finnishninja
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Gunnilse IF
Allekirjoitan.Viestin lähetti Tykki
Mielipiteeni asiasta:
On aivan 100% varmaa, että pakkoruotsi säilyy oppiaineena vähintään niin kauan, kuin Suomen viralliset kielet ovat suomi ja ruotsi. Jos pakkoruotsista halutaan eroon, on ensin päästävä eroon ruotsin kielen virallisuudesta.
Jos vaikka pakkoruotsi lopetettaisiin, ruotsin opettajia tarvittaisiin kuitenkin koska osa oppilaista haluaisi kuitenkin tuota kieltä opiskella. Enpä siis usko merkittäviin säästöihin tuolla saralla.
Ruotsalaiset osaavat englantia = osittain myytti. Tilanne on aivan sama kuin Suomessa: Nuori väki osaa pääsääntöisesti ainakin jonkin verran englantia, mutta vanhempi väki ei välttämättä. Esim. edellisessä työpaikassa jouduin suht usein käymään Smålannissa eräällä alihankkijalla, jonka edustajat eivät todellakaan tulleet edes välttävästi toimeen englannilla. He olivat ikäluokkaa 40 ja rapiat päälle. Eikä nuorisonkaan englannin osaaminen ole mitenkään kirkossa kuulutettua. Asian voitte todeta vaikka asioidessanne tavallisessa ruokakaupassa tai kiskalla, ja pyydätte apua englanniksi. Suomessa tai ruotsissa.
Töissä ei tarvita ruotsia? Periaatteessa aika harvoin, mutta jos olette yhtään seuranneet yrityskauppoja viimeisten kymmenen vuoden aikana, huomaisitte että monet suomalaisfirmat ovat päätyneet ruotsalaisomistukseen. Riippuu tietysti mitä tekee työkseen, mutta jos pystyy kommunikoimaan firman omistajatahon kanssa heidän äidinkielellään, vaikutus on varmasti hyvä.
Pakollisuus sitten: Moniko teistä tiesi yläasteella, mitä teette sitten kun olette isoja? Niinkuin täällä on tuotu esille, virkamiestason ruotsin taitaminen on edellytys monelle tutkinnolle. On aivan varmasti helpompaa syventää omaa ruotsin taitoaan myöhemmin, kun on edes jotain taustaa asiasta. Eikä tuo muutama ruotsin tunti viikossa muutenkaan pitäisi olla mitenkään ylivoimainen tehtävä kenellekään.
Lopuksi vielä totean, että minäkään en pitänyt aikoinani ruotsin opiskelusta yhtään. Ruotsin arvosana oli aina kaikkein heikoin numero todistuksissani. Mutta sitten minulle kävikin niin, että huomasin aivan yllättäen todella tarvitsevani ruotsia töissäni. Eipä auttanut muu kuin opiskella lisää tuota kieltä. Motivaatio opiskeluun olikin sitten jo aivan toista luokkaa. Lisäksi hämmästyi, miten helppoa ruotsi kielenä onkaan. Päädyin siihen tulokseen, että on pelkästään asennekysymys miten ruotsinkielen opiskelussa pärjää. Vaikeaa se ei kielenä ainakaan ole. Ja vähiten vaikeaa sen luulisi olevan niille, jotka ylpeästi kannattavat stadin slangia, joka perustuu monelta osin ruotsinkielisiin sanoihin.
Myös minulle oli ruotsinkielen opiskelu koulussa välttämätön paha. En tosin osannut ennakoida tulevaa elämääni tavalla, jonka mainitsitkin.
Jos tosiaankin on omistanut muutaman tunnin viikossa ruotsinkielen opiskeluun silloin, kun oppii ja omaksuu asioita helposti, on paljon helpompaa täydentää sitä tarpeen vaatiessa.