Paras keikka / konsertti

[Evil]

Onhan nuo nähty, ameriikanihmeet, ZZ Topit ja Skynyrdit, ja Brittein saarten kuninkaat, Pink Floydit, Purplet ja Sapatit.

Silti kovin keikka on Mana Mana Joensuun Kerubissa vuonna 1990.

 

[JonKorn]

Voisi sanoa et aika paha on lähteä valitsemaan kun noita keikkoja on vuosien saatossa tullut nähtyä tosi paljon mutta ehkä sieltä nousee yksi ylitse muiden=Pantera@Nummirock 1998 erityismaininta menee Billy Idolille Keskisen kaupalla, oli todella positiivinen yllätys vaikka paljon siltä odotinkin. Ja tietysti ensimmäinen näkemäni Iron Maidenin keikka olikohan se nyt 2001

 

[Laitapuolen Hyökkääjä]

Voisi sanoa et aika paha on lähteä valitsemaan kun noita keikkoja on vuosien saatossa tullut nähtyä tosi paljon mutta ehkä sieltä nousee yksi ylitse muiden=Pantera@Nummirock 1998

Potkin itseäni päähän vieläkin, kun tuli tuo aikoinaan missattua. Tästä syystä kovimmaksi keikaksi nouseekin Down pakkahuoneella, Tampereella. Vuosi taisi olla 2006, ja olihan tuo aivan älyttömän kova veto. Tämän jälkeen olen kerran Downin nähnyt (Kulttuuritalo, Helsinki), eikä tuo noussut lähellekkään samaa tasoa. Metallican konsertit on myös olleet aina kovia, mutta fiilistä on aina pudottanut jäätävä ihmispaljous. Lamb Of God onkin tällä hetkellä se kovin nimi itselleni, kun konserteista puhutaan. Pari kertaa on tullut orkesteri nähtyä ja Maaliskuussa Kulttuuritalolle taas ollaan menossa.

 

[Tommy]

Kyllä Coldplay viime kesällä Tukholmassa asetti riman aivan uudelle tasolle.
Toki, kaikki edellytyksetkin olivat kohdallaan: pimenevä, lämmin elokuinen ilta, lauantai-ilta, olutta katsomossa, ruotsalaiset paremmin mukana keikassa kuin suomalaiset ja ynnä muut.

Koko keikka oli Life in Technicolorista The Escapistiin asti maagista tykitystä.
Yleisö aivan täysillä mukana: ennen keikkaa ja aina hiljaisilla hetkillä koko stadion hoilasi Viva La Vidaa.

Näitä lisää.

 

[mendieta]

Massive Attack Provinssirock 2003 oli huikea.

Tower of Power Pori Jazzissa joskus 90-luvun alussa kolahti myös nuorelle miehelle hyvin.

Mew seka Ruisrockissa 2003, että joulukuussa Tavastialla oli kova.

Edellinen viesti oli vuodelta 2004, jonka jälkeen on tullut nähtyä kovia ja vitun kovia keikkoja.

The Mars Volta tykitti Frances the Mute-kiertueella New Yorkissa niin, että maailman kireimpienkin farkkujen pultut heilui. Oiskohan se vuosi ollut 2006?

Coldplay Tukholmassa X&Y-tourilla oli kova tämmöiselle suihkussa tippa-silmässä runkkaajalle.

Faith No More ja Muse ovat pitkään olleet bändejä, jotka olen halunnut nähdä ja ne ovat nyt toteutuneet. The Nationalin veto Ruisrockissa oli myös kova.

Parin viikon päästä olisi Hartwall Areenalla Depeche Mode. Dave Gahanin kärmesmäisen liikehdinnän olen bongannut kaiffarin soolokeikalla, mutta tokkopa se on mitään verrattuna Depeche Modeen. Ja onhan plakkarissa liput Pearl Jamin kesäkuun Berliinin keikalle!

 

[ZOOM]

Aika monta konserttia olen elämäni aikana paikanpällä todistanut.
Jos yksi pitäisi valita, niin viimekesän U2 360-Tour Dublinissa Croke Parkissa nousee varmasti parhaaksi kokemukseksi: aika huikea kotikeikan ukot vetivät 82 000:lle ihmiselle

 

[mice]

Lukemattomasta määrästä keikkoja 3 keikkaa nousee ylitse muiden:

Leonard Cohen @ Hartwall Areena 10.10.2008 Se tunnelma. Jotain käsinkosketeltavan hienoa tuossa keikassa oli. Cohenilla jos jollain on karismaa. Kerrankin Hartwallin keikalla myös yleisö oli mukana.

Scorpions @ Nummirock 26.6.1999 Ensimmäistä kertaa tuli nähtyä suosikkibändi livenä. Moment in a million years illan viimeisenä hitaana kruunasi kesäisen illan.

Vasco Rossi @ San Siro, Milano, Italia 2003 3 loppuunmyytyä keikkaa San Sirolla Milanossa kesällä 2003. Itse olin kolmannella, tiistai-illan keikalla. Yli 80 000 italialaista lauloi jokaisen biisin mukana, joten tunnelma oli lievästi sanoen mahtava.

Nick Caven Kulttuuritalon keikka olisi ehkä seuraavana listalla.

 

[Miguel]

Vuosi 2009 oli isojen keikkojen osalta meikäläisen musiikki-iän selvästi kovin.

Metallican näin viimeinkin livenä, ei pettänyt odotuksia.
Musen näin toista kertaa, ja toisin kuin edelliskerralla, nyt odotukset täyttyivät ja ylittyivät.
Opethin näin ensimmäistä kertaa sisätiloissa. "Vähän" eri tunnelma kuin festareilla, hieno settilista, loistava kokonaisuus.

Kolme aivan ensiluokkaista esitystä omien suosikkibändien eturivistä. Ja silti yhden voi nostaa näiden kaikkien yläpuolelle, nimittäin Faith No More Kaisaniemessä. Mieletön esitys.

Tunnepuolelta elämäni vaikuttavin keikka on mitä luultavimmin ollut Ismo Alanko Teholla @ Sibeliustalon Finlandia-klubi, Lahti, maaliskuu 2007. Olin päivällä helvetin pahalla tuulella, melkein jätin koko keikan väliin, eikä lähtökohta luvannut Ismon parasta antia, kun tällä kiertueella oli seesteisen biisivalikoiman vuoksi raahattu tuolit rock-klubille. Kuinka väärässä olinkaan. Kaksituntinen setti täynnä itselle rakkaita lauluja, monista hyvin poikkeavia sovituksia. Keikan lopun räyhäkkäät biisit vetivät vielä osan väestä pomppimaan lavan ääreen tuolirivien eteen. Kun päätöskappaleena soitettu "Rakkaudesta" oli ohi, oli harvinaisen vahvasti sellainen olo, että jos nyt kuolisi, kuolisi onnellisena.

 

[Uleåborgir]

Kyllä tässä voiton korjaa ylivoimaisesti viime kesän Metallican Porin-keikka. Jätkät olivat mahdottomassa lyönnissä ja viihtyi lavalla paremmin hyvin. Ja 60 000 ihmistä karjui äänensä käheäksi. Lopussa nähtiin ne Trujillon hämmennyksen ja ilon kyyneleet. Metallica olisi halunnut ottaa Suomen mukaan. Ja ihan selvin päin vielä olin.

 

[Markku]

Oman listan top-5 kohtaan menee kaikki The Offspring keikat, jo ala-asteella tutustuin bändiin ja siitä lähtien on ihan listani kärjessä pysynyt eli n. 14 vuotta. Jokainen kokemus vähän erilainen, parhaana ehkä kuitenkin Tavastian klubikeikka 2005. Uskomatonta niin pienessä tilassa nähdä megaluokan bändi. Tilaisuuteen ei myyty lippuja laisinkaan vaan ne piti voittaa... jotain bändin asenteesta faneja kohtaan kertoo että itse sain tarjouksen bändin vokalisti Dexter Hollandilta että hän hommaa liput kun asiasta kysyin.

Viime vuonna Saksassa Area4 festareilla pääsin lavalle katsomaan, sekin huikea kokemus. Kävellä bändin jälkeen lavan sivustalle seuraamaan ihan näppituntumalta bändin toimintaa... ja totta kai ensimmäinen keikka Provinssissa 2001 oli aika huikea kokemus 14v jampalle. Berliinin ja Lontoon keikat ehdotonta timanttia myös.

Suosittelen kyllä kaikille tekemään keikkamatkoja ulkomaille, kulttuuri niissä voi olla vähän erilainen juurikin kuten Tommy mainitsi että Ruotsissa yleisö paremmin mukana yms yms...

 

[varatuomari]

Jonkin verran loistavia keikkoja on mielen perukoille jäänyt muistuttamaan menneistä. Pääasiassa kotimaisten bändien keikkoja, kun ei hirveästi tule muuta musiikkia kuunneltua.

Ulkomaalaisista kohokohdista tulee äkkiseltään mieleen Flogging Mollyn loistava keikka Ankkarockissa, olisikohan ollut vuonna 2006. Myös ensimmäisillä festareillani näkemäni Chumbawamba oli aivan käsittämättömän hyvä. Tapahtuma oli Ilosaarirock ja vuosi uskoakseni 1998. Samoilta festareilta jäi voimakkaasti mieleen myös Don huonojen varsin hektinen veto illan pääesiintyjänä.

YUP on ollut loistava livebändi liki aina, mutta ammoinen keikka paikallisella Monarilla joskus Outo elämä- albumin kiertueelta on jäänyt mieleen ehkä parhaimpana YUP- keikkana ikinä.

Myöskään CMX ei juuri koskaan ole tuottanut pettymystä, mutta parhaimmaksi rankkaisin silti bändin comebackin Provinssissa sinä vuonna, jolloin siellä esiintyi mm. se hirvittävä jenkkiläinen pomppumetalliviritys. Talvikuningaan materiaalia oli puolestaan mahtavaa kuulla ensimmäistä kertaa livenä Ruisrockissa pari vuotta takaperin.

Ajattara on myös ollut kahdella näkemälläni keikalla todella hyvä. Ehkä paikallinen "klubi" oli bändille soveltuvampi estraadi, kuin Nummirockin lava kesäisessä auringon paahteessa. Olosuhteista osittain johtuen myöskin Katatonian veto samoilla festareilla jäi odotuksia valjummaksi kokemukseksi. Mutta Gorefest oli kyllä mainio.

Ai niin, Dissection oli Nummirockissa myös hyvä. Muistuuhan näitä ulkomaalaisiakin hiljalleen mieleen.

Pariin vuoteen en ole enää jaksanut lähteä festareille, eikä noista ulkomaisista löydy montakaan bändiä, joiden takia viitsisin vaivautua matkustamaan esim. Jaffalaan yksittäiselle keikalle. Sellaisia kenties voisivat olla System of a Down, ja ehkä jossain tapauksessa Rammstein.

 

[Monipuolisenhuono]

On tullut käytyä keikoilla, niin paljon että en osaa sanoa mikä olisi paras mutta, muutaman voisi laittaa tähän jotka ovat jääneet mieleen.

Iron Maiden ja Helloween ddr-hallissa 87-88 en muista kumpi vuosi.
Antharx ja Sucidal Tendencies ahvenistolla kesällä 88.
Entombed tavastialla parivuotta sitten, ja Tuskassa toissakesänä.
Zappa plays Zappa kultsalla viimekesänä, huh huh. 3tuntia parhautta.
Faith No More viimekesänä.
Queens Of The Stone Age tukholmassa parivuotta sitten.

 

[Buddha]

Ehkä aika kultaa ja kun tätä ei voi enään kokea, niin täytyy sanoa, että Hurriganes alkuperäisessä kokoonpanossa.

 

[Rod Weary]

Ehkä aika kultaa ja kun tätä ei voi enään kokea, niin täytyy sanoa, että Hurriganes alkuperäisessä kokoonpanossa.

Olenkin juuri sattumalta kuunnellut 'ganesin neljä ekaa levyä työmatkoilla. Aika kovaa settiä heittivät myös Ilen kanssa. Ainoa, missä aika on kullannut muistot, on Remun kapulointi, joka on ehkä hiukan kehnohkoa. Muuten toimii kuin Buickin vessa.

Ja itse aiheeseen liittyen, FNM Kaisaniemessä ylitti kaikki odotukset.

 

[lehtonen]

Hienoimmat keikat:

Patti Smith huvilateltassa 2005. Paras keikka ikinä. Vieläkin kulkee kylmät väreet selkäpiitä pitkin kun tuota keikkaa muistelee.

Patti Smith Lörrachissa 1999. Helvetin hyvä tämäkin.

Skatalites Roskildessa 1998. Käsittämättömän hyvä tunnelma.

DDT Tallinnassa 2008. Venäjän rock-legenda oli kovassa vireessä.

Leonard Cohen Areenassa 2008. Hartwall Areena on mielestäni yksi huonoimmista keikkapaikoista, mutta tällä kertaa se toimi hyvin.

 

[septi]

Laitetaan oma TOP-3

1. Metallica - Tallinnan laululava 2006.

18-vuotiaina pojankoltiaisina lähdettiin reissuun, yksi vielä isoveljen papereilla kun ikää ei ollut. Märkää aamusta asti ja lopulta keikalle helteisessä Tallinnan kesäillassa. Laululavan edusta oli jaettu kahteen osaan ja vaikka viimeisen lämppärin, Bullet For My Valentinen, loppuvaiheessa vasta tultiin mestoille niin päästiin hyvin lähelle lavaa, en tiedä oliko se joku VIP-alue tms. mutta normilipuilla päästiin. Uskomattoman hieno keikka ja niin paljon isoja keikkoja kuin Metallica onkin vetänyt niin näyttivät itsekin olevan fiiliksissä. Erityisesti on jäänyt mieleen hämärtyvässä illassa Nothing Else Matters, Hetfieldin fiilistely silmät kiinni ja tuhannet sytkärit laululavan vastaisessa rinteessä. Keikan jälkeen lähdetiin kohti satamaa, liikenne katkaistiin kun bändi lähti saattueessa siitä meidän edestä. Pitkä letka porukkaa käveli kohti satamaa pitäen sytkäreitä ilmassa ja laulaen Metallican biisejä. Aivan uskomaton kokemus ja varmasti aina tulee olemaan vertaansa vailla aina.

2. Sabaton - Hellfest 2019

Clissoniin keikalle Elävän musiikin yhdistyksen matkalle. Alun perin Sabatonin ei pitänyt festareilla olla, vaan festareita edeltävänä päivänä Knotfesteillä samalla alueella. Vähän harmittelin että Knotfesteillä olisi ollut omaan makuun parempi kattaus kuin Hellfestillä, mutta sen verran myöhään oltiin tulossa nurkille, ettei viitsinyt ostaa lippua tuohon tapahtumaan. Seuraavana aamuna hotellilla krapulaa tasoitellessa tuli Hellfest -appista viesti, että Manowar on perunut esiintymisensä (johonkin diivailuun liittyen) ja edellisenä iltana Knotfestillä esiintynyt Sabaton tulee tilalle.

Sabatonia mentiin katsomaan ihan eturiviin. Joakimilta meni ääni kolmen ensimmäisen biisin jälkeen ja kitaristit vetivät lauluosuudet keikan loppuun Joakimin pomppiessa lavalla pääosin ilman mikkiä. Oli aika upea kontrasti siinä miten "kings of heavy metal" pakkaa kamansa jonkun mitättömän erimielisyyden vuoksi ja True Kings of Heavy Metal pistää shown kasaan uudestaan muutamien tuntien varoitusajalla ja koko bändi venyy hetkessä uusiin rooleihin yleisön vuoksi. Ihmisille jotka tietääkseni eivät ole laulaneet yleisön edessä(?), debyytti 60 tuhannen ihmisen edessä samalla soittaen kitaraa on kohtalaisen kova suoritus "We don´t like to cancel", kuten Joakim sanoi. Hieno osoitus bändin arvostuksesta yleisöään kohtaan.

3. System Of A Down - Provinssirock 2011

SOAD ja tarkemmin biisinsä Psycho oli meikäläiselle yksi ensimmäisistä kosketuksista metallimusiikkiin ja todella iso bändi etenkin teiniaikana. Bändi ehti jo hajota käymättä koskaan Suomessa, mutta sitten ihan puskista tuli tieto että tulevat 2011 Provinssirockiin, jossa Serj oli käynyt soolona vuotta paria aikaisemmin. Muistan vielä kun Provinssi uutisoi bändin tulosta jotenkin niin että "System Of A Down on ollut vuodesta toiseen toivotumpia esiintyjiä festivaaleille Panteran (tms. täysin mahdottoman bändin) tavoin."

Keikalle lähtöpäivänä tuli jotenkin sellainen flunssainen ja heikko olo ja hetken ehdin jo harkita keikan väliinjättämistä, mutta päädyin kuitenkin lähtemään. Kun sitten h-hetki koitti ja Prison Songin ensisävelet kajahtivat lakanan takaa ja hetken päästä lakana putosi lavan edestä, jolloin vasta pystyi uskomaan että SOAD on oikeasti Suomessa, koitti meikäläiselle sellainen euforia jota on vaikea sanoin kuvailla. Flunssakin katosi jonnekin ja ääni meni pariksi päiväksi siinä huutamisessa.

 

[SilentMan]

1. Kreator Tavastialla 1993
18-vuotias jantteri ekalla klubikeikalla, eturivissä, pää lattiamonitorien välissä heiluttamassa tukkaansa stage divingin ollessa vielä sallittua. Vaikka kiertueella esitettiinkin pääasiassa Renewalin biisejä, se ei haitannut, koska mukana oli myös Under the Guillotinen, Flag of Haten ja Coma of Soulsin kaltaiset hitit.

2. KISS Reunion Hartwallilla 1997
Lapsuuden sankarit ensimmäistä kertaa livenä. Hittikimara oli lähes täydellinen ja lavashow unohtumaton. Kaveri valitti, että kokonaisuus oli ihan samanlainen kuin puoli vuotta aikaisemmin Tukholmassa, mutta eipä se minua haitannut pätkääkään, mitäs ei hommannut meille muille lippua myös sinne.

3. Nightwish Wembley Arenalla 2015
Ensimmäistä kertaa näin suomalaisen bändin ulkomailla ja kyllä kannatti, Holopainen kavereineen sai britit syömään kädestään. Edessä istunut n. 70 vuotias papparainen jorasi ja lauloi koko keikan ajan, mikä todistaa, että Nightwish on sukupolvirajat ylittävää musiikkia.

 

[HPL76]

Pitkään mietin mikä olisi se kovin. En osannut päättää, joten kovimman keikan tittelin joudun jakamaan.

Kovimmiksi menevät siis Pantera/Megadeth 1992 Helsingin jäähallissa. Sairaassa tikissä olivat molemmat bändit ainakin omien muistikuvien mukaan. Varsinkin Panteran tykitys jäi mieleen.

Ja se toinen oli Anthrax/Clawfinger Kulttuuritalolla 1993. Anthrax soitteli aika paljon vanhoja kunnon menobiisejään, mutta myös noita Sound of White Noisen kipaleita. Clawfinger oli aikanaan mielenkiintoinen rap/metal-yhdistelmä, ja vetivät kyllä ihan kovan setin hekin.

Kunniamaininta Nightwishille Glasgowssa vuonna 2002 tai jotain. Saliin mahtui noin 5000 ihmistä, ja se olikin aika tupaten täysi. Lämppärinä oli tuolloin vielä vähän tuntemattomampi Within Temptation. Tarja vilkutti meille.

 

[Barcelona]

U2 - Helsingin Olympiastadionilla 9.8. 1997
Kaikkien aikojen suosikkibändi ja eka isompi konsertti johon meni. Kaikin puolin siis aika unohtumaton kokemus. Sain lipun sattumalta kun eräs kaverini möi omansa rahapulassa. Paikka kentältä ja ylättävän lähelle pääsin vaikka en ihan ekojen joukossa paikalla ollut. Keikasta jäi erityisesti mieleen Pride (in the name of love) biisi jossa yleisö hoilasi anaatmuksella sitä yhtä kohtaa. Ja kun bändi siinä sitten lopetti soittamisen ja kuunteli yleisöä niin tuntui että aika pitkään sitä siinä sitten hoilattiin. Muistaakseni Bonoon se teki vaikutuksen.

KISS - Hartwall Arena 28.5.2008
Kun olin 10 v Kiss oli kaikkien aikojen kovin bändi. Kun KISS oli Hartwallilla 1997 niin muistaakseni edes koittanut hommata rahapulan takia lippua konsertiin. Se kadutti sitten sen verran että vuonna 2008 sitten päätin korjata virheen. Kun pääsin ostamaan lippuja niin myytiin vain näkörjaoitteisia lippuja. Kun menin sitten konsertiin niin huomasin että "näkörajoiteisuus" oli ollut vain järjestäjien suunalta vain varotoimi ja mulla olikin itseasiassa ihan helvetin hyvä paikka ihan lavan vieressä. Itseasiassa parempaa istumapaikkaa ei olisi voinut edes saada.

 

[Individual]

Bruce Springsteen & The E Street Band
Helsingin Olympiastadion 31.7.2012

Liki viiden tunnin täydellinen rock n´roll show. Ainoa konsertti, jonne olen jonottanut kahdeksan tuntia. Kyllä kannatti.

 

[HPL76]

Bruce Springsteen & The E Street Band
Helsingin Olympiastadion 31.7.2012

Liki viiden tunnin täydellinen rock n´roll show. Ainoa konsertti, jonne olen jonottanut kahdeksan tuntia. Kyllä kannatti.

Vaikka olenkin metallimusiikin ystävä, tulee kuunneltua myös muuta musiikkia. Bruce olis kyllä kiva nähdä vielä joskus kun on jäänyt välistä ties mistä syystä joka kerta. Nappulana kuuntelin kyllä kovasti Born in the USA-albumia (oli tuo biisi ainakin siinä, en muista oliko levyn nimi) ja myös myöhempiä levyjä on tullut kulutettua.

 

[Individual]

Vaikka olenkin metallimusiikin ystävä, tulee kuunneltua myös muuta musiikkia. Bruce olis kyllä kiva nähdä vielä joskus kun on jäänyt välistä ties mistä syystä joka kerta. Nappulana kuuntelin kyllä kovasti Born in the USA-albumia (oli tuo biisi ainakin siinä, en muista oliko levyn nimi) ja myös myöhempiä levyjä on tullut kulutettua.

Itseni keikalle houkutteli silloinen työkaverini, joka on jäätävän kova Bruce-fani. Onneksi houkutteli ja onneksi hänellä oli se kenttälippu, jonka sain ostettua itselleni. Euroopan legin päätöskonsertti ja herran uran kaikkien aikojen pisin keikka sattui heinäkuiseen Helsinkiin ja Suomeen. Jalat olivat aivan muusina keikan jälkeen, mutta mitäs siitä, kun sai katsella ja kuunnella bändiä noin 3-4 metriä eturivistä. Täytyy antaa vieläkin rispektiä sille miten hyvin Brucen suomalainen faniryhmä This Hard Land organisoi jonottamisen. Kaikki soljui eteenpäin pisteestä X seuraavaan hyvässä yhteisymmärryksessä ja harmoniassa. Palkinto kaikesta vaivannäöstä koettiin, kun maestro palkitsi meidät akustisella soolosetillä ennen varsinaista konserttia. Niin joo, en koskaan aiemmin, tai tämän jälkeen ole ollut keikalla, missä encoret kesti puolitoista tuntia.

 

[Tombe76]

Aika vähissä ulkomaan keikat, mutta uuden Wembley Stadionin 1. musiikkikeikalle oli liput jo hommattu (emäntä ja ystäväperhe kovia faneja), mutta eihän ne saaneet sitä ajoissa valmiilksi. Mutta olipa hieno paikka mihin keikan siirsivät. Ja keikkakin loistava.

BON jOVI, Milton Keynes National Bowl 10.6.2006 (85112 katsojaa)

Suomessakaan ei ole hirveästi tullut viime vuosina keikoilla käytyä. 1992 tuli kuitenkin nähtyä 16-vuotiaana vanhassa jäähallissa Toto ja se jäi mieleen. David Paichin ja Steve Lukatherin esityksiä livenä kuunnellessa pojasta tuli fani ja kuuntelee bändiä satunnaisesti edelleen. Muutama päivä myöhemmin Kulttuuritalolla Stray Cats (sieltä sai kaljaakin), ja meno oli huima, vaikka en tuota musaa niin silloin kuunnellutkaan (kavereiden mukana). Brian Setzerin kanssa päästiin heittämään vielä läpyt keikan jälkeen kun jäätiin hengailemaan mestoille.

The Beach Boys Kaivopuistossa 6.6.1993 jäänyt myös mieleen.