Juna puksuttelee menemään, mutta matkustajien määrä on vähentynyt jo kolmeen. Mikko istuu ties kuinka monennen pippuripihviannoksensa edessä, ja yrittää keksiä pihville puhuen että miksei se Artturi tajunnut mitä mä sille sanoin, mähän sanoin että meet sinne maalin eteen ja mä ja Mäkinen hoidetaan sulle pisteitä mutta ei se vaan nyt onnistunut. Nyt junassa on Mikon kaverina enää Aleksander ja hänen hattuhyllylle ruttaamansa peltipömpeli, ja junan ovella päivystävä Mikael, joka aina asemalle pysähdyttyään tiedustelee konnarilta että joko mä pääsen täältä pois, mutta aina vaan Mikael komennetaan takaisin junaan istumaan. Sebastianin ja Roopen kultakorttiosaston istuimet alkavat jo kerätä hämähäkinseittiä, Sebastian tosin yhä juoksentelee junan perässä ihan vesamattiloirina, mutta Roope on jo jättänyt homman sikseen ja keskittyy aseman baarissa oluttuoppinsa katselemiseen ja miettii mikä minua vaivaa.
Artturi paineli jokunen asemanväli sitten aseman baariin, ja otti mukaansa junaan paukanneen korsto-Samuelin, jonka seinään iskemän mopinvarren läpi puhkotun lyijykynätöherryksen konnari kävi vaivihkaa poistamassa ja heitti sen roskakoriin Valtteri Puustisesta aikoinaan tehdyn töherryksen kaveriksi. Artturi ja Samuel astelivat baaritiskille ja tilasivat oluet, Artturi yhden, Samuel kuusitoista. Artturin otettua ensimmäisen hörppäyksen, Samuel oli jo kumonnut seitsemän tuoppia nieluunsa. Baaritiskillä muut oluensärpijät, eli Anton, Eetu, Teuvo, Eeli, vessanpönttökampaus-Rasmus, Aatu, Joel Fucking ja Juuso puristavat tiukemmin oluttuopposiaan nähdessään miten Samuel seuraavaksi kumoaa junan perään juoksemaan lähteneen Sebastianin sekä jostain helvetin syystä raketilla Ruotsiin ammutun Oliverin tuopit kitusiinsa.
Rasmus ja Aatu ottavat omat oluttuoppinsa mukaansa, ja lähtevät taas kerran laulamaan karaokea, ja kohta baarissa kaikuu jälleen Me ollaan sankareita kaikki. Eetu, Joel Fucking ja homeista kahvitermaria sylissään kuskaava Juuso kokevat kutsun vastustamattomaksi, ja rymyävät myös lavalle laulamaan. Muut olutveijot taistelevat mielihalua vastaan koska onhan se nyt ihan vitun noloa keulia tuolla tavalla junassa käymisellä, ja hieroa suolaa erityisesti niiden haavoihin, jotka ovat junassa joskus useampiakin asemanväliä matkustelleet, mutta joilla ei ole junaan tällä kaudella enää mitään asiaa. Miro, Erik, Jesper ja Matsson tiedostavat tämän, ja hiljaa hytkyen itkeä tihrustavat kokislaseihinsa.
Kasperi tulee oman kokislasinsa kanssa lohduttamaan itkijöitä, ja huomauttaa että hei, ainakaan meillä ei mene niinku noilla, ja osoittaa aseman baarin takapihalla pyörivään Toukka-junaan, jonka kyydissä Olli, Juuso yhä pyörivät naama markokiprusoffina. Ollin ja Juuson lisäksi Toukka-junaan on tullut mukaan joku helvetin komea vaahteralehtipaitainen janari, jonka Miro tunnistaa Janiksi. Jani ei näytä olevan niin harmissaan, hän kohteliaana nyökkäilee Tomi Pettisen tarinoille ja esittää sopivan kauhistunutta, kun luolassa kärpässieniasuinen Kari Haakana irvistää pelottavasti ja huutaa "KIIKARIT". Janista huokuu lähinnä helpotus että on päässyt pois sairastuvalta, siinä missä Olli ja Juuso tutkivat luolan kattorakenteita ja pohtivat mihin niistä voisi äärimmäisessä hädässä ripustaa yksinaruisen keinun siinä tapauksessa että Toukka-junan loputtomat kierrokset käyvät liian raskaiksi.