Palstapuritaanien ongelmaketju – suomalaiset NHL-pelaajat puksuttavat junassa kaudella 2024–2025

[WarWas]

Anteeksi spoilauksesta mutta:
Jokiharju 0+1
Hintz 1+2
Heiskanen 0+1
Lindell 0+1
Sasha 1+2
Lundell 0+1
Kakko 1+1
Haula 0+1
Maccelli 1+1
Aho 0+1
Kuoleman arkkitehti 1+1
Rane 0+2

 

[Oles]

Anteeksi spoilauksesta mutta:
Jokiharju 0+1
Hintz 1+2
Heiskanen 0+1
Lindell 0+1
Sasha 1+2
Lundell 0+1
Kakko 1+1
Haula 0+1
Maccelli 1+1
Aho 0+1
Kuoleman arkkitehti 1+1
Rane 0+2

Jokiharju ei edes pelaa. Päivä pilalla.

 

[WarWas]

Jokiharju ei edes pelaa. Päivä pilalla.

Ristolainen korvaa sen 0+2!!

 

[Kiekoton Mies]

Anteeksi spoilauksesta mutta:
Jokiharju 0+1
Hintz 1+2
Heiskanen 0+1
Lindell 0+1
Sasha 1+2
Lundell 0+1
Kakko 1+1
Haula 0+1
Maccelli 1+1
Aho 0+1
Kuoleman arkkitehti 1+1
Rane 0+2

En suosittele meedion uraa...tai ihan sama. Voihan sitä puhua puutaheinää ja selittää sitten parhain päin jos ei osunutkaan ihan kohdalleen.

Kupari 1+0

 

[WarWas]

En suosittele meedion uraa...tai ihan sama. Voihan sitä puhua puutaheinää ja selittää sitten parhain päin jos ei osunutkaan ihan kohdalleen.

Kupari 1+0

Sieltä tuli heti korvaava budjetoitu Jokiharjun piste!!

 

[FASlapsi]

Artturi työntelee hajamielisesti pippuripihviään lautasellaan viikatteella, ja kuuntelee puolella korvalla kuinka Mikko paasaa kastikkeet roiskuen miten hänhän lupasi että tilaat nyt sitä pihviä, meikä ja Mäkisen Neittani hommataan sulle kyllä niitä pointseja. Hirveän röhönaurun saattelemana Mikko huutaa muille junassa olijoille että voi vittu, tää tahvo ei osunu viimeks ees tyhjään maaliin, mutta onneksi se sentään muisti mun ohjeet ja meni maalin eteen seisomaan, niin että sain rannattua sua kautta kiekon maaliin. Ja kertaalleen sait säälistä syötön Mäkisenkin coast to coast -maaliin, kyllä näitä sulle kato tippuu vaikket osuisi ladon seinään vaikka oisit ladon sisällä ja lattialla ja katossakin ois seiniä AAHAHHAHAHAA pistäkääs sitä pippurikastiketta meille jätkille tänne lisää, me ei täältä lähetä mihinkään! Aleksander, hei, toi yks larppaaja joka esitti täällä sua alkukaudesta lähtee nyt menee täältä näköjään, heippa pikku-Barkov! Kerro terveisiä sinne aseman baariin!

Aleksander vilkuttaa Antonille heipat, ja katsahtaa sitten muihin junissa olijoihin, eli Mikaeliin ja Sebastianiin, joita kaikkia näyttäisi jo hieman kyllästyttävän Mikon paasaus erinomaisuudestaan. Mutta minkäs teet, Aleksander tuumi, on se vaan yks perkele. Tuolla sen kuva on junavaunun seinän kunniatauluosastolla, siellä on Kurrin, Selänteen ja sitten ton vitun Mikon öljyväripotretit kauniissa kehyksissä rivissä. Aleksander laskeskelee sormillaan, miten lähellä hän olisi omaa potrettiaan, ja tuskaisena huokaa että kyllä siihen vielä aika monta useamman pisteen peliä tarvitsisi jotta hänkin saisi potrettinsa tuonne. Kurrin, Selänteen ja Rantasen hienojen taulujen lisäksi seinällä roikkuu nastalla seinään kiinnitetty pölyinen mustavalkoinen vesiväritöherrys Risto Jalosta, ja sinitarralla kiinni läntätyt tuoreemmat sormivärisommitelmat joistain janareista nimeltään Brad ja Aku, ketä ne sitten ovatkaan.

Antonin astuessa ulos junasta, sisään astelee yllättäen samalla ovenavauksella junaan helvetinmoinen korsto. ”Haluutsä tapella hä?” korsto huutaa junasta pois luikkivalle Antonille, ja junaan sisään astuessaan monsteri huutaa muillekin että kuka täällä haluaa kunnolla turpaansa mitä häh!? Mikko seisahtaa pöydästään, pyyhkäisee enimmät kastikkeet suupielestään hihaansa ja kysäisee junaan tulleelta goljatilta että mikä perkele sinä olet. ”Mä oon SAMUEL!” hahmo jylisee nimensä 150 desibelin voimalla, ja astelee junavaunu tömisten läpi koko vaunun, lyö nyrkillään reiän kunniatauluseinään, työntää reikään junan siivoojalta pöllimänsä mopinvarren, ja työntää seinästä pilkistävän varren läpi lyijykynätöherryksen itsestään. ”Se kuka väittää että oon paskempi ku mun faija, niin vittu että sillä lätty lätisee!!” Samuel huutaa, takoo sitten nyrkeillään rintaansa ja istahtaa rymähtäen lähimmälle penkille niin että rytinä käy ja mutterit lentelevät pitkin junanvaunua. Samuel ristii käsivartensa rinnalleen, ja katsahtaa murahtaen kauempana ulkona pyörivää Toukka-junaa, johon Samuelin faijan hyvin tunteva Tomi Pettinen oli jo varustanut Samuelille paikan, mutta nyt se paikka jääkin tyhjäksi ja vain Uuvat Hockey Clubin Olli ja Juuso jatkavat masentunein katsein matkaansa kohti uutta kierrosta läpi kärpässieniluolan. Piste per peli -junassa muu väki tuijottaa sisään tullutta korstoa silmät suurina, ja hetken jopa Mikko on hiljaa. Mutta vain hetken.

 

[WarWas]

Artturi työntelee hajamielisesti pippuripihviään lautasellaan viikatteella, ja kuuntelee puolella korvalla kuinka Mikko paasaa kastikkeet roiskuen miten hänhän lupasi että tilaat nyt sitä pihviä, meikä ja Mäkisen Neittani hommataan sulle kyllä niitä pointseja. Hirveän röhönaurun saattelemana Mikko huutaa muille junassa olijoille että voi vittu, tää tahvo ei osunu viimeks ees tyhjään maaliin, mutta onneksi se sentään muisti mun ohjeet ja meni maalin eteen seisomaan, niin että sain rannattua sua kautta kiekon maaliin. Ja kertaalleen sait säälistä syötön Mäkisenkin coast to coast -maaliin, kyllä näitä sulle kato tippuu vaikket osuisi ladon seinään vaikka oisit ladon sisällä ja lattialla ja katossakin ois seiniä AAHAHHAHAHAA

Miksi kuvailet meidän Ranea niinq Mikki Hiireksi, eli kaikkitietäväksi mulkuksi?

 

[Kiekoton Mies]

Miksi kuvailet meidän Ranea niinq Mikki Hiireksi, eli kaikkitietäväksi mulkuksi?

Jos suuttuu Ismon kommenteista hetkellisesti, niin mistäs luulet raivon löytyvän jo useamman kauden ajalta? Voisin vaikka vannoa, että eräs kirjoittelija oli pelikiellossa ennen Ikan kuuluisia sanoja.

 

[FASlapsi]

Juna puksuttelee menemään, mutta matkustajien määrä on vähentynyt jo kolmeen. Mikko istuu ties kuinka monennen pippuripihviannoksensa edessä, ja yrittää keksiä pihville puhuen että miksei se Artturi tajunnut mitä mä sille sanoin, mähän sanoin että meet sinne maalin eteen ja mä ja Mäkinen hoidetaan sulle pisteitä mutta ei se vaan nyt onnistunut. Nyt junassa on Mikon kaverina enää Aleksander ja hänen hattuhyllylle ruttaamansa peltipömpeli, ja junan ovella päivystävä Mikael, joka aina asemalle pysähdyttyään tiedustelee konnarilta että joko mä pääsen täältä pois, mutta aina vaan Mikael komennetaan takaisin junaan istumaan. Sebastianin ja Roopen kultakorttiosaston istuimet alkavat jo kerätä hämähäkinseittiä, Sebastian tosin yhä juoksentelee junan perässä ihan vesamattiloirina, mutta Roope on jo jättänyt homman sikseen ja keskittyy aseman baarissa oluttuoppinsa katselemiseen ja miettii mikä minua vaivaa.

Artturi paineli jokunen asemanväli sitten aseman baariin, ja otti mukaansa junaan paukanneen korsto-Samuelin, jonka seinään iskemän mopinvarren läpi puhkotun lyijykynätöherryksen konnari kävi vaivihkaa poistamassa ja heitti sen roskakoriin Valtteri Puustisesta aikoinaan tehdyn töherryksen kaveriksi. Artturi ja Samuel astelivat baaritiskille ja tilasivat oluet, Artturi yhden, Samuel kuusitoista. Artturin otettua ensimmäisen hörppäyksen, Samuel oli jo kumonnut seitsemän tuoppia nieluunsa. Baaritiskillä muut oluensärpijät, eli Anton, Eetu, Teuvo, Eeli, vessanpönttökampaus-Rasmus, Aatu, Joel Fucking ja Juuso puristavat tiukemmin oluttuopposiaan nähdessään miten Samuel seuraavaksi kumoaa junan perään juoksemaan lähteneen Sebastianin sekä jostain helvetin syystä raketilla Ruotsiin ammutun Oliverin tuopit kitusiinsa.

Rasmus ja Aatu ottavat omat oluttuoppinsa mukaansa, ja lähtevät taas kerran laulamaan karaokea, ja kohta baarissa kaikuu jälleen Me ollaan sankareita kaikki. Eetu, Joel Fucking ja homeista kahvitermaria sylissään kuskaava Juuso kokevat kutsun vastustamattomaksi, ja rymyävät myös lavalle laulamaan. Muut olutveijot taistelevat mielihalua vastaan koska onhan se nyt ihan vitun noloa keulia tuolla tavalla junassa käymisellä, ja hieroa suolaa erityisesti niiden haavoihin, jotka ovat junassa joskus useampiakin asemanväliä matkustelleet, mutta joilla ei ole junaan tällä kaudella enää mitään asiaa. Miro, Erik, Jesper ja Matsson tiedostavat tämän, ja hiljaa hytkyen itkeä tihrustavat kokislaseihinsa.

Kasperi tulee oman kokislasinsa kanssa lohduttamaan itkijöitä, ja huomauttaa että hei, ainakaan meillä ei mene niinku noilla, ja osoittaa aseman baarin takapihalla pyörivään Toukka-junaan, jonka kyydissä Olli, Juuso yhä pyörivät naama markokiprusoffina. Ollin ja Juuson lisäksi Toukka-junaan on tullut mukaan joku helvetin komea vaahteralehtipaitainen janari, jonka Miro tunnistaa Janiksi. Jani ei näytä olevan niin harmissaan, hän kohteliaana nyökkäilee Tomi Pettisen tarinoille ja esittää sopivan kauhistunutta, kun luolassa kärpässieniasuinen Kari Haakana irvistää pelottavasti ja huutaa "KIIKARIT". Janista huokuu lähinnä helpotus että on päässyt pois sairastuvalta, siinä missä Olli ja Juuso tutkivat luolan kattorakenteita ja pohtivat mihin niistä voisi äärimmäisessä hädässä ripustaa yksinaruisen keinun siinä tapauksessa että Toukka-junan loputtomat kierrokset käyvät liian raskaiksi.

 

[Myrkky]

On kyllä pelottavaa ajatella, minkälaisessa mielessä asustavat palkintoraadin lukuisat persoonat JA jossa huutelee kärpässieni -asuinen Haakana. Olen kuitenkin tyytyväinen siitä, että arvoisa raati kokoontuu ja suostuu kirjaamaan näkemyksiään ylös. Haakana sai minut naurahtamaan spontaanisti.

 

[FutureHockey]

Kasperi tulee oman kokislasinsa kanssa lohduttamaan itkijöitä, ja huomauttaa että hei, ainakaan meillä ei mene niinku noilla, ja osoittaa aseman baarin takapihalla pyörivään Toukka-junaan, jonka kyydissä Olli, Juuso yhä pyörivät naama markokiprusoffina. Ollin ja Juuson lisäksi Toukka-junaan on tullut mukaan joku helvetin komea vaahteralehtipaitainen janari, jonka Miro tunnistaa Janiksi. Jani ei näytä olevan niin harmissaan, hän kohteliaana nyökkäilee Tomi Pettisen tarinoille ja esittää sopivan kauhistunutta, kun luolassa kärpässieniasuinen Kari Haakana irvistää pelottavasti ja huutaa "KIIKARIT". Janista huokuu lähinnä helpotus että on päässyt pois sairastuvalta, siinä missä Olli ja Juuso tutkivat luolan kattorakenteita ja pohtivat mihin niistä voisi äärimmäisessä hädässä ripustaa yksinaruisen keinun siinä tapauksessa että Toukka-junan loputtomat kierrokset käyvät liian raskaiksi.

Tämä koko kappale. Tämä on täyttä kultaa. Ai jumalauta mitä dymanttia! Viimeistään kärpässieniasuinen Kari Haakana tiputti tuolilta ja aiheutti holtittoman hytkymisen tuolilla.

Näitä lisää!

 

[FASlapsi]

Junan tunnelma on seesteinen. Mikko ja Aleksander istuvat kultakortti-osastolla, Mikko nojaa kämmenselkäänsä ja työntelee haarukalla pippuripihvin palasta pitkin lautasta, ja mutisee kämmeneensä jotain kiikareista ja kolmesta miinuksesta. Barkov istuu vastapäisellä tuolilla kädet puuskassa, katse harhailee vuoroin junan katossa, vuoroin lattialistoissa ja välillä ikkunasta ulos, puolella korvalla hän kuuntelee Mikon muminaa ja miettii että onneksi minulla oli vain kaksi miinusta. Konnarin junaan tuoma kaappikello nakuttaa rytmiä hiljaisuuteen, junan takaosassa yhä päivystävä Mikael katselee kaappikellon heilurin edestakaista liikettä, huokaisee ja nojaa penkillään taaksepäin. Mikael ei vieläkään tunne oloaan kotoisaksi junan kyydissä, ja ihmettelee itsekin miksi minä täällä yhä vain olen.

Yhtäkkiä juna seisahtuu, ja vaunun takaovi paiskautuu auki. Sisään marssii punanaamainen ja hikinen Sebastian, joka huudahtaa ovesta sisään astuessaan "Vittu viimeinkin!". Ähkien ja huohottaen Sebastian rymistelee läpi rahvaan osaston Mikon ja Aleksanderin pöytään, potkaisee omalle tuolilleen jostain syystä jääneen viikatteen lattialle ja istahtaa helpottuneen näköisenä omalle paikalleen. "Ei jumalauta mä oon juossut tän perkeleen välineen perässä ties kuinka kauan, ja nyt vittu viimein sain tän kiinni", Sebastian paasaa huohotuksensa keskeltä, ja tilaa oitis konnarilta pippuripihviannoksen tupla-kastikkeella. Mikko nostaa lattialle potkaistun viikatteen, ja asettaa sen Roopelle varatulle tuolille.

Myös Toukka-junassa tapahtuu. Olli ja Juuso pysyvät sitkeästi kyydissä, kuin myös Jani, mutta nyt kyytiin astelee aurinkoisesti hymyilevä vessanpönttökampauksinen kaveri Winnipegin paidassa. Ilmeisen koulukiusattu kaveri esittelee itsensä Heinolan Villeksi, ja muut Toukka-junan matkustajat seuraavat tämän ilmeisen kotiseuturakkaan rassukan esimerkkiä, ja esittelevät itsensä Jyväskylän Ollina, Tampereen Juusona ja Kirkkonummen Janina. Ville kertoo olleensa ensin pitkän aikaa kaappinsa sisällä ja pää vessanpöntössä Winnipegin koulukiusaamossa, kunnes siirtyi pitkäksi aikaa sairastuvalle, mutta nyt hän on päässyt sairastuvalta pois ja ylpeänä ja iloisena hän näyttää muille tuoreen kusista vessanpönttökampaustaan ja sanoo että kaikki on taas ihan niinkuin ennenkin. Toukka-juna nytkähtää liikkelle. Muutaman minuutin köröttelyn jälkeen Tomi Pettinen esittelee itsensä Tomi Pettiseksi.

Aseman baarissa Niko astelee rehvakkaasti ulos ovista, ja kävelee baarin takana pahvipuristamon ja biojäteroskiksen väliselle kusiselle nakkikioskille. Hän lämäyttää euron kolikon tiskiin, ja huutaa nakkikioskin sisällä istuvalle masentuneelle takatukkaiselle hahmolle että pistä nakki kaikilla mausteilla, meikäpoikaa kato huikoo ku painoin maalin tossa äskettäin. Nakkikioskin sisällä olevan hahmon ilme ei muutu, mutta alahuuli alkaa väpättämään ja silmäkulmasta valuu ulos yksi katkera kyynel. Hän ei masennukseltaan kykene liikkumaan, joten Niko kurottaa kiskan sisälle, ja kaapaisee itse kourallisen likaisenhaaleassa keittovedessä kelluvia haaleita ja kädenlämpöisiä nakkeja, struuttaa niiden päälle kunnon tujauksen Turun mustaa sinappia ja astelee nakit ja sinapit kourassa takaisin baariin. Kioskin sisällä Marko Kiprusoff vajoaa hiljaa sinappi- ja ketsuppitahraiselle lattialle sikiöasentoon itkemään.