VAU!
Maltoin lukea vain kolme viestiä ketjun alusta ja huomasin: this is for me. Oli pakko koukata vasenta sivustaa pitkin vihollisen koo-koo-ryhmiä ja tarkka-ampujia vältellen suoraan tänne ketjun kärkeen.
En, maailma kun on epäoikeudenmukainen paikka, ole koskaan ollut oikeutettu olemaan mukana tositoimissa. En anna tämän kuitenkaan lannistaa itseäni, vaan korvaan harmittavan epäkohdan fantasioimalla tositoimista, opiskelemalla alaa ja seuraamalla juuri nyt stondis tanakimmillaan CNN:ltä, kuinka George 'Ulysses F. Grant' Bush levittää juuri parhaillaan vapautta mutiaisählämien ja muiden jumalattomien keskuuteen.
'Oi jospa oisin saanut olla mukana'.
Bush-possun nimipäivää tänään vietetään. Suurta kuolonjuhlapäivää, niinkuin huomenna ja eilenkin.
Bush-possu ei punastele ensin hämillään, vaan painaa pommikone punaisena päin vääräuskoisia. Meidän huono-osaisten osana on seurata kateellisina sivusta. Miksi ei myydä action-matkoja rintamalle seuraamaan, kuinka vapaus leviää rehdin veren voimin ählämien maahan, pääseväthän tosi rikkaat nykyään jo kuuhunkin turisteiksi?
Mutta asiaan...
Pätevyyteni näissä tosi miesten tosi hommissa menee nykyisillään aivan hukkaan. Kiitos kaikenmaailman hyvinvointi 'demokratioiden', missä ketään ei kiinnosta ampua naapuriaan, kuin korkeintaan kännissä. Itsehän en voi känniin laittautua, kun ei kuitenkaan voi koskaan tietää milloin ryssä, kommari tai musulmaani iskee jostain päin kimppuun. Valppaana on oltava joka hetki.
Olen niin pätevä näissä vapautta rakastavien tosimiesten hommissa, että selvitin varusmiespalveluksenkin Santiksessa alle kuukaudessa. Aloittelijat jäivät vielä treenaamaan, kun Vanha jo painoi baanalle tarkkailemaan potentiaalisia isänmaan ja vapauden vihaajia valmiina toimintaan.
Tosi gonat vakuuttavat kouluttajat hyvin nopsaan ja molemmin puolin todetaan: Emme enää voi antaa mitään toisillemme, olemmehan molemmat jo tahoillamme täydellisiä. Näin jouduin itsekin toteamaan yhdessä ansioikkaiden kouluttajieni kanssa, ja tiemme erkanivat kättä päälle lyöden.
Elämääni varjostaa kuitenkin turhautuneisuus tosi toimien puutteessa. Vapauden levittämisen ihailu musulmaanien keskuuteen telsun välityksellä tarjoaa vain laihaa lohtua. Uutislähetysten kuvat massiivimurhaamisesta ovat kuin pornofilmi kädettömälle: halua on, kykyä ei.
Mikä siis eteen?
Pekka Saurillekin saa soittaa vasta sunnuntaina. Pitänee lähteä tarkkailemaan löytyykö kaduilta epäilyttävää, vapautta vihaavaa, ainesta.