Eilen illalla luin sitten kyseisen kirjan ja voin sanoa että olihan siinä lukemista.
Vaikkei kirjaa ole lukenutkaan, niin on selvää että Soneran johto on tehnyt suuria virheitä. Näitä samoja virheitä ovat toisaalta tehneet kaikki suuret operaattorit ympäri eurooppaa (eikä esim. Jippiilläkään niin kovin vahvasti mene). Markkoinoiden kasvua ja kypsyyttä yliarvioitiin huomattavasti. Markkina-analyysejä laiminlyötiin ja riskejä otettiin liikaa.
Tätä samaa (IT) kuplaa kuitenkin myös lähes kaikki sijoittajat ja analyytikot rakensivat 90-luvulla.
Kirja oli kirjoitettu melko pitkälti samalla tyylillä jolla Vesa Rantanen kirjoitti Hannu Aravirrasta, eli virheitä alleviivattiin jälkiviisaasti, esitettiin hyvin kyseenalaisia syytöksiä ilman todisteita ja asiat esittiin hyvin mustavalkoisesti.
Esimerkkinä tästä: "Relander oli 3.7.2001 julkaistun tutkimuksen mukaan julkisuuskuvaltaan epäluotettavin suomalainen johtaja" (ei suora lainaus). Tutkimus oli tehty melkein heti hänen potkujen jälkeen, eli olipa yllättävä tulos!
Kirjaa lukiessa tuli mieleen Jokeri-salaliittoteoriat kevään playoffseista. Iltapäivä-lehdissä näkee joskus harvoin samallaisella tyylillä kirjoitettuja juttuja, mutta esim Hesarissa ei tälläisellä tyylillä kirjoiteta koskaan.
Kirjassa väitteet on usein esitetty muodossa "kerrotaan", "kuten kaikki tietävät" tai "tiettävästi, mutta näyttöä todisteille ei juuri ole.
Kirjassa oli muutamia kohtia, jotka olivat hieman ristiriitaisia ja osittain totuudenvastaisiakin eikä kaikki syytökset missään nimessä pidä paikkaansa, mutta mikäli pienikin osa osuu oikeaan, niin paljon saa tapahtua, että usko Soneraan ja valtioon palautuu.
Kirjan mukaan Relander oli kaiken pahan alku ja juuri. Kirjan mukaan hän kusetti ja vei Talosta ja Soneran hallitusta kuin litran mittaa. Talonen ja Soneran hallitus toimivat kuitenkin Relanderin esimiehenä, joten vastuun pitäisi ensisijaisesti olla heillä. Kirjassa myös tavallaan kritisoitiin Talosta koska hän ei osallistunut yrityksen operatiiviseen johtoon (hänen ollessaan hallituksen PJ), mikä on vähintäänkin hieman outua.
Esimerkki ristiriitaisuudesta: "vuonna 1999 Relanderin ja hänen sisäpiirinsä johdolla tehtiin organisaatiouudistus. Eloholman oli suostuttava hävittyään toimitusjohtajakisan". Kuitenkin toisessa kohdassa: "Eloholma vastasi organisaation ja johdon kehittämisestä vuoteen 2000".
Myös: "on mahdollista että GPRS tekniikasta siirrytään suoraan 4G tekniikkaan, joka on koekäytössä eri puolilla maailmaa". Vaikka vaitoin pilottikokeiluja on tehty, mutta tekniikan kanssa välillisesti työskentelävänä voin sanoa että tämä lause ei todellakaan pidä paikaansa. En osaa sanoa onko kirjoittajan tietämys tekniikasta heikko, vaikka koittaako hän näin vedättää lukijoita ja heittää lisää "bensaa kiukaalle".
Tai: "Miksi operaattorit käyttäisivät Zediä, kun niillä itselläänkin on lukuisia vastaavia tai hienompia tekstiviesti ja WAP-palveluita". Minä olen sitä mieltä että Suomalaiset matkapuhelinjärjestelmät ovat maailman kehittyneimpiä (yhtenä osoituksena vaikkapa Radiolinjan ja Vodafonen yhteistyösopimus). Myös: "Sonera rakensi vuonna 1999 wap-portaalin, vaikkei markkinoilla ollut olemassa vielä wap-puhelimia".
Kirjassa annetaa poikkeuksellisen mielenkiintoinen kuva entisestä johtajasta Pekka Vennamosta. Kirjan mukaan Vennamo hoiti asiat melko hyvin, vaikka olikin alkoholisti, jonka alkoholin käyttö haittasi tehtävien hoitoa. Tämä alkoholin käyttö oli kuitenkin vain tekosyy, hänen syrjään siirtämiseensä. Kaikki kuitenkin muistanevat Vennamon toimista syntyneen kohun Soneran pörssiin listautumisen yhteydessä.
Jyrkimmät kirjan syytökset ovat väitteet siitä että Relander veti välistä konsulttirahoja. Tästä ei kuitenkaan ole minkäänlaisia todisteita, ja kirjoittajakin on todennut ettei niitä varmaan saada näytettyä toteen. Selvä syyte oli myös väite Kim Ignatiuksen kavalluksesta.
Kirjassa mainitaan monta kertaa että Relanderin suku jatkaa Soneran johdossa, kun hänen pikkuserkkunsa istuu edelleen Soneran hallituksessa. No kai pikkuserkutkin on sukua. Ja vielä lähempää kun Aatamin kautta.
Nyt kun kirjan tekijällä (tekijöillä) olisi munaa tulla esiin, niin nähtäisiin lähteekö kukaan haastamaan häntä oikeuteen, jolloin oikeus tutkisi onko väitteet todenperäisiä vai ei.
Aikoinaan lehdet kirjoittivat Kekkosen naisseikkailuista tahallaan ärsyttävään sävyyn ja koittivat saada Kekkosta vetämään lehden oikeuteen. Tällöin lehti olisi voinut todistaa väitteet todiksi, joten Kekkonen ei voinut tehdä mitään, vaikka varmasti vitutti kuin pientä oravaa (kun käpy jäätyi).
Jos asiasta haluaa tehdä salaliittoteorian, niin Vatasella olisi paljon sisäpiirin tietoa asiasta, hyvä motivaatio mustamaalata Soneraa ja helvetin riitaiset välit Relanderiin. Vatasta ei mainita kirjassa kuin pari kertaa (vaikka asiaa olisi ollut varmasti enemmänkin) ja näissäkin kohdissa positiiviseen sävyyn. (Tämän kirjoittamisen jälkeen duunikaveri, kertoi että Vatanen oli kauppalehdessä kiistänyt kirjoittaneensa kirjan. -tana, minä sen teorian keksin!!)