Tähän voisi heittää pakkomatematiikkaa, pakkoäidinkieltä, pakkohistoriaa...
Mutta itse en jaksaisi käyttää aikaani ruotsinkieleen. Perustelut
1) Jos olen keskustellut ulkomaalaisten kanssa, kuten juuri esimerkiksi ruotsalaisten kanssa, keskustelu on käyty englanniksi. Ruotsalaiset eivät ole edes ehdottaneet että puhuttaisiin ruotsia, vaikka sanoisin olevani suomalainen.
2) Mitä olen tiedustellut asiaa itseäni huomattavasti vanhemmilta ihmisiltä, ei heistä käytännössä kukaan ole tarvinnut ruotsia muualla kuin koulussa.
3) Historiaan on mielestäni turha vedota, onhan Suomi ollut Venäjän vallan alla myös.
4) Ruotsalaiset rannikolla, venäläiset idässä. Miksei kukaan huolehdi Suomessa asuvien venäläisten palvelun saannista omalla äidinkielellään.
5) Jos Suomi joutuu sotaan, se joutuu siihen todennäköisesti Venäjää vastaan. Hyvähän se on osata venäjää, kun he rynnivät Suomeen.
Oma ehdotukseni:
Ruotsi, venäjä, saksa, espanja, ranska valinnaisiksi. Suomi ja englanti pysyisivät pakollisina. Tosin äidinkielen asemaa voi kyseenalaistaa helpostikin. Kuten mihin hittoon me tarvitaan tietoa mitä tarkoittaa esim. interrogatiivipronomini. Kuka muistaa? Google ei ole sallittu apuväline. Taikka että osataan sanoa "joka" -sanan inessiivimuoto. Ei noilla tee baarissakaan varmaan mitään. Joku voisi mennä kokeileen "Hei, mä osaan sanoo mitä tarkoittaa indefiniittipronomini!" Saisiko seuraa? Vaiko pilkun jälkeen yksikkönä kotiin?