Otan viela lopuksi kiinni tuohon Westerlundin sanomisiin. Tuossahan juuri puhuttiin Jalosen aikana esille tulleeseen pelikirja puheeseen, josta on iso "kiitos" Petteri Sihvoselle. Pelikirja keskustelu meni yli, kuten Westerlundkin tuossa toteaa ja etta me ei voida turvautua siihen, etta meilla on parhaat maalivahdit ja paras taktinen osaaminen, koska muutkin tulevat saamaan noita eroja kiinni ja tarkeinta on yksiloiden parantaminen. Tama kaikki lahtee junnuista astia ja onhan suomessa heihin panostettukin jo vuosia, mika nakyy parempina yksiloina pikkuhiljaa. Westerlund samassa myos sanoo, etta yhteistyon jaakiekosta taytyy pitaa kiinni.
Loppukaneettina sanoisin, etta pelitapa keskustelun voi hyvin rinnastaa vaikka tyopaikkojen tyotapoihin. Jokaisella tyopaikalla on omat tapansa hoitaa asiat, varsinkin jos tehdaan muiden kanssa hommia, niin se korostuu. Muutamassa firmassa olen ollut hommissa ja nahnyt erilaisia mestoja. Eraassa tyopaikassa oli aika vapaata, mutta samalla ei ollut erityisia tavotteita ja johtaminen oli pehmeaa ja se nakyi hommien lipsumisena ja laiskuutena. Toisessa paikassa oli taas kova kuri ja tulos oli tarkeinta, mutta sen naki taas kollektiivisena vitutuksena joka taas johti siihen, etta ylimaaraista ei tyopaikan eteen tehty. Yhdessa paikassa homma oli tiukkaa, mutta roolit vapaita, eli kaikki teki kaikkia. Siella taas tapahtui virheita paljon, kun kunnon rooleja ei ollut. Parhaimmat tyontekijat saivat vapautuksia ja hiukan huonommat taas pidetaan tiukemmin hyppysissa. Parhaimmin on toiminut, kun tyopaikalla osoitetaan tyontekijalle rooli, se perehdytetaan siihen kunnolla ja sitten naytetaan mika on hanen hommansa ja tavoitteet. Sen jalkeen johto paastaa tyontekijan irti, eika hengita niskaan kokoajan, vaan seuraa miten menee sivusta. Palautetta annetaan oli sitten positiivista tai negatiivista ja hommien lipsumisesta huomautetaan ja jos hoitaa hommansa hyvin, niin saa vapaasti menna eteenpain.