Myös 2006 MM-kisat saivat muistaakseni alkunsa aika hienolla maalilla kun Philipp Lahm tykitti pallon ihan ylänurkkaan.
Saattoi olla, mutta vuoden 1990 avausottelussa vastaavaa ei nähty. Kyseisen ottelun (Argentiina-Kamerun) ainoa maali nähtiin toisella jaksolla, kun argentiinalaisveskari Nery Pumpido kohelsi käsittämättömällä tavalla Francois Omam-Biyikin puskun maaliin. Pumpido loukkaantui (mursi jalkansa tai kätensä, en muista) Argentiinan seuraavassa ottelussa Neuvostoliittoa vastaan, mikä varmasti osoittautui Argentiinan onneksi, sillä kyllähän Pumpidon korvannut Sergio Goygochea oli rankkaritorjunnoillaan joukkueen finaalipaikan takana. Muutenhan Argentiinan peli ei vakuuttanut missään vaiheessa, vaikka toki matkalla mm. brassit ja tietysti välierässä Italian pudottivatkin.
Muistelen kuinka hanakasti odotin tuon Italian turnauksen alkua, ja kun avausmatsin alkuun oli aikaa tunti, niin minuutit eivät tahtoneet kulua millään. Koskaan myöhemmin ei jalkapallo ole samalla tavalla sytyttänyt, joten sikäli harmi että nuo kisat oli viihdytysarvoltaan mitä oli. Avausottelu kuvasi kyllä hyvin koko turnausta, kun matsista on lähinnä jääneet mieleen keskiviivalta tehdyt palautukset maalivahdin käsiin ja molempien joukkueiden saamattomuus. Kamerunista kyllä tuli lopulta turnauksen valopilkku, ja koko turnauksen paras ottelu nähtiin puolivälierässä, jossa Kamerun oli hyvin lähellä pudottaa Englanti jatkosta, mutta sitten lopulta Linekerin rankkarit veivät Englannin jatkoaikavoittoon.
Neljän vuoden päästä kaikki oli toisin ja USA:ssa nähtiin oikeinkin viihdyttävää jalkapalloa. Pudotuspeleistä Argentiina-Romania ja Brasilia-Hollanti olivat aivan huikeita matseja. Romaniasta tuli jonkinlainen suosikki mulle tossa turnauksessa loistavien Hagin, Dumitrescun ja Radocioiun ansiosta. Brasilia vei kyllä mestaruuden aivan ansaitusti. Finaali tosin oli laimeudessaan toisinto neljän vuoden takaisesta. Jos pitää yksi paras world cup -muisto nimetä niin olkoon se tuo Argentiina-Romania -ottelu, joka päättyi Romanian 3-2 -voittoon.
Mulle mm-kisoista nuo kaksi ovat olleet kaikista merkityksellisimpiä. Ranskan kisoja toki vielä aika tiukasti seurasin, mutta sen jälkeen meininki on ollut enemmän "matsi sieltä, toinen täältä" -tyyppistä seurantaa, mikä on aika eri tasolla kun muistelee sitä tilastojen pänttäystä esim. Italian kisoissa. Tulevista kisoistakin mennään varmaan samalla kaavalla, eli matseja katsellaan sitä mukaa kun aikaa ja kiinnostusta riittää.