä. Kävimme katsomassa ottelut Togo-Sveitsi, Brasilia-Japani ja Portugali-Meksiko.
 

Espen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Old time hockey like Eddie Shore
MM-kisat Argentiinassa 1978. Selostukset otteluista Itävalta-Espanja (2.puoliaika), pronssiottelu Italia-Brasilia (1.puoliaika) ja finaali Argentiina-Hollanti (varsinainen peliaika):

Kenraalien Argentiinassa taisteltiin maailman jalkapalloherruudesta | ElYLE

En ollut kisojen aikana vielä syntynytkään, mutta viime vuosina on noin puolet näiden mundialien peleistä tullut katsottua.

Kaksi maalia finaalissa tehnyt Mario Kempes juhli maailmanmestaruutta vetäytymällä välittömästi loppuvihellyksen jälkeen väkijoukkoja karkuun pukuhuoneeseen. Sieltä hyppäsi auton rattiin ja ajoi kotiinsa 300 km päähän. Keitteli kotona kupin kahvia, ja painui pehkuihin. Ei edes mestaruuspokaaliin koskenut. Ei voi kuin arvostaa tällaista juhlintaa.
 

Ranksu

Jäsen
Suosikkijoukkue
St. Louis Blues
Omat parhaat muistot sijoittuu -94 kisoihin. Saksa oli joukkue jota tietenkin ihannoi tuolloin ja pelaaja Thomas Häßler. Hän pelasi -92 euroopan mestaruuskisoissa sydämeeni ottelussa IVY:ä vastaan, viimeisen minuutin vapaapotkumaalilla, jolla tasoitti pelin.

***

Itse World Cup muistoihin niin tietenkin -94 kisoista niin Romania nousi suurimmaksi ja varskin Hagin taiturimainen kosketus palloon ja äärettömän vaarallisena laukojana. Tässä ehkä yksi ikimuistoisin itselleni Hagin maali Columbiaa vastaan ensimmäisellä kierroksella.

***

Tietenkin Saksan Häßlerin syöttö ja Klinsmannin maali jäi muistiin yhtenä suurena.

***

Poimin vielä Ruotsin Tomas Brolinin vapaapotkumaalin tähän viestiin.
 

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
Paras muisto on ehdottomasti Jens Lehmann lippulappuineen rankkarikisassa Argentiinaa vastaan vuonna 2006.

Paskin muisto heti seuraavassa pelissä, Fabio Grosso upotti haaveeni Saksan mestaruudesta jatkoajan viime minuuteilla.

Tuo jälkimmäinen on kuitenkin pelinä oiva osoitus siitä, että 0-0 matsikin voi olla jännittävä, kummallakin joukkueella oli tukku huikeita maalipaikkoja.
 

Tpip

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, L'equip blaugrana, La Albiceleste, Raiders
Eniten ajan kultaamat muistot ajoittuvat ihan lapsuuteen.

'86 kisat Meksikossa ovat ne kisat, joista "rakkaus lajiin" on aikanaan lähtenyt. Ainoa muisto noista kisoista (ja samalla se kultaisin) on finaali. Jostain syystä silloin oli lapsuuden huumassa Länsi-Saksa tullut suosikiksi. Finaalin aikaan olimme faijan kanssa ruotsinlaivalla ja katsoimme peliä jostain pubin tms. televisosta. Tuolloin, 5-vuotiaana, fokus ei ilmeisesti ihan täysin ollut vielä lajin tatisissa saloissa, vaan enemmänkin ulkojalkapalloilullisissa asioissa. Lapsinerona tuli tuolloin todettua syy siihen miksi muuten valkomustissa kisat läpi pelannut Länsi-Saksa pelasi finaalin vihreissä paidoissa - valkoiset paidat olivat tottakai pesussa.

Noista kisoista ei oikeasti muita suuria muistikuvia ole jäänyt, paitsi nimet Schumacher sekä Matthaeus.

Italian kisoista on sitten jo iso kasa sykähdyttäviä hetkiä Avausottelun lämmittelyistä (Maradonan pallon pomputtelu) ja argojen sokkitappiosta, Kamerunin upeaan runiin läpi kisojen) (Roger Millaa tuli villisti fanitettua), kuumaan Hollanti - Länsi-Saksa puolivälierään (Völler - Gullit) ja viimeisten pelien rankkareihin.

94 tuli oltua osittain jenkkilässä kisojen aikana (alkulohkot), yhtään peliä ei tullut nähtyä ja kisafiilis ei Marylandissa näkynyt millään lailla. Suomessa tuli sitten katseltua alkulohkojen viimeiset peleistä loppuun asti. Mieleen painuvimpia asioita oli sekoileva Maradona, Escobarin oma maali, brassien huikea kärkipari Bebeto ja varsinkin Romario. Hagi ja Stoichkov. Ruotsin menestyminen (faija asui tuolloin vielä Ruotsin puolella ja itsekin siellä olen syntynyt) ja rankkareille edennyt finaali ja Baggion missaus.
 

Fremont

Jäsen
Paras World Cup muisto? No ainakin kärkipäässä on -86 Meksikon kisojen finaali, jossa suosikkini Argentiina löi thrillerissä kovan Länsi-Saksan 3-2!

The same. Satuin katselemaan peliä Saksalaisessa majatalossa, Argentiinan paidan jätin varmuudeksi kassiin, mutta sellainen oli katukauppiaiden tyrkyttämien Saksa-paitojen sijaan hommattu.

Hämmästyttävää mutta totta; olin myös -78 pikkupoikana kiertämässä eurooppaa vanhempieni kanssa, ja silloin halusin nimenomaa vyön jossa Argentiinan maskotti. Kukas voittikaan mestaruuden..?
 

teemu73

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Ensimmäiset kisat, joita seurasin olivat Espanja 1982. Kisojen alussa hauskinta antia oli Unkarin ja El Salvadorin kohtaaminen, joka päättyi Unkarin 10-1 voittoon. Kesämökillä 14 tuuman mustavalkotelkusta tuli todistettua tämä. Muutama päivä myöhemmin nukahdin kesken Brasilia-Skotlanti -ottelun. Sen jälkeen myöhäisottelujen katsomiselle meillä asetettiin rajoituksia.

Tapahtuihan noissa kisoissa sitten vaikka mitä. Espanja sai Jugoslaviaa vastaan köykäisen pilkun ja vielä uusia sen kun ensimmäinen veto epäonnistui. Länsi-Saksa ja Itävalta taktikoivat keskenään molemmat jatkoon. Paolo Rossi ja kolme maalia Brasilian verkkoon. Muistan miten naapurin penskat hourivat Brasilian perään, mutta minusta tuo samba-porukka alkoi alusta alkaen tuntumaan jotenkin vastenmieliseltä. Se jäi kyllä harmittamaan, kun minulla oli mahdollisuus katsoa Länsi-Saksan ja Ranskan välieräottelu, mutta väsy iski ennen ottelun alkua ja ajattelin, ettei se kuitenkaan mikään erikoinen ottelu ole. No olihan se lopulta yksi kaikkien aikojen klassikoista. Finaali sentään tuli katseltua.

Mutta sitten vasta tulivat henk.koht The Kisat, eli Meksiko 1986. Avauspeli pelattiin samana päivänä kuin oli koulujen päätöspäivä ja ala-aste loppui osaltani. Likimain kaikki pelit tuli katseltua ja pihapelejä tahkottiin enemmän kuin koskaan ennen. Aivan huippumatseja oli useita, ja taso tuntui paranevan loppua kohti. Juhannuksen tienoilla kuuntelin mökillä Brasilian ja Ranskan ottelua radiosta ja juoksin aina sisälle sen samaisen mustavalko-tv:n ääreen mistä edellisiäkin kisoja katsottiin, kun jotain kiinnostavaa tapahtui. Seuraavan päivän Englanti-Argentiina on tietysti yksi maailmanhistorian puhutuimpia otteluja, joten ei siitä enempää. Näihin aikoihin lähdettiin Mallorcalle ja siellä seurasin mitalipelit. Harmi, että jäi näkemättä paikallinen temperamentti. Siellä nimittäin Espanjan hävittyä oman puolivälieränsä Belgialle, alkoi kuulemma hotellin baarimikko heittelemään tarjoittimia ja ajoi kaikki asiakkaat ulos baarista. Vastaavasti ennen tuota tappiomatsia, siellä oli veivattu kymmeniä kertoja uusintana edellistä Tanskan ja Espanjan ottelua, eli 1-5 päättynyttä kamppailua.

No vaikka Espanja ei enää mitalipeleissä ollutkaan niin tunnelmaa silti edelleen riitti. Jos halusi finaalin nähdä hotellin telkusta, niin oli haettava tuoli jo tuntia ennen ottelua. Baari oli tupaten täynnä porukkaa ja ihmettelin suuresti, miksi kaikki muut olivat Argentiinan puolella. Minähän tuuletin villisti molempia Länsi-Saksan maaleja, siihen ei sentään kukaan puuttunut. Saksa nousi juuri näiden kisojen aikaan suosikikseni.

Italia 1990 tuli myös tarkkaan katseltua, mutta jotenkin väljähtynyt olo vain jäi. Oliko edelliset kisat vaan niin paljon paremmat, tai omat odotukset liian korkealla, en tiedä. Toki Länsi-Saksan mestaruus maistui hyvältä. Herkullisin hetki taisi kuitenkin olla se, kun suuresti inhoamani Hollanti osui Länsi-Saksan vastustajaksi jatkopeleissä ja Saksa tuon voitti. Olin mökillä, ja siellä oli myös yksi Hollantia kannattanut kaverini mukana juuri silloin. Hyvä ettei tullut keskinäinen lyöminen tuon ottelun aikana. Nyt oli muuten jo värit tv-kuvassa tuollakin, tosin kuva ei muuten ollut ihan täydellinen.

USA 1994 meni alkulohkojen osalta armeijassa, joten niistä ei jäänyt paljon paskaakaan mieleen. Jonkun pelin kävin katsomassa yksinäni kun olin yöpäivystäjänä. Finaalissa mulla oli rahaa kiinni ja hilloa olisi tullut jopa muutama saturainen, jos Italia olisi hoitanut, mutta kun ei niin ei. Kyllä vitutti.

Sitten nää uudemmat kisat alkaa menemään jo ihan ohi. Olen mä niitä seurannut paljonkin, mutta ei samanlaista fiilistä voi enää kokea mitä silloin, kun elämässä ei ollut oikein muuta kuin urheilu.
 

pernaveikko

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Crusaders, Lechia
Olen aivan varma, että olen pienenä nähnyt aidon (tai aidon kopion) kisapokaalin Helsingin rautatieasemalla. Siellä se oli päivän verran vitriinissä näytillä ja kaksi elokuviakin tiukempaa turvamiestä seisoi vieressä.

Mitenkään näin väärin ei voi muistaa, jotain siellä näin, mutta mistähän siinä on ollut kyse? Mieleen tulisi Italia 1990, niihin aikoihin sen on täytynyt olla ja se olisi ollut logistisesti mahdollista. Enää puuttuisi motiivi.
 

peruspata

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät, Pesäkarhut, UP-V, FT Ulvila, Karhut
Oikein tiivis MM-kisojen seuraaminen alkoi vuoden 1994 kisoista. Muistan hullaantuneeni Brasiliaan jo ennen kisoja, mutta silloin ensimmäistä kertaa seurasin oikein urakalla suosikkini otteita.

Romario ja Bebeto olivat toki tunnetuimmat USA:n kisojen brasseista, mutta jostain syystä suosikiksini nousi myös Mauro Silva. Eikä Marcio Santoskaan ollut huono pakki. Taffarel oli toki ihan kuninkaallinen maalivahti, sen kaltaista ei ihan ole löytynytkään sitten.

Toki maininnan ansaitsevat myös kesän 1992 EM-kisat, niilläkin on merkityksensä jalkapallohuumassani. Kirjallisuuden kautta tutustuin melko tiiviisti myös kisoihin Meksiko 1986 sekä Italia 1990.

Vuosi 1998 oli brassifanille pettymys, ja mestaruus 2002 jäi hieman armeijan varjoon. Kisat 2006 ja 2010 menivät Brasilialta vähän ohitse, vaikka toki mielenkiintoisia otteluja oli seurattavaksi muutenkin. Varoitusten ennätys Hollanti-Portugali oli melko unohtumaton peli, samoin viikatefinaali vuonna 2010.
 

Veripelto

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Kyllä yksi vahvin MM-kisamuisto on ehdottomasti vuodelta 1990 kun Länsi-Saksa kohtasi Hollannin. Isoveljeni oli suuri Hollannin fani ja ennen matsia tokaisi repivänsä pelihousunsa jos Saksa voittaisi. No Saksahan voitti ja ottelun päätyttyä veljeni tuli keskelle olohuonetta, repi kalsarinsa kahtia ja lähti mököttämään.
 

eagle

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Pittsburgh
En tiedä paras, mutta mieleenpainuvin on varmaankin Hagin jäätävä nosto -94 kisoissa Kolumbiaa vastaan. Sitä ennenkin tykkäsin Hagista, kun pelasi samaa pelipaikkaakin kuin itse, mutta tuon maalin jälkeen oli pakko fanittaa entistä enemmän.
 

soshje

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leafs
Saksa (Hampuri) 2006 ja Saksa - Argentiina puolivälierä. Itse olin matkalla pisteeseen B rankkarikisan aikaan ja kaduilla täysin hiljaista. Aina välillä hervotonta huutoa kun Saksa tekee maalin.

Tilanne muuttui samantien kun Saksa voitti pelin, jengiä juoksee kaduilla ja autot vetää ympäriinsä torvet soiden. Ei ole tuollaista hulinaa ennen tullut nähtyä..

Samoista kisoista livenä paikanpäällä Ecuador - Costa Rica ja Hampurin Fanfest kesäiltoina myös ihan hyviä muistoja.
 

mjarkko

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät
1982, kun Italia voitti Brasilian Paolo Rossin hattuttempulla.

Paras peli ikinä.
 
Suosikkijoukkue
Ipa, ipa, ipa, ipaa...
Saksa, siis Länsi-Saksa jäi pikkupojan mieleen 74 kisoissa ja fanitin täysillä Sepp Maieria. Tuota peruja myös Bayernista tuli suosikkijoukkue. 78 kisoista muistan sen paperisilpun määrän finaalissa. Mun mielestä oli tosi tylsää kun Argentiina voitti Hollannin ja tuosta asti olenkin aina pitänyt Saksan tiputtua sen pisimälle etenevän eurooppalaisen puolia. Brassit on vaan niin ärsyttäviä. Toki tuolloin 82 oli Brasseissa todella värikkäitä pelaajia Zikon ja Sokrateen johdolla että oli aika hämmästyttävää että tippuivat loppukahinoista. Enempää ei voisi Rossi ketuttaa, kun hattutempun meni tekemään. 86 finaalissa se lopun nousu oli hieno, mutta sitten se puolustaminen vaan unohtu siinä nousun huumassa, tana. Italiassa parasta oli voitto vaikka pelillisesti heikoimmat kisat jota olen seurannut. Jenkkilässä oli hauskaa kun loukkaantuneita siirrettiin kentältä sähkösillä vempeleillä. Peliä pyrittiin nopeuttaan ja loukkaantumiskieriskelyjä vähentään tällä. Baggion rankkarimissi oli katkera. Zidanen Ranska ei kyllä sytyttäny yhtään, mutta parastahan oli läskin nöyryyttäminen joten siitä kukoille pisteet. Kun Läski meni DER (-tana edit) bombberin ohi maalintekijätilastossa, se oli katkera paikka, onneksi Klose viä jaksaa ja ottanee tuon paikan takas sinne minne se kuuluu. Ja sitäkin katkerampi oli läskin tuuletukset The finaalin jälkeen. Sitten makaroonit kiilas mestaruukissa edelle, se oli aika katkeraa kun se joukkue oli ihampaska. Sitten ne hollanninpojat ei vaan saanu rapattua tarpeeks spanskien nilkoille ja spanksit dominio mm kisoja siinä ku emmiäkin. Nyt ois toiveena että neimarit ym. lähteis mahd. pian laulukoroon. Tällöin kisoja voisi pitää onnistuneina.
 
Viimeksi muokattu:

Espen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Old time hockey like Eddie Shore
1982, kun Italia voitti Brasilian Paolo Rossin hattuttempulla.

Paras peli ikinä.

On todella hyvä peli, mutta myös hieman yliarvostettu. Katselin tämän kertauksena äskettäin. Myös saman jatkolohkon muut ottelut Italia-Argentiina ja Brasilia-Argentiina kannattaa mainita. Samoin kuin alkulohkojen Brasilia-Neuvostoliitto.

Todella erinomaisia jalkapallo-otteluita ovat myös vuoden 1970 välierä Länsi-Saksa-Italia. Siinä tapahtumia riitti ja Franz Beckenbauer pelasi ottelun loppuun käsi murtuneena. Vai oliko olkapää sijoiltaan? Vuoden 1994 neljännesvälierä Argentiina-Romania on myös upea matsi, joka useimmille lienee tuttu.
 

RDivis

Jäsen
Parhaiten mieleeni on jäänyt jostain syystä Ranskan 1998 MM-kisat, jolloin olin 11-vuotias. Argentiinasta tuli tuolloin minulle inhokki numero yksi, kun Cholo Simeone filmasi Beckhamin pihalle. Lapsen ilo oli suuri, kun Ortega lensi ulos Hollantia vastaan, ja hetken päästä Bergkamp iski taianomaisen maalin.
Itellä mennyt juuri päinvastoin. Zanetti, aivan loistava puolustaja. Carlos "Lechuga" Roa, yksi kisojen suosikeistani maalivahdeista puhuttaessa. Eikä sovi unohtaa Gabriel Batistutaa. Batigol kuuluu edelleen suosikkikärkiini, all time.

Tietenkin Beckhamin punainen aiheutti hilpeyttä ja Roan torjuttua Battyn pilkun oli tuuletus valtava!

Ortegan puskettua Van der Saria onnistui 8v, minä oikeuttamaan senkin teon. Bergkampia vihattiinkin sitten vielä pitkään. :D

98- kisoista jäivät muutoin mieleen Davor Suker, Christian Vieri, Chilen kaksikko, Zamorano, Salas. Ja ennenkaikkea maalivahdeista pätkäjätkä Campos Meksikon maalilla sekä kaikkein suurin taruhahmo J-L Chilavert. Mikä persoona, mitkä vaparit. Saamarin bulgarialainen meni torjumaan yhden tykin alkulohkossa.

Jalkapallottietämyshän mulla sinänsä oli nolla. Tarinana loppuun kerrottakoon puhelu isän kanssa, ollessani alkulohkojen aikaan isovanhemmillani. Alkamassa ottelu Italia - Itävalta. Olin jotenkin tykästynyt myös Polsteriin ja Herzogiin, väitin siis kivenkovaa Itävallan voittavan ja halusin lyödä vetoa. Isä nauroi mulle ja sanoi, että kiinni veti. Italia voitti 2-1. Ei tarvinnut tuota vetoa kyllä "maksaa", enkä enää kunnolla muista mitä voittajan piti saada. Rahaa se ei ollut. Tod.näk halusin panokseksi karkkia. :)
 

red.machine

Jäsen
Suosikkijoukkue
Slovakia
Eilinen Espanja-Hollanti menee ehdottomasti ainakin top seiskaan lyhyessä World Cup-seuraamishistoriassani. Ensin suunnaton vitutus, kun Espanja vähän heppoisin perustein sai rankkarin, ja Cillessen vielä meinasi torjua sen. Sitten annettiinkin filmijengille sellainen opetus ettei paremmasta väliä. 5-1. Huhhuh!
 

eagle

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Pittsburgh
Sitten annettiinkin filmijengille sellainen opetus ettei paremmasta väliä. 5-1. Huhhuh!

Repesin aika totaalisesti näin aamusta, kun mietin miten Robben on kouluttamassa vastustajaa juuri tämän filmaamisen takia. Itse kun Robben edustaa kuitenkin varmaan yhtä maailman pahinta filmaamista ja kitisemistä noin yleisesti.
 

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
Voipi olla, että mikäli Saksa onnistuu tänään kaatamaan kisaisännät, niin minulla on uusi, paras World Cup-muistoni.. ainakin sunnuntaihin asti, tätä toivotaan :)
 

Tifosi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Home Box Office
Muutamia koosteita vanhoista kisoista suomiselostuksella:

....

Jalkapallon MM 2006 kooste - YouTube

Voi voi voi niitä aikoja... Tuo Italia-Saksa matsi on kyllä jotain aivan käsittämätöntä jalkapalloa. Tuossa koosteessa jostain syystä käsitellään vain jatkoaika mutta kun Tapsa loppuvaiheessa kertoo ottelun tilastoja ja ollaan nähty kourallinen läheltä piti-tilanteita Italialta ja pari Saksaltakin niin ei voi muuta kuin lainata termiä HIMYM-sarjasta: Italia kohteli kisaisäntä Saksaa samoin kuin John Bonham keskushermostoaan.

Kahdet seuraavat kisat ovatkin sitten menneet lievästi sanottuna penkin alle mutta pelko pois, ensi kisoissa on taas kulunut 12 vuotta Italian finaalipaikasta ja kuten kaikki tietää niin Italia on finaalissa aina 12 vuoden välein joten odotellaan odotellaan taas.
 

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
Voi voi voi niitä aikoja... Tuo Italia-Saksa matsi on kyllä jotain aivan käsittämätöntä jalkapalloa. Tuossa koosteessa jostain syystä käsitellään vain jatkoaika mutta kun Tapsa loppuvaiheessa kertoo ottelun tilastoja ja ollaan nähty kourallinen läheltä piti-tilanteita Italialta ja pari Saksaltakin niin ei voi muuta kuin lainata termiä HIMYM-sarjasta: Italia kohteli kisaisäntä Saksaa samoin kuin John Bonham keskushermostoaan...

Ollaan taidettu ennenkin tästä matsista Jatkoajassa turista, mutta onhan tuo loistava osoitus siitä, miten 0-0-matsi voi olla äärimmäisen viihdyttävää futista.

Tietysti minun ja nimimerkki Tifosin muistot ottelun lopputuloksen suhteen varmasti eriävät, mutta huh kun oli hieno futispeli, se on täälläkin päässä jäänyt mieleen.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös