Paras klassinen sävellys?

[CMX]

Mikä klassinen sävellys koskettaa teitä eniten? Omat suosikkini lienevät ehdottomasti seuraavat:
Carl Orff - O Fortuna
Wolfgang Amadeus Mozart - Requiem
Ludvig van Beethoven - 5., 6. ja 9. Sinfonia
Antonio Vivaldi - Neljä vuodenaikaa

 

[Kippari]

Eiköhän se ole se "Sippeliuksen Finlandia"

Erään Turhapuron leffan mukaan Uunon appiukko nimitti erästä kapellimestaria "Retkusenkoksi". Vastaavasti Uuno totesi mm. "Finlandia-hymnistä": "Enhän minä muuta osaakaan kuin Sippeliuksen Finlandian".

Kyllä paras klassinen kappale on Finlandiahymni, joka tuo aina kyyneleen silmäkulmiin, on se niin kaunis. Toinen on tuo koko Sibeliuksen Kareliasarja. Kuunnelkaa sitä luontoa kuvitellen kaikessa rauhassa silmät kiinni... Kyllä siinä Karjalan maisema avautuu sillekin, joka ei ole sitä nähnyt!

 

[ms.qvist]

Klassinen musiikki on jo vuosia ollut lähellä sydäntäni.

Parhaimmat ja ennen kaikkea koskettavimmat löytynevät seuraavien sävellysten joukosta:

van Beethoven; Viides sinfonia.
van Beethoven; Kuutamosonaatti.

Orff; Carmina Burana.

Wagner; Lohengrin (erityisesti Lohengrinin alkusoitto).

Eikä tässä yhteydessä voi olla unohtamatta Sibeliuksen Finlandiaa, kyllä sen kuuleminen tuntuu aina jollain tapaa sykähdyttävämmältä - paljon sykähdyttävämmältä - kuin "ryyppylaulun", siis Maamme laulun kuuleminen.

Koskettavia ja sykähdyttäviä klassisiasävellyksiä on niin paljon, että teen suoranaista vääryyttä jättämällä mainitsematta lukuisia niistä, mutta nyt tyydyn tällaiseen supistettuun listaan - terävimpään kärkeen niin sanoakseni.

vlad#16.

 

[Sistis]

Kyllä se on pakko se Finlandia sanoa. Itse tunnen valitettavasti klassisen musiikin paljon huonommin, kuin Hassisen musiikin...

Beethovenin Kohtalon sinfonia on myös upea.

 

[Flonaldo]

Kyllä se on Wagner, joka iskee ehdottomasti. En lähde kyllä sen kummemmin erottelemaan, että mikä herran tuotannosta, mutta paljon erinomaista kuunneltavaa löytyy.

Ja kun pateettiselle linjalla lähdettiin, niin totta kai Sibben Finlandia täytyy mainita.

Sitten jos jotain hieman pehmeämpää, niin Bachia ja Mozartia peliin.

 

[varjo]

Grieg:
In the halls of the mountain king

muita ei tarvita.

 

[Moto]

Klassisen musiikin tuntemukseni on sen verran huono, että en tiedä näiden kaikkien nimiä tai edes säveltäjää.

Sibelius: Finlandia (totta kai)
Mozart: Requiem
Vivaldi: Neljä vuoden aikaa
Griegin Peer Gyntistä useampikin osa

Sitten "se mihin Whiter Side Of Pale pohjautuu" (*)
"se mikä soi Avaruusseikkailu 2001:n alussa"
"se mikä soi leffassa 007-Rakastettuni pääkonnan vedenalaisessa tukikohdassa" (*)


EDIT
(*) Rupesin miettimään, että olivatkohan nämä sittenkin sama teos. En täysin saa mieleeni, minkälainen Bondissa soiva sävellys oli. Muistan vain, että se on niitä mistä pidän...

 

[Bone]

Loistava aihe!!!!

Klassiseenhan voi lukea monta säveltäjää ja aiheesta on alalajeja. Mutta tässä ei kannata lähteä niitä erittelemään.
Pistetään niitä loistavia sävellyksiä.


- Carl Orff : O fortuna from Carmina Burana

Todella tunnettu sävellys. Harva tietää nimen. Käytetty usein elokuvissa, mainoksissa ( mm. EA:n NHL 2002 ) ja ties missä muussa. Itse kun sitä kuuntelee, tulee mieleen, että sopii hyvin sellaiseen elokuvaan, missä kuvaillaan jotain uskonnollista kulttia. Yksi parhaista, ellei paras. Se kuoron osuus on aivan uskomaton.


- Jean Sibelius : Finlandia

Uskallan väittää tätä parhaaksi suomalaiseksi klassiseksi sävellykseksi. Tästä ei puutu mitään. Hyvä alku, hiljenevä keskikohta, joka kasvaa mahtipontisesti. Ja päättyy loistavaan loppuun. Erittäin tunnettu sävellys ja tuo suomalaisuuden mainiosti esiin. Kuten Kipparikin sanoi.


- Jean Sibelius, Karelia-sarja eli Karelia-suite.

Varsinkin alla marcia ( ehkä typo ) on sellainen, jonka moni on kuullut. Soitetaan usein linnan juhlissa. Toisen maailmansodan aikaisissa dokumenteissa tämä on myös kuultu usein.
Tämän sävellyksen viuluosuuksista pidän erityisesti.


- Ludwid van Beethoven, lähes kaikki. Erityisesti 5. ja 9. sinfonia sekä Kuutamosonaatti.

Usein tämä herra kiistelee mielessäni Wolfgang Amadeuksen kanssa, kumpi on parempi säveltäjä. Sitä on ehkä lähes mahdoton sanoa. Molemmat olivat musikaallisia neroja ja jättivät jälkipolville lukemattoman määrän musiikkia.
Arvostan paljon.


- Wolfgang Amadeus Mozart, lähes kaikki. Erityisesti 40.sinfonia.

Katso Ludwig vanin kohdalta.


- Johann Sebastian Bach. Toccata & Fugue in D minor.

Hieno sävellys. Kuulostaa ehkä enemmän kirkkomusiikilta kuin edellämainitut, mutta on silti hyvää laatua.


- Antonio Vivaldi: Neljä vuodenaikaa

Jokaisesta sävellyksestä voi musiikin avulla aistia täysin, mitä herra Vivaldi on hakenut takaa. Musiikin iloisuus ja surullisuus kuvaavat parhaiten vuodenaikaa.
Kevät lienee tunnetuin, myös Talvi on tunnettu.


- Wagner, Ride of the Valkyries.

Tämä on myös erittäin tunnettu kappale, käytetty useissa eri tapahtumissa, elokuvissa, mainoksissa, jne..
Sävellys on oopperasta, jonka nimeä en juuri nyt muista.

- Thomas Albinoni, Adagio.

Tätä suosittelen erittäin lämpimästi kun haluatte hiljentyä musiikin seurassa. En tiedä parempaa sävellystä, joka saisi minut rauhoittumaan. Tämä soimaan ja sohvalle maate, silmät kiinni. 8 minuuttia elämästään saa kulumaan paljon huonomminkin.

- Edward Grieg, in the hall of mountain king.

Vuorenpeikon luolassa suomeksi. Kappale alkaa todella hiljaa ja kasvaa koko ajan voimistuen ja nopeutuen.
Mielenkiintoisesti tehty sävellys.


Tässä jotain kappaleita, joita tuli mieleeni.
Näitä ehkä kuuntelen useiten, joten ovat jääneet mieleeni.
Jokaista nimettyä voi suositella lämpimästi jokaiselle, joka pitää klassisesta musiikista.
Sitä kannattaa kuunnella, löytyy yllättävän paljon sävellyksiä, joista pitää.

 

[Oloneuvos]

Parasta klasista sävellystä ei olekaan - se on täysin henkilökohtainen asia.

Sibeliuksen Finlandia on ehkä minulle kuitenkin kaikkein rakkain. Täällä moneen kertaan mainitu Griegin Vuorenpeikkojen luolassa on myös hieno. Samoin Albinonin Adagio, vaikkakin ihan toisella tavalla.

 

[Rebel]

1. Beethovenin 5.

Jotenkin tämä biisi vain sytyttää aina. Upeaa meininkiä ja meikäläisessä elävä kapelimestari herää aina henkiin kun kappaleen kuulen. Aina kädet heiluu ja jotenkin sitä on vain kappaleen vietävänä.

2. Sibeliuksen Finlandia

Tippa linssissä tätä kuunnellaan aina ja paras paikka, jossa tätä laulettiin, oli Nauvon saaristossa kalliolla lauloimme kappaleen läpi. Ennen meidän mölyämme oli täysin hiljaista, uskomaton tämä Suomi. Biisin soidessa isänmaallisuus herää. Tulee kyllä semmoinen kiitollisuus niitä kohtaan, jotka meidät itsenäisenä valtiona pitivät.

3. Vuorenpeikkojen luolassa(tämä taisi olla nimi)

Ensikosketukseni klassiseen musiikkiin. Noin viiden vanhana mietin aina, kuinka peikot jorailevat luolassaan. Jossain Norjan vuoristossa ajattelin tämän luolan sijaitsevan, näin siis pikkuskidin mielikuvitus laukkasi. Upeaa huomata nyt aikuisiässä, että jo siinä vaiheessa pystyi eläytymään ja miettimään mitä siinä kappaleessa tapahtuu.

Yleisestikin nämä kappaleet kuvaavat vahvasti minua. Kaikki ovat nopeatempoisia, mutta hitaasti nopeutuvia(no Finlandia ei ole, mutta kuitenkin). Eli kova meno päällä, kun vauhtiin pääsee. Ja näin kertoo siis Slayer-fani.8-)

 

[Annuli]

En ole suuri klassisen tietäjä, mutta tietyt sävellykset saavat kylmät väreet kulkemaan selkäpiissä (siis positiivisesti). Jo mainittu Orff lukeutuu myös omiin suosikkeihini, kuten myös Vivaldin Neljä vuodenaikaa.

Suurin suosikkini on ilman muuta Sibeliuksen Valse Triste, jota kuunnellessa kyynel tulee silmäkulmaan ja huokaus on syvä.

Myös Smetanan Vltava on aivan loistava kokonaisuus, jota ei kyllästy koskaan kuuntelemaan.

Hävettää, kun en ole jaksanut paneutua klassiseen syvällisemmin, mutta aikaahan tässä vielä on.

 

[Aksu]

Minä kuulun perinteisiin junttikuluttajiin, jotka tuntevat klassisen puolelta vain tunnetuimpia tuotoksia.

Henk.koht. suosikkini on Albinonin adagio. Siihen liittyy karvaita muistoja mennä vuosilta ja sen kuuntelu tekee tänäkin päivänä kipeää, mutta juuri se tekee teoksesta suuren.

 

[Mustavalkoinen]

Klassisesta musiikista löytyy paljon tosi hienoja sävellyksiä, kullekin oman maun mukaan. Itse pidän erityisesti Schubertin Träumereista, myös jo mainittu Smetanan Moldau/Vltava on tosi vaikuttava.
En tiedä voiko Oskar Merikantoa laskea ihan klassiseen osastoon, mutta hänen sävellyksistään pidän paljon.

 

[Prof. Puck]

lasketaanko tätä mukaan?

Nimittäin Lasse Mårtenssonin Myrskyluodon Maija. Eipä taida ihan tyylipuhtaaseen klassiseen musiikkiin luokittautua - tai sitten luokittautuu, mutta kyseinen kappale on mun top10:ssä kaikki musiikkityylit yhteenlaskettuna.

Musiikin tehtävänä on herättää tunteita ja sitä tämä kappale tekee minulle. Ensinnäkin olen koko lapsuuteni kesät viettänyt merellä veneillen, ja jotenkin kappeesta välittyy saariston ja meren 'henki'.

Toinen muistoni liittyy kaukaiseen ala-asteeseen ja silloiseen juoppoon englanninkielen opettajaan. Kyseessä oli heppu, joka oli yleisen pilkan ja säälin kohteena paitsi oppilaiden, myös opettajien keskuudessa. Tämä samainen kaveri asteli erääseen koulun juhlaan flyygelin äärelle frakkiin pukeutuneena. Voitte arvata, millainen tukahdutettujen naurahdusten myräkkä koko juhlasaliin levisi. Mutta kun soitto alkoi ( alun myötävaivautuneisuuden pelon hälvennettyä, olihan 'katastrofin' kaikki ainekset olemassa uudelle legendan syntymiselle) , taisi tämä kyseinen tulkinta koskettaa kauneudellaan ja herkkyydellään yhtä sun toista, sen verran hiljaista salissa oli. Pianotulkinta tuosta upeasta kappaleesta oli todella hieno, lyhyydessään edelleen parhaita 'live-konsertteja' joita olen ollut kuulemassa.

 

[Spencer]

No ilman muuta Kummisedän tunnari, Puhu hiljaa rakkaudesta taisi olla suomeksi. Mikäpä muu. Kaipa sekin klassiseksi lasketaan?

 

[Tykki]

Minä annan ääneni Wagnerin valkyyrioille ynnä R. Straussin Also Sprach Zarahustralle. Hienoa musiikkia!

Parkettien partaveitsille suosittelen J. Straussin Tonava Kaunoista. Ottakaa kepeä ote daamistanne ja antakaa musiikin viedä teidät the valssin pyörteisiin...

 

[Milhouse Nixon]

Klassisen musiikin asiantuntijat suhtautuvat monesti ylenkatsovasti elokuvamusiikkiin. En oikein sitten tiedä minkä takia. Cd-tornista löytyy toista sataa klassisen musiikin levyä, mutta siitäkin huolimatta omat suosikkini ovat:

*John Williams - syntynyt 4. heinäkuuta
*John Williams - JFK prologi
*John Williams - Star Wars teema
*Alan Silvestri - Forrest Gump feather theme
*Samuel Barber - adagio for strings

 

[Eino_Mies]

Tottakai ensimmäisenä tulee mieleen Jean Sibeliuksen Finlandia. Samaisen mestarisäveltäjän Valse triste ja Oskar Merikannon Valse Lente soljuvat myös hyvin korvakäytävästä sisään.

Antonin Dvorákin sinfonia nro 9 e-molli "Uudesta maailmasta" on muuten todella juhlava sävellys, varsinkin alku on komeaa kuultavaa.

J.S. Bachin sävellys, jonka oikeaa nimeä en nyt muista mutta Sweet Box-niminen yhtye on tehnyt tämän melodian pohjalta kevyemmän version "Everything´s gonna be alright"

Muita loistavia klassikoita ovat mm Mozartin Eine Kleine Nachtmusik, Vivaldin Vuodenajat, Schubertin Sotilasmarssi..

 

[Markku]

Joo huomenna koe (Lukiossa) musiikista, pitäisi tunnistaa nimenomaan näitä klassisia sävellyksiä. No ei hätää, kyllä minä aina Finlandian tunnistan, sen kun tietää niin läpi män. Tuli vielä imattua varmuuden vuoksi se KaZaalta :)

Muuten ei ole kyllä tullut perehdyttyä syvemmin klassisen musiikin saloihin.

 

[V-man]

Mahtipontisuus on valttia:

Orff - Carmina Burana, O Fortuna: Tästä tulee aina mieleen joku hautajaissaattue tai jotain muuta ei niin iloista.

Prokofiev - Romeo & Juliet, Op.64: Pakko laittaa volymet naapuriepäystävälliseen asentoon. Astiakaapissa tärisee kun tätä luukuttaa.

Ravel - Bolero: Tästä tulee mieleen Zorro

bonus: Matrix Soundtrackiltä biisi nro. 4 eli Rob D - Clubbed to death: Klassinen musiikki ja koneet yhdistetty täydellisesti.

 

[Yläpesä]

Varsinainen Best of classics täällä onkin meneillään. Jo mainituista eniten maistuvat Barberin ja Albinonin adagiot (hautajaisissa), Mossen Requiem (milloin vaan) ja Smetanan Moldau. B&Hovenille, Sibeliukselle ja Vivaldille on meikäläisen korvissa käynyt paha inflaatio ja kuluminen. Liikaa radiosoittoa.

Lisäilenpä joitain täällä ohitettuja:

- Wienyawskin kaksi viulukonserttoa
- Mendelssohn-Bartholdyn e-molli viulukonsertto
- Rautavaaran Cantus Arcticus
- Rahmaninovin pianokonsertot
- Mozartin pianokonsertto 21 (Elvira madigan)
- Debussyn Meri
- Verdin Aida
- Bachin Air, lisätään kuoro- ja urkuteosten sijaan ne pari viulukonserttoa
- Mahlerin 1. sinfonia
- Puccinin Manon Lescaut (varsinkin puoliajan jälkeinen osa)
- Tshaikovskin Joutsenlampi

Jussi Björlingin ja Pavarottin aarioita tulee myös kuunneltua paljon säveltäjästä riippumatta. Ja Wagneria kun saa olla yksin.

 

[Ranttali]

En ole mikään klassisen asiantuntija, mutta jotakin on minullekkin jäänyt korvan taakse.

Ehkä vaikuttavin esitys ole erään kuoron laulamana, sotilassoittokunnan säestämänä, Giuseppe Verdin Heprealaisten orjien kuoro.

Samaisessa konsertissa he esittivät myös kolme muuta "operettia" jotka kaikki olivat todella mahtavia esityksiä. Konsertin he päättivät Sibeliuksen Finlandiaan, joka omalla tavallaan on tunteita herättävimpiä teoksia. Siinä konsertissa pinnalliseen pop/rock -kulttuuriin tottunut oli aivan haltioissaan.

 

[nihti]

Oma ehdoton suosikkini on Antonio Vivaldin neljästä vuodenajasta Talvi. Syynä on se, että olimme tuoneet 4vuodenaikaa cd:n synnytyssaliin mukaan ja esikoispoikani syntyi Talven soidessa.

Muita suosikkeja voisi luetella vaikkapa:
Vivaldin kaikki muutkin vuodenajat :)
Verdi: Aidan Triumfimarssi
Rossini: Wilhelm Tell
Offenbach: Can Can
Strauss: Radetzky "Sirkuskamaa"
Bach: Toccata Und Fuge "Richie Blackmore - Dead alley rider"
Strauss: Zarahustra "Maailman syntymusaa , patarummut lopussa)
Pachelbel: Kanon
LudvigVan: Viides

Mielestäni Wagnerin Die Valküre ei kyllä ole mikään kovin erikoinen esitys - ainoastaan se lyhyt overture osa - Valkyrian lento - joka tuli tutuksi Ilmestyskirja Nyt elokuvasta on mukaansatempaava. 99% teoksen neljästä cd:stä on kuitenkin vastapainona todella raskasta kuunneltavaa.

edit: kontekstimoka

 

[Chip]

Bachin Air on erityisen kaunis sävellys, joka saa minut herkistymään ja hiljentymään. Toinen teos on Albinonin Adagio. Sibeliuksen Finlandia-hymniä ei sovi jättää pois, on tullut joskus jopa itse laulettua kuorossa orkesterin kanssa tuota kyseistä teosta. Laulussa ei muuten ole ollenkaan taukoja!

 

[girlzilla]

Upein on mielestäni Sibeliuksen viulukonsertto.
Etenkin kolmas osa, jonka loppu on sellainen, että iho nousee kananlihalle. Huih. Sitä jaksaa kuunnella aina uudestaan ja uudestaan. Sibeliuksen Finlandia toinen upea.

Sitten on muutamia kappaleita joita on joko itse soittanut, tai joista tulee muuten vaan mieleen iloisia/surullisia asioita. En ole koskaan ennen Bachin Airista liikuttunut erikoisemmin, mutta kun eräs ystävä jäi vähän aikaa sitten bussin alle ja kuoli, ja koulussa soitettiin tämä muistokappaleena, niin sen jälkeen on kyyneleet virranneet tämän soidessa.