Suomalainen verotus karsii suht hyvistäkin bruttopalkoista riemunaiheet pois. Yrittämällä voi onnistuessaan päästä jonkinlaisiin tienesteihin, mutta palkkatyöllä rikastuminen ei onnistu kuin harvalukuiselta huippujohtajien joukolta.
Itse tienaan vähän keskivertojannua paremmin, mutta luokkaa 2,5 tonnia maksan veroja ja pakollisia sossumaksuja joka kuukausi näistäkin vaatimattomista tuloistani. Kun työskentelin takavuosina ulkomailla, toki muutenkin paremmalla sopimuksella, niin käteenjäävät tulot verojen ja asumismenojen jälkeen olivat itselläni suuremmat kuin mitä mitä tienaamme nettona vaimon kanssa yhdessä nykyään. Koetan tässä harjoitella sivutoimiseksi yrittäjäksi samalla, ja ei, en kilpaile millään tavalla palkkaa maksavan työnantajani kanssa. Jos asiat etenevät suotuisasti, niin ehkäpä ryhdyn päätoimiseksi yrittäjäksi jonakin päivänä.
Lasten ja koko elämäntilanteemme kannalta asumme mieluusti Suomessa juuri nyt. Jos taas katsoisin asiaa puhtaasti taloudellisin perustein, niin yrittäisin väen vängällä järjestää itseni töihin muualle. Muutamissa arabimaissa valkokaulusekspertti saattoi takavuosina tehdä hyvin tiliä, ja onnistuu se vieläkin vaikka keskimäärin heikommilla sopimuksilla. Venäjällä puolestaan voi sopivissa päällikkötehtävissä moninkertaistaa suomalaisen nettopalkkansa, vaikka esim. Moskovassa rahaa palaa säälliseen asumiseen aika tavalla. Kaikki ei tietysti ole rahasta kiinni, mutta ulkomaantyöstä saa ekstrafyrkan lisäksi myös henkistä pääomaa.
