Paras klassinen sävellys?

  • 17 529
  • 68

hannes_ko

Jäsen
Suosikkijoukkue
Fly Emirates
Klassisen musiikin ymmärtämisessä ja tuntemisessa olen noviisi. Kuitenkin olen valmis sanomaan, että ihminen, joka väittää klassista musiikkia tylsäksi tai turhaksi, on joko yleisesti musiikin vihaaja tai sitten valtavien, järjettömien ennakkoluulojen orja. Kuinka kukaan voi edes väittää, että viimeisen 50 vuoden aikana esiin noussut "populaarimusiikki" voisi olla ainoa hyvää musiikki tuottanut tyyli? Musiikki on sentään olut hiukan pidempään kuin rock n´rollia...

Seuraavat esimerkit olen blokannut eräältä kokoelmalta, sanomattakin on selvää, että kyseessä on silloin hyvin populääri ja pinnallinen otos. Mutta komeaa, jylhää ja kaunista.

Händel: Largo
Ylväyttä, kohtalokkuutta.

Pachlebel: Canon á 3 a ground in D (mitä ikinä sitten tarkoittaakin)
Tämä on musiikillista laveeraamista.

Dvorak: Humoresque in G flat major op. 101 no 7
Lohdullista.

Grieg: Peer Günt, Morning
Pakkovastaus, toisesta maailmasta.

Satie: Gymnopedie jne...
Vesipisaroilla sävellettyä musiikkia.

Strauss: Also spracht Zarathustra
Well, duh!

Shostakovits: Suite for Jazz: Waltz

Wagner: The ride of valkyries

Bizet: L´arlesienne, Farandole
Voimaa! Sitten herkkyyttä!

Orff: Carmina Burana
Tämän kuunneltuaan ei kai voi olla vähään aikaan kyyninen ja postmoderni.

Bachia ja Beethovenia ei tässä ole, mutta toki kaksikko on vakava haastaja Lennon- McCartney- duolle.....

Mozartia pidän virtuoosina, nerona, mutta jotenkin ainakin se populääri Mozart-musiikki on aika kliinistä...
 

masu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Nostetaan tämä syövereistä ylös.

Voisiko joku klassista enemmän tunteva kertoa muutamien suosituimpien ns. mahtipontisten (barokkia?) klassisten teosten nimet?

Eri yhteyksissä tulee eteen klassista musiikkia, mutta harvemmin sitten tulee ongittua nimiä esille ja myöhemmin sitten näiden metsästäminen on hankalaa.
 

Ramchester

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
B1 kirjoitti:
- Thomas Albinoni, Adagio.

Olen elämäni aikana käynyt jo kaksissa hautajaisissa, joissa tätä kipaletta on luukutettu, joten jostain syystä tätä ei viitsi enää kotona kuunnella, vaikka Jim Morrison onkin tehnyt tähän hienot sanat.

"No more money, no more fancy dress
This other kingdom seems by far the best
until it's other jaw reveals incest
and loose obedience to a vegetable law.

I will not go
Prefer a Feast of Friends
To the Giant Family."
 

Lyrinna

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät
Perinteisemmistä klassisista sävellyksistä omia suosikkejani lienevät kotimaisista Sibeliuksen Andante Festivo ja ulkomaisista Puccinin Manon Lescautin ja Wagnerin Lohengrinin aariat. Myös Franz Lehárin Vilja-Liediä on tullut itsekin suihkussa lauleltua, valitettavasti :).

Klassista musiikkia tulee kuitenkin ainakin omalla kohdallani kuultua eniten elokuvissa. Michael Nymanin säveltämät The Piano -elokuvan pianokappaleet ovat ehkä kauneinta musiikkia, mitä tiedän. Myös Thoman Newman on tehnyt minuun vaikutuksen sävellyksillään erityisesti elokuvissa Road To Perdition, The Green Mile ja American Beauty.
 

Mustaine

Jäsen
Suosikkijoukkue
Oulun Kärpät
Bachin Johannes-passio on kyllä aina todella sykähdyttävä. Yksi hienoimpia hetkiä oli kuulla se esitettynä Hetan kirkossa, Enontekiöllä.

Säveltäjistä Bach on muutenkin lähellä sydäntä, varsinkin uruille tehdyt teokset. Pääasiassa tulee klassisista kuitenkin kuunneltua piano- ja kitaramusiikkia, Chopin on loistava, ja Timo Korhosen Chopin-tulkinnat klassiselle kitaralle.

Straussin Also sprach Zarathustra, Wagnerin Walkürenritt ovat myös hyviä näistä yleisesti rakastetuista ja tunnetuista yksittäisistä sävellyksistä. Wagner muutenkin on todella vaikuttava, kylmät väreet tulee.

Vivaldin Kevättä ei voi enään (valitettavasti) kuunnella vakavalla naamalla, kun aina tulee mieleen se Vesku Loirin puistopenkkiahdistelija-hahmo Spede Show'sta(jossa ko. teos aina soi)... =)

Klassisen musiikin ongelma on minulle se, että en oikein jaksa kerätä niitä levyjä, joten aikalailla radion varassa ollaan.
 
Viimeksi muokattu:

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Ludwig Van Beethoven: Kuutamosonaatti

Edvard Grieg: Aamu

Wolfgang Amadeus Mozart: Sielunmessu

Jean Sibelius: Finlandia

Pjotr Tsaikovsky: Joutsenlampi

Tossahan noita. Kaunista ja muuten vaan upeaa klassista on olemassa niin valtavan paljon, ettei kaikesta ole edes hajuakaan.
 

Solomon

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät
Arvo Pärt: Tabula rasa

Etelänaapurissa ei nykyään pelkästään hiihdetä vaan myös sävelletään meitä paremmin. Tai no, Pärtin elämäntyö taitaa olla suurimmalti jo tehty.
 

Morgoth

Jäsen
Beethovenin jo useasti mainitut sinfoniat 5. ja 9. ovat loistavia. En osaa sanoa kummasta enemmän pidän, mutta ehkä 9. sinfoniassa koskettaa kaiken lisäksi se, että Beethoven sävelsi sen kuurona. Mozartin 39. sinfonia on myös hyvä.

hmm.. mitäs muita? No, Tsaikovskin 6. sinfonia on melko 'masentava ja ahdistava' ja Mahlerin 5. sinfoniasta en ymmärtänyt mitään. Wagnerilla on myös hienoja juttuja, mutta ei niitä erkkikään jaksa kuunnella alusta loppuun.
 

Piiskuri

Jäsen
Suosikkijoukkue
Oranssi, sympatiat sinisille
Onhan noita loistavia useitakin, mutta näin äkkisältään tulee mieleen kaksi todella kaunista aariaa, joita ei kai vielä ole mainittu: Molemmat Puccinia, Turandot -oopperasta Nessum dorma (sellainen versio jossa on kuoro taustalla) ja Toscasta e lucevan le stelle.

Kokonaisuudessaan loistavia teoksia on luonnollisesti vaikka kuinka monia, mutta musiikin osalta itseäni miellyttävät ehkä eniten (siis niistä jotka olen nähnyt kerran tai useammin) Tsaikovskin Joutsenlampi, Puccinin Turandot, Tosca ja Madame Butterfly ja Verdin Aida. Mutta onhan noita vaikka kuinka hemmetisti, yhtä vaikea olisi vastata kysymykseen "mikä on Metallican paras biisi?", kun niitä hyviä nyt on vaan niin hemmetin monta.
 

Jeffrey

Jäsen
Pitää vetää vähän kotiapäin. Eli Sibeliuksen Finlandia. Mikään muu klassinen pätkä ei ole saanut kylmiäväreitä kulkemaan. Vieläkin nousee pintaan kun muistelee viime kesän yu mm-kisojen avajaisia.
 

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
hannes_ko kirjoitti:
Klassisen musiikin ymmärtämisessä ja tuntemisessa olen noviisi. Kuitenkin olen valmis sanomaan, että ihminen, joka väittää klassista musiikkia tylsäksi tai turhaksi, on joko yleisesti musiikin vihaaja tai sitten valtavien, järjettömien ennakkoluulojen orja. Kuinka kukaan voi edes väittää, että viimeisen 50 vuoden aikana esiin noussut "populaarimusiikki" voisi olla ainoa hyvää musiikki tuottanut tyyli? Musiikki on sentään olut hiukan pidempään kuin rock n´rollia...
En voisi enempää olla samaa mieltä kanssasi tässä asiassa. Juuri näin se menee kuten sanotkin. Piste.

Klassisen dissaamiseen voidaan etsiä syitä, mutta uskoakseni yleisimmät syyt on se, että sitä pidetään antiikkisena musiikkina ja jotenkin sellaisen vanhan ja kultivoituneen väestön musiikkina. Ns. hienostelijoiden musiikkina. No, osin se voi mennäkin noin, mutta jokaisessa tyylilajissa on omat nurjat kannattajansa, jotka eivät siedä mitään muuta ja se oma juttu on jotain hienointa ja parasta. Valitettavasti näin.

Joka tapauksessa, mm. metallimusiikkiin Bachin ja co. tekemiset ovat vaikuttaneet ja tietyt metallimusiikin suuntaukset ovat melkeinpä enemmän kallellaan klassiseen kuin rockiin. Kyllä eri musiikkityylejä harrastavilta löytyy sitä päänkumarrusta vanhoja mestareita kohtaan ja miksei löytyisi? Uskomatonta musiikkia klassinen! On suorastaan sääli, jos ennakkoluulojen takia välttää kuulemasta musiikkia eri äärilaidoilta, sillä sehän vain avartaa näkemystä ja ymmärrystä.

Olen puhunut.
 

FourForty

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
V-man kirjoitti:
bonus: Matrix Soundtrackiltä biisi nro. 4 eli Rob D - Clubbed to death: Klassinen musiikki ja koneet yhdistetty täydellisesti.

Rob Douganin tuotantoon suosittelen syventymään. Piti kaivaa herran levy hyllystä tämän ketjun innoittamana ja on se kyllä hyvä.

Itsekin varmaan vanhempana alan käydä klassisen musiikin kenttää läpi, mutta tähän asti voi mainita mieleen jääneiksi ainakin Samuel Barberin Adagio For Stringsin sekä sen Einojuhani Rautavaaran sävellyksen, joka soi viime jouluna tv:n joulujumalanpalveluksen alussa. En hölmöyksissäni tajunnut ottaa teoksen nimeä ylös, mutta se oli ehkä vaikuttavinta tähän asti kuulemaani klassista.
 

polvipetteri

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Edellä on mainittu useita hyviä, mutta jostain syystä seuraava on sijoittuu omassa listassani lähelle kärkeä:

Pjotr Tsaikovski: viulukonsertto

Jotenkin vaan niin voimakas ja intensiivinen kipale. Livenä kuultuna (kuten musiikki yleensä) mahtavan kuuloinen kappale, varsinkin se kliimaksi, joka saavutetaan pitkän lämmittelyn jälkeen.
 

Iceman

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin Jokerit
Paljon on hyviä mainittu mutta mielestäni yksi kauneimmista puuttuu vielä:

Lontoon sinfoniaorkesterin esittämä Thomas Talliksen Fantasia on a Theme, Ralph Vaughan Williamsin johdolla. Siinä on tunnetta niin että riittää.
 

Anton

Jäsen
Täällä on ollut hyvä ketju jo vuosikausia ilman, että minulle on puhuttu mitään! Paljon hienoja sävellyksiä on tullut mainittua ja tässä muutama lisää.

Johan Sebastian Bach:
- Brandenburgilaiset konsertot
- Toccata et Fuga
- Joskus neliääniset koraalit tuntuvat hyvältä.
Aleksander Borodin:
- Prince Igor, josta mm. Sissel Kirkeby on vinkaissut mainion kevyemmän teemaosan.

Perusteita en kirjoita sille, että minkä vuoksi nämä ovat hyviä, vaikkakin makuasioista saa ja pitää kiistellä.

Masu kysyi barokin mahtipontisuutta, sitä löytyy ainakin Bachin kirkkomusiikista.
 

Old Ray

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pens
Löysin ainoastaan tämän ketjun liittyen klassiseen musiikkiin googlaamalla. Nostetaanpa ylös, koska nythän puhutaan tietysti yhdestä uskomattomimmista "genreistä". Klassiseen kun voi yleisesti laskea lähes kaikki oopperoista sinfonoihin ja lastenlauluihin.

Tulin oikeastaan vaan heittämään vinkkinä muillekkin vasta löytäneeni artistin nimeltä Pentti Hietanen. Kyseinen artisti tulkitsee mielestäni erittäin hienosti vähän uudempaakin materiaalia kun niitä ainaisia samoja mammamioja (niitä tietenkään väheksymättä). Oma suosikki kyseisen herran tuotannosta on kappale "Ei näin". Ei taida Youtubesta löytyä, mutta oletan, että kaikilla nykyaikaisilla ihmisillä joille musiikki merkitsee jotain on Spotify. Eli tässä spotifylinkki: http://open.spotify.com/track/5vrq4VS4NaLV3dk63wnxrI
 

-OO-

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko
Minullakin se ykkönen menee tuonne elokuvamusiikin puolelle, vaikka näitä elokuvasävellyksiä monesti väheksytäänkin. Eli ykkösenä siis John Williamsin Theme from Schindler's List. Hyvänä kakkosena tulee sitten Tomaso Albinonin Adagio
 

Fordél

Jäsen
Minullakin se ykkönen menee tuonne elokuvamusiikin puolelle, vaikka näitä elokuvasävellyksiä monesti väheksytäänkin. Eli ykkösenä siis John Williamsin Theme from Schindler's List. Hyvänä kakkosena tulee sitten Tomaso Albinonin Adagio

Kun näin tämän ketjun, ajattelin että pakko tulla mainitsemaan tänne Schindelerin Listan taamamusiikki, koska tuskin kukaan on sitä tehnyt. No oli ilo huomata, että sekin on täällä juuri mainittu. Mielestäni siinä ja samoin kuin esimerkiksi mainituissa Adagiossa tai Finlandiassa on jotenkin erinomaisesti osattu musiikin keinoin (ilman sanoja yleensä) kertoa jokin tunnetila tai vaikka maisema, luonto jne. Tämä on mielestäni klassisen musiikin hienoin piirre!

Esimerkiksi Finlandia kuvaa mielestäni aivan loistavasti Suomea (esim. luontoa ja historiaa) ja suomalaisuutta. Schindlerin Listan teemassa taas tuodaan hyvin yksinkertaisella tavalla (sama melodia toistuu lähes koko ajan) esiin valtava suru ja kunnioitus tapahtunutta kohtaan, mutta myös toivo. Adagio taas vangitsee surun ja kuoleman tunteet jotenkin käsittämättömän vahvasti.

Jep, sekavaa tekstiä heti näin aamutuimaan.
 

teemu73

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Tämä on myös minulle ollut aina hiukan oudompi genre. Osittain se on johtunut omista mustavalkoisista asenteista, eli musiikki on aina ollut vaan joko loistavaa tai paskaa ja tietyt tyylilajit ovat olleet automaattisesti syvältä, ilman sen kummempaa tutustumista aiheeseen.

Toisaalta klassinen musiikki ei varmaan senkään takia nuorempana napannut, kun pianotunneillakin oli "pakko" soittaa jotain Thompsonin vihkoja väsyneine biiseineen eikä saanut soittaa mitä olisi itse halunnut. Ei siis tullut mieleenkään vapaaehtoisesti laittaa enää Bacheja soimaan stereoihin siinä vaiheessa.

Viime vuosina on kuitenkin jäänyt mieleen muutama herkkupala ja kyllähän tältä alueelta varmaan löytyisi vielä paljon lisää kun vaan jaksaisi joskus enemmän keskittyä asiaan. Dance-musiikin suurkuluttajana olen tietysti myös tietoinen siitä, että klassiselta puolelta on varsin paljon lainattu tavaraa sinne, sekä toimivalla että suorastaan karmealla tavalla.

Laitetaan tähän pari ajankohtaista suosikkiani:
- Sibeliuksen Jääkärimarssi. Linnan juhlien alku on aina pakko katsoa, jotta kuulee varmasti tämän.
- Bachin Jouluoratorion 1.osa, Jauchzet Frohlocket. Kuulosti niin sairaan hyvältä, kun viime vuonna ennen joulua soitettiin muutamaan otteeseen radiossa..
 

Leicester

Jäsen
Suosikkijoukkue
Oulun Kärpät, Hiljaisten seiväshyppääjien kerho
Tällainen ketju nouseekin sopivasti esiin, kun olen viime aikoina tutustunut pintapuolisesti Dmitri Shostakovitsin musiikkiin. Hän eli suurimman osan elämästään Stalinin hirmuvallan alla, joka vaikuttikin suuresti hänen elämäänsä ja musiikkiinsa. Pistetäänpäs kaksi helposti avautuvaa mestariteosta esimerkiksi.

Waltz 2 from Jazz suite no. 2: Youtube; Spotify.
Piano Concerto No. 2 in F major, Op. 102 II. Andante: Youtube; Spotify.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös