Mitä tulee vertaukseen HIFK matsiin niin se ero oli siinä, että HIFK teki kyllä paikoistaan ja karmeista henkilökohtaisista virheistä maalit, mutta Kerho myös puolusti keskialueen hyvin, silloin se trappi toimi ja HIFK hakkasi päätään Kerhon trappiin eikä päässyt organisoidusti alueelle. Eilen Kärpät tuli suorastaan kävellen keskialueen yli ja ohjaus ja trappi peli ei toiminut paskan vertaa, omaa sotasektoria kyllä jätkät puolusti hyvin ja hyppivät hyvin kiekkojen tielle. Mitä vastaan en ole todellakaan edes väittänyt, 2,5 erää Kerho puolusti todella kurinalaisesti omaa maalinedustaa. Se ei vaan tee pelistä hyvää, jos jokaisella hyökkäyksellä se vastustaja kävelee sisään sinne puolustusalueelle. Se HIFK peli oli hyvää kun suurin osa hyökkäyksistä tyrehtyi jo sinne keskialueelle ja näin se vastustaja ei edes päässyt alueelle, sekä mahdollistettiin se Arvosen luomu lätkän vastaisku pelaaminen kun vastustajan viisikko oli kaikki liikkeessä väärään suuntaan pelin kääntyessä, sekä sitä oman sotasektorin tappelua ei tarvittu kuin aniharvoin.
Kun eilistä on nyt tuohon HIFK-matsiin vertailtu, niin kannattaa muistaa sekin, että kentällä on aina kaksi joukkuetta, joiden tekeminen vaikuttaa toisiinsa.
HIFK-matsissa vastustaja pääsi puoli-ilmaiseksi kahden maalin johtoon, jonka jälkeen se tuudittautui helppoon voittoon. Latauksen purkautuminen, tai se, että sitä ei ehkä alunperinkään ollut, näkyi siinä, että Kerho vei tuon matsin fyysisesti 100-0. Siellä eetutuulolat heitteli joonasjärvisiä seinille jatkuvasti ja kamppailupelaamisessa HIFK oli hätää kärsimässä. Ei siksi, että he eivät olisi noin yleisesti ottaen hyviä kaksinkamppailuissa, vaan siksi, että joko huono valmistautuminen tai johtomaalien aiheuttama tuudittautuminen helppoon voittoon vei fokuksen muualle. Kahden helpon johtomaalin jälkeen HIFK teki hyvin vähän niitä asioita, joita jääkiekko-ottelun voittaminen vaatii. Jatkoajalla ratkaisivat hienosti yksilötaidon kautta.
Kärpät puolestaan oli eilen ainakin melko hyvin latautunut, mutta se ei saanut missään vaiheessa flow'ta päälle. Siitä piti huolen se, että myös Kerho oli valmis tekemään töitä ja voittamaan kaksinkamppailuja etenkin puolustuspäässä. Jokaisessa runkosarjapelissä ei voi olla täysi latinkin päällä eikä Kärpilläkään niin eilen varmaankaan ollut, mutta tuon taannoisen HIFK-matsin kaltaisesta vastustajan nollalatauksesta ei voi puhua. Tämä näkyi siinä, että Kärpät taklasi paljon ja oli hienokseltaan niinikään työteliästä Kerhoa fyysisempikin. Toisin kuin HIFK syyskuun lopussa, Kärpät pysyi pelin päällä koko ajan ja pystyi sekä yksilötaidon että riittävän työnteon kautta hallitsemaan sitä keskialuetta. Tietysti Kerhon poissaolot antavat juuri tuolla osa-alueella erittäin paljon tasoitusta, sillä sekä Miettinen että Hahl ovat aivan äärimmäisen tärkeitä pelaajia tuon keskustan hallitsemisessa.
Molemmat ottelut olivat Kerholta olosuhteisiin nähden varsin hyvää vieraspelaamista eikä ole mitään tarvetta viedä kummastakaan Kerholta mitään pois. Matsien vertaaminen on kuitenkin aivan turhaa, sillä ne ovat keskenään täysin eri tarinoita. Pelattiin kahta eri joukkuetta vastaan, joidenka päivän kunto oli niin ikään erilainen.
Sitten on liian paljon esimerkkejä tältäkin kaudelta niistä otteluista, joihin Kerho on yksinkertaisesti lähtenyt huonosti valmistautuneena. Erityisen karmeita esimerkkejä ovat Blues-kotipeli ja Ässät-vieraspeli. Molemmissa kerholaisia heiteltiin kaksinkamppailuista pihalle, kuin räsynukkeja. Huono valmistautuminen johti siihen, että Kerho ei tehnyt niitä asioita, joita matsin voittaminen vaatii. Ei menty kaksinkamppailuihin tai mentiin niihin puolivillaisesti ja saatiin köniin. Syötöt ja niiden vastaanottamiset olivat huolimattomia ja Blues-pelissä tämmöinen kombinaatio johti esimerkiksi Saaren aivotärähdykseen. Molemmissa mainituista matseista tarjottiin flow ilmaiseksi vastustajalle: Ässät käytti sen härskisti hyödyksi uusitun hallinsa avausottelussa latomalla taululle rumat luvut, Blues puolestaan tyytyi vieraspelissään tekemään välttämättömän ja nappaamaan puhtaan voiton kotiin. Esimerkiksi näitä kahta peliä Kerho ei olisi voittanut, vaikka pelikirjan olisi kirjoittanut itse Jeesus Kristus.
Pelikirja eli pelitapa on tietysti tärkeää kaikissa joukkuepalloilulajeissa, mutta meillä Suomessa pelikirjakeskustelu on kyllä lähtenyt vähän lapasesta. Sekä jääkiekossa, että muissa joukkuepalloilulajeissa yksittäisten otteluiden ratkaisut tapahtuvat hyvin pitkälti edelleen yksilötaidon kautta sekä sen kautta, kuinka valmiita molemmat joukkueet ovat valmiita tekemään voittamiseen vaadittavia asioita. Jääkiekon kaltaisessa nopeatempoisessa ja varsin fyysisessä lajissa näitä asioita ovat juuri valmius voittaa kaksinkamppailuja, tarjota liikkeellä syöttöpaikkoja, valmius mennä maalintekoalueelle ja ottamaan siellä hittiä, valmius taklata ja ottaa taklauksia vastaan, valmius haastaa vastustajaa ja potentiaalisesti hankkia näin ylivoimaa, blokata laukauksia, jne. Rakettitiedettä tämä ei ole.
Arvosen ajan Kerhon ongelmana ovat juuri heittelyt otteluun valmistautumisessa sekä fokuksen pitäminen yksittäisen ottelun sisällä. Valmius tehdä töitä saattaa kadota kesken ottelun tai sitä ei alunperinkään ole. Kerholla, jolla yksilötaitoa ei ole lähellekään niin paljoa kuin kärkiseuroilla, ei olisi varaa juuri notkahdella tuossa työntekopuolessa.
Tätä ja kahta aiempaa kautta onkin leimannut kannattajan näkökulmasta jatkuva pelko perseessä sen suhteen, että "
what the next happen now". Taaskaan ei ole mitään pienintäkään aavistusta, mitä siellä Rinkelinmäellä taas huomenna tapahtuu, koska se voi olla hyvinkin pitkälti mitä tahansa.
Arvonen on päävalmentajana tässä asiassa päävastuullinen tekijä, mutta vastuuta on myös pelaajilla, etenkin johtavilla pelaajilla. Tällä kaudella on ollut ongelmia myös epävarman maalivahtipelin (avainsana: yksilötaito) ja kokemattoman, virhealttiin puolustuksen (avainsana: yksilätaito) kanssa. Toisaalta, tällä kaudella parannuspotentiaalia tarjoaa se, että rosterissa on oikeanlaista johtajuutta (Hahl, Miettinen, ja myöskin Paajanen). Näille pelaajille Kerho on jo heidän taustansakin vuoksi muutakin kuin työpaikka. Jos nyt vaan tervehtyisivätkin joskus / pysyisivät terveenä, näistä pelaajista olisi aika paljon tukea valmennukselle johtajuuden suhteen. Toisen tätä kautta leimanneen ongelman suhteen emme voi juurikaan muuta, kun toivoa, että Myllyniemen orastava parantaminen jatkuu ja että kokemattomat puolustajat kehittyvät. Vahvistukset tuonne suuntaan olisivat toki tervetulleita: Noronen voisi esimerkiksi olla hyvä kirittäjä Myllyniemelle.