Klassisen musiikin ymmärtämisessä ja tuntemisessa olen noviisi. Kuitenkin olen valmis sanomaan, että ihminen, joka väittää klassista musiikkia tylsäksi tai turhaksi, on joko yleisesti musiikin vihaaja tai sitten valtavien, järjettömien ennakkoluulojen orja. Kuinka kukaan voi edes väittää, että viimeisen 50 vuoden aikana esiin noussut "populaarimusiikki" voisi olla ainoa hyvää musiikki tuottanut tyyli? Musiikki on sentään olut hiukan pidempään kuin rock n´rollia...
Seuraavat esimerkit olen blokannut eräältä kokoelmalta, sanomattakin on selvää, että kyseessä on silloin hyvin populääri ja pinnallinen otos. Mutta komeaa, jylhää ja kaunista.
Händel: Largo
Ylväyttä, kohtalokkuutta.
Pachlebel: Canon á 3 a ground in D (mitä ikinä sitten tarkoittaakin)
Tämä on musiikillista laveeraamista.
Dvorak: Humoresque in G flat major op. 101 no 7
Lohdullista.
Grieg: Peer Günt, Morning
Pakkovastaus, toisesta maailmasta.
Satie: Gymnopedie jne...
Vesipisaroilla sävellettyä musiikkia.
Strauss: Also spracht Zarathustra
Well, duh!
Shostakovits: Suite for Jazz: Waltz
Wagner: The ride of valkyries
Bizet: L´arlesienne, Farandole
Voimaa! Sitten herkkyyttä!
Orff: Carmina Burana
Tämän kuunneltuaan ei kai voi olla vähään aikaan kyyninen ja postmoderni.
Bachia ja Beethovenia ei tässä ole, mutta toki kaksikko on vakava haastaja Lennon- McCartney- duolle.....
Mozartia pidän virtuoosina, nerona, mutta jotenkin ainakin se populääri Mozart-musiikki on aika kliinistä...
Seuraavat esimerkit olen blokannut eräältä kokoelmalta, sanomattakin on selvää, että kyseessä on silloin hyvin populääri ja pinnallinen otos. Mutta komeaa, jylhää ja kaunista.
Händel: Largo
Ylväyttä, kohtalokkuutta.
Pachlebel: Canon á 3 a ground in D (mitä ikinä sitten tarkoittaakin)
Tämä on musiikillista laveeraamista.
Dvorak: Humoresque in G flat major op. 101 no 7
Lohdullista.
Grieg: Peer Günt, Morning
Pakkovastaus, toisesta maailmasta.
Satie: Gymnopedie jne...
Vesipisaroilla sävellettyä musiikkia.
Strauss: Also spracht Zarathustra
Well, duh!
Shostakovits: Suite for Jazz: Waltz
Wagner: The ride of valkyries
Bizet: L´arlesienne, Farandole
Voimaa! Sitten herkkyyttä!
Orff: Carmina Burana
Tämän kuunneltuaan ei kai voi olla vähään aikaan kyyninen ja postmoderni.
Bachia ja Beethovenia ei tässä ole, mutta toki kaksikko on vakava haastaja Lennon- McCartney- duolle.....
Mozartia pidän virtuoosina, nerona, mutta jotenkin ainakin se populääri Mozart-musiikki on aika kliinistä...