Kaivoin tämän lähes kolme vuotta vanhan ketjun takaisin pinnalle, koska minulla on asiaa. Viime lauantaina Turun Klubilla järjestettiin Suomen kaikkien aikojen likaisin, alkukantaisin ja perkeleellisin keikkailta ”Verta Saatanalle”. Nyt muutaman päivän tapahtumaa sulateltuani pistän pienen raportin tästä tapahtumasta, vaikkei tämä ehkä ole silti meikäläiselle se otsikonmukainen kaikkein paras keikka. Suuren vaikutuksen tämä tapahtuma minulle tosin teki. Teksti käsittelee sitä aitoa ja oikeaa Black Metallia, sadismia, satanismia, misantropiaa, perversioita, jumalanpilkkaa ja yleensäkin sairasta ajattelumaailmaa. Mikäli jokin asia näistä ei mielytä, älä lue.
Aware! Beware! War!
Matkustin parin kaverin kanssa 300 kilometriä autolla Turkuun. Matka joutui nopeasti ja vaivattomasti, vaikka kukaan meistä ei ole ennen ajanut Turkuun, tai saati sitten Turun keskustassa. Päivällä tapasin jo puolet illan esiintyjistä ja ennen Klubia mentiinkin eräälle paikalliselle vaikuttajalle aloittelemaan muiden aseveljien kanssa. Klubilla esiintyi siis Suomen mustan metallin kärki, joka on myös genressään maailman eliittiä. Paitsi EC:n olisi voinut vaihtaa johonkin muuhun.
BEHEXEN
Behexen on saatanallisin bändi illan esiintyjistä, joten ilta avattiin rajuimmalla mahdollisella tavalla. Ennen esitystä vierailin backstagella kuuntelemassa viimeiset uhot, läpät ja valmistumiset lavaa varten, kovaa kamaa oli odotettavissa. Todella mahtava esitys myös oli, äärimmäisen primitiivinen ja nopea murjonta laukaisivat hetkessä tunnelman kattoon. Eturivissä oli pari teinigoottia, jotka häiritsevästi kirkuivat innoissaan keikan aikana. Viimein Torog (bändin laulaja) päätti kaataa jokusen desin verran verta näiden pimatsujen niskaan ja johan tuli gooteille äkkilähtö. Black Metal is not for kids. Itsekin sain tosin verta juotavaksi, mutta eipä tuo mitään.
SATANIC WARMASTER
Sitten illan kovin esiintyjä. SW ei ole esiintynyt aikaisemmin, joten tässä vietiin viimein bändin neitsyys. Bändi oli pukeutunut korrektisti tummansinisiin suoriin housuihin, kauluspaitoihin ja kravatteihin – Hitler Jugend. Esitys oli erittäin taitava ja maltillinen joskin myös raakakin. Sieg! Keikan lopussa eteeni väkisin työntyi jokin Dimmu Borgir –paitanen haiseva pullanaama, vittu. Olisin aggressiokuohuissani voinut puukolla leikata kyseisen mössön pään irti, masturboida ruumiin päälle ja lopuksi kusea naamalle – Teemu Mäki on nimittäin oikeasti pelkkä harrastelija. Pullanaama tajusi tosin lähteä aika nopeasti haisemaan muualle.
ENOCHIAN CRESCENT
Sanotaan ensimmäiseksi, että mielestäni seksuaalisuus on olennainen osa Black Metallia. Lesboilu, persepano, eritteet ja jopa nekrofilia ovat perversioita, joiden yhteyttä BM:ään en kyseenalaista. Mutta EC:n poikien huulipunaa, kajaalia, korsettia, saippuakuplia, höyheniä, homolätsää ja muutenkin sitä yleistä transseksuaalihomolookia en ymmärrä ollenkaan. Bändi on livenä todella aggressiivinen, mutta nämä EC:n tempaukset eivät minuun iske sitten yhtään. Yhdestä asiasta esityksessä tosin pidin, nimittäin laulutyöskentelystä. Kolme vokalistia, joilla kaikilla on selvästi erilainen lauluääni kuulostivat upealta laulaessaan yhtä aikaa. Tylsistyin tosin esitystä seuratessa, joten kävin arvioimaan, monta saippuakuplaa esitys vaati. Ehkä noin 14 506 kappaletta vähintään.
HORNA
EC:n esitys oli ainakin itselleni lamaannuttanut tunnelmaa, ettei Hornan tahdissa jaksanut kaiken aikaa heilua – varsinkin kun Hornan pojilla lavalle tulo kesti ja kesti. Helvetin ilkeä rykäisy kuitenkin Lappeenrannan miehiltä, vaikka kesken esityksen tuli kaiken näköisiä ongelmia. Kuten kakkoskitaristin hiukset takertuivat toisen soittajan kitaraan. Tai kun Shatraugin kitaran äänentoisto ei toiminut välillä ollenkaan. Noh, eipä tuo meininkiä yhtään haitannut, päinvastoin Shatraugin massiivinen olemus korvasi äänitekniset puitteet. Vieressäni oli taas hyppimässä säälittävänoloinen pullanaamainen polkkatukka, jota olisi voinut keikan aikana hieman leipoa. Seuraavan kerran kun tällainen tapahtuma järjestetään, voitaisiin yksinkertaisesti pitää kutsuvierastilaisuus. Keikan päätti hittibiisi Örkkivuorilta, jonka loppuosan asiaan perehtyneet varmasti tietävät, heh.
Joka tapauksessa ilta oli mainio ja yhtään tappelua ei ilmennyt, vaikka itse oikeastaan olin jo varautunut heiluttamaan nyrkkiä ottaen huomioon tapahtuman aggressiivisuuden. Jätkät tosin olivat hieman törttöileet jatkoilla, mutta mitä olisikin keikka ilman sattumia. Paitsi yhden sankarin kusireissu jatkokämpällä vaatisi pientä koulutusta. Yöksi päädyin muuan rumpalin kämpälle ja aamulla pienessä krapulassa herätessä oli aika ajaa takaisin himaan. Tosin minä en jaksanut kuitenkaan ajaa, hah. Sikäli ihmeellistä, että yhtään krisnua en nähnyt illan aikana – tai kukaan ei ainakaan tullut valistamaan juhlivaa kansaa. Pari vuotta sitten Turussa hihhulit olivat kerääntyneet rukoilemaan muuan norjalaisaktin keikan ulkopuolelle, tällä kertaa lampaat jättivät susilauman raatelemaan rauhassa.
Liput keikalle maksoivat 6,66 euroa.
Yksikään bändi ei muuten soittanut Paranoidia.