Pakkoruotsi-keskustelu kääntyy herkästi siihen, että onko ruotsin kielen oppiminen turhaa, kun sen mielestäni pitäisi kääntyä siihen, onko tarpeen, että valtio sanelee mikä jokaiselle yksilölle on se tärkein kieli. Itse olen vankka pakkoruotsin vastustaja (ja kahden pakollisen vapaavalintaisen kielen kannattaja), mutta en siitä syystä, että kyseinen kieli olisi jotenkin turha (jokaisen kielen osaaminen on rikkaus), vaan siksi, että päätös pitäisi tehdä perheen kesken, ei valtion sanelemana. Joissain päin Suomea olisi mun mielestä typeryyttä olla osaamatta ruotsia, mutta siinäkin vastuuta fiksuista päätöksistä pitäisi jakaa vanhemmille.
Mjr tuossa edellä periaatteessa toteaa, että pakkoruotsia pitäisi opiskella kulttuurisista syistä ja siksi, että identifioituisimme kansana paremmin muuhun skandinaviaan. Tämä voi olla se oikea syy miksi valtio pakkohakkaa sitä junttien suomalaisten päähän, mutta mielestäni sillä huijataan ja alennetaan vain itseämme. Ruotsi-Suomi-maaottelu ja yhteispohjoismaiset hankkeet identifioi meitä kaikkein parhaiten pohjolaan. Ei kielitaito. Ja jos Suomi todella kuuluu skandinaviaan, niin siinä tapauksessa suomi on skandinaavinen kieli - samanarvoinen muiden skandinaavisten kielien seassa. Jos vähättelemme sitä ja pyrimme pärjäämään vastapuolen kielellä yhteisissä neuvottelupöydissä, olemme alentaneet itsemme heti alkuun suhteessa muihin skandinaaveihin.
Itselläni on paljon ruotsalaisia yhteistyökumppaneita, joista kukaan ei lähtökohtaisesti edes oleta, että osaisin puhua ruotsia. Onhan se bonusta jos yhtäkkiä alkaisin jollottaa ruotsia, ja on ihan kiva ymmärtää mitä ne puhuu keskenään, kun luulevat, etten ymmärrä ruotsia, mutta ruotsalainen olettaa suomalaisen puhuvan suomea, eikä siinä heidän mielestään ole mitään väärää tai alempiarvoista. Suomenruotsalaisen oletetaan osaavan ruotsia, niin itsekin oletan ruotsinsuomalaisen osaavan suomea.