Pakkomielteesi?

[Jääkoneenkuljettaja]

Tosta ulko-ovesta kun painun ulos, niin vetskaria on kokeiltava. Samoin aika usein myos autosta noustessa.

Sama täällä. Ilmeisesti pitäisi palata farkkuihin kokonaisvaltaisesti?

Mitäs muita niitä onkaan... hmmm... No pari:

- Ilman Aku Ankan taskukirjaa lukematta, en voi nukahtaa.
- Välitön ja totaalinen herääminen, jos ei keskellä yötä ole vettä heti sängyn vieressä nopeasti saatavilla.
- Nikotiini.
- Polkupyörällä ei voi lähteä kuin vasemmalla jalalla polkaisten liikkeelle.
- Laiskuus.
- Stand-by tilassa olevien laitteiden virran katkaiseminen, jos niitä ei ainakaan puoleen tuntiin tarvitse.

 

[Tobias]

Huh,todella sairasta väkeä tuntuu täälläkin pyörivän, monet tässä ketjussa luetellut nysväämiset ovat kaikkea muuta kuin terveen ihmisen toimintaa.

No mutta ei se mitään.

Eräällä ystävälläni on pakkomielle avainten kokeilemisesta. Siis pitää vähän väliä tsekata että avaimet ovat tallella. Oman analyysini mukaan tällaisella ihmisellä on huono itseluottamus ja ei muutenkaan hallitse toimintojaan kuin keskinkertaisesti, jos täytyy epäillä etteikö avaimiaan osaa säilyttää. Kerroinkin tämän hänelle ja samaa mieltä kaveri oli itsekin. Mihin ne taskusta tuosta vaan putoavat? Ei mihinkään.

No niin, takasin töihin, hyvää päivänjatkoa kaikille.

 

[-OO-]

Minulla ei taida olla oikeastaan muita pakkomielteitä kuin rannekello. Sen on nimittäin oltava ranteessa aina, ja tarkoitan siis AINA. Kello on ranteessa yötä päivää ja pois otan sen vaan saunaan, sitten jos se esim. saunan jälkeen unohtuu minuutiksikin pois ranteesta niin heti on tunne että jotain tärkeätä puuttuu. Joskus hyvin harvoin minulle käy niin että olen syystä tai toisesta ottanut kellon aamulla pois ranteesta ja se on jollain ihmeen tavalla päässyt unohtumaan kotiin, niin eipä auta muu kuin lähteä esim. kesken työpäivän hakemaan sitä kotoa. Jos kello puuttuu ranteesta niin koko päivä on pilalla, tuntuu kuin joku ruumiinosa puuttuisi.

 

[Bruno]

- Nikotiini.

Sama.
Teksti-tv:n ääressä päivystäminen ja samojen sivujen selaaminen, vaikka mitään uutta ei edes voisi tapahtua.
Internetin keskustelupalstojen seuraaminen selaimen "päivitä"- näppäimellä.
-MSN-messenger. Aina päällä, olin sitten millä koneella hyvänsä.

 

[Jyty]

Minulla ei taida olla oikeastaan muita pakkomielteitä kuin rannekello.

Sama homma täälläpäin. Kello on ranteessa kaikkina muina hetkinä, paitsi suihkussa/saunassa ollessani ja golf-kentällä. Se häiritsee muuten niin täydellisen svingin suorittamista, jolloin se on pistettävä aina siihen bägin samaan taskuun. Kellosta vielä sen verran, että viime talvena työn touhussa tuli lyötyä kello rikki erääseen terävään ja kovaan kulmaan. Lasi meni palasiksi, ja tuntiviisarikin putosi pois paikoiltaan, mutta kello pysyi silti kädessä niin kauan, että sain hommattua itselleni uuden tilalle.

Onhan näitä muitakin, mutta nyt pitää lähteä pron opetukseen jalon lajin pariin.

 

[pikkukatti]

Miulla tuo avaimien tarkistus tulee yleensä vasta kun olen oven jo lyönyt kiinni. Rannekelloa tuli ennen pidettyä myös ihan joka paikassa, jopa suihkussa ja pari kertaa saunassa. Ilmeisesti sen myötä se muovinen ranne haurastui ja katkesi. En ole vaivautunut korjauttamaan sitä, joten nyt en pidä kelloa ollenkaan. Nyt sitä tarkisteleekin aikaa aina kännykästä, myöskin toisinaan vähänväliä ilman että kuitenkaan siihen paljon huomiota kiinnittää. Nyt kun alkoi miettimään näitä omia outoja tapojaan niin tuli mieleen eräs. Kielellä alaetuhampaan työntäminen. Se kun on vähän taittunut taaksepäin, kun otti kolarissa aikanaan osumaa. Samoin kuin ylempi etuhammas, mutta sitä ei itse niin helposti tunne. Ja sitten on ne omat rutiinit mitä tekee kun menee autoon. Ensin auto käyntiin, sitten laittaa se FM transmitter tai mikä-sen-nimi-nyt-onkaan kiinni tupakan sytyttimeen. Sitten tietysti mp3-soitin päälle. Seuraavaksi turvavyöt. Jonka jälkeen mp3-soittimesta volyymit täysille, ja matka voi alkaa.

 

[-OO-]

Sama homma täälläpäin. Kello on ranteessa kaikkina muina hetkinä, paitsi suihkussa/saunassa ollessani ja golf-kentällä. Se häiritsee muuten niin täydellisen svingin suorittamista, jolloin se on pistettävä aina siihen bägin samaan taskuun. Kellosta vielä sen verran, että viime talvena työn touhussa tuli lyötyä kello rikki erääseen terävään ja kovaan kulmaan. Lasi meni palasiksi, ja tuntiviisarikin putosi pois paikoiltaan, mutta kello pysyi silti kädessä niin kauan, että sain hommattua itselleni uuden tilalle.

Sen verran vielä lisäyksenä tuohon omaan pakkomielteeseeni että sen kellon pitää sitten olla vielä helvetin painava, oikein kunnon jyry. En tykkää yhtään sellaisista nahkarannekkeisista rimpuloista joita tuskin tuntee kädessään. Ei, kellon pitää olla mielellään terästä, siten että sen varmasti tuntee ranteessaan. Muuten tuntuu heti että kädestä puuttuu jotain.

 

[Kana]

Aamurutiinit on pakko tehdä aina samassa järjestyksessä tai ahdistun.

 

[NemI]

Käyn melkein joka päivä kahvilla samassa kahvilassa, vaikka ei oikeestaan edes tekis mieli kahvia. Siinä sitten luen lehdet jos saatavilla, mulkoilen immeisiä ikkunoista ja hörpin kahvia. Jostain syystä sinne on vaan aina mentävä. Ja muut kahvilat ei tule kysymykseen.

 

[vision]

- Haron partaani kun on tylsää.
- Töihin lähden aina joko 5.34 tai 12.34.
- Avaimet täytyy kanssa tarkistaa monesti.

 

[-OO-]

"Pakko-oireet" ja muut omituisuudet

Kavereiden kanssa oli puhetta kaikenlaisista oudoista tavoista joita kullakin on, ihan vaan tottumuksia tai sitten jopa "pakko-oireita" lähenteleviä tapoja joita jatkuvasti (tietämättäänkin) toistaa.

Itselläni on esim. sellainen tapa että kun luen netistä jotain tekstiä, maalailen koko ajan hiirellä sitä tekstiä edestakaisin. Kauhea hiiren naputus vaan käy kun luen jotain tekstiä. En oikeastaan edes huomannut itse tätä tapaa kunnes joku tästä minua huomautti. Nyt kun olen kiinnittänyt siihen huomiota niin tosiaan minulla on ihan pakonomainen tapa maalata sitä tekstiä.

Toinen juttu on sellainen että kun esim. töissä menen kahvitauolle, niin otan ihan huomaamattani silmälasit pois päästäni ja alan pyörittää niitä sangasta kädessäni. Sitten huomaan sen, laitan ne takaisin päähän mutta taas otan ne vähän ajan päästä pois ja alan pyöritellä... Tätä teen aina kun on sellainen tilanne että en varsinaisesti tarvitse laseja, esim. kun keskustelen jonkun kanssa jne.

Sitten yksi on taskussa olevat avaimet. Pidän aina avainnippuani oikeassa housuntaskussa ja sitten esim. kävellessäni ihan vähän väliä kokeilen että onko ne avaimet siellä taskussa. Tuossa avainnipussa on aikamoinen nippu avaimia ja se on siis melko painava joten sen kyllä tuntee muutenkin sieltä taskusta, mutta silti jostain syystä on koko ajan pakko tarkistaa kädellä että ne avaimet varmasti on siellä. Ja sitten jos joskus jätän ne avaimet johonkin tai laitan vaikka takin taskuun niin ihan jatkuvasti käsi käy kokeilemassa sitä tyhjää taskua ja sitten alkaa armoton sykyily että minne ne avaimet on hävinneet.

Kai nuokin jotain kertoo ihmisestä, mutta onneksi mikään noista tavoista ei ole kuitenkaan mennyt (vielä) sellaiselle tasolle että niistä alkaisi olla jo oikeasti haittaa elämässä. Monella kai on ihan sellaisia pakko-oireita jotka tekevät jo elämän todella hankalaksi. Minkälaisia omituisia tapoja teillä on? Onko täällä ketään sellaista jolla nämä tavat on alkaneet hallita elämää?

 

[Mielikuvitushahmo]

Autonavaimet, pidän ne aina käsissä, vaikka miten hankalaa olis kannustensa kera niin autonavaimet on kädessä aina. Joskus tuli mietittyä syytä siihen, mutta mitään ihmeempää ei oo selvinny. Lisäksi pyrin välttämään peilejä ja niihin katsomista muuten kun autossa, syy ei oo vielä selvinnyt, mutta epäilen omaa naamaani.

Kassajonossa kokeilen taskuja useemman kerran että onko lompakko varmasti mukana, kerta ei riitä vaan toistan sen useasti jonottaessa. Ehdoton ykkönen on tämä että matot ja huonekalut on pakko olla suorassa toisiinsa nähden ja käytän siihenkin useita minuutteja että saan kaikki suoraan seiniin ja jupiterin kiertorataan suhteutettuna.

 

[V-man]

Jos puhun puhelimessa jotain tärkeää puhelua esim. johonkin työhaastatteluun liittyen, niin kävelen ympäri kämppää. Muita ei nyt tule mieleeni.

Tuo tekstin mustaaminen on äärimmäisen ärsyttävää kun siihen ei ole itse tottunut. Joskus piti ottaa työkaverilta hiiri pois että sai itse selvää tekstistä mitä hän yritti minulle luetuttaa.

 

[Mielikuvitushahmo]

Jos puhun puhelimessa jotain tärkeää puhelua esim. johonkin työhaastatteluun liittyen, niin kävelen ympäri kämppää. Muita ei nyt tule mieleeni.

Tota muuten tekee monet työkaverit ja se on kiinnittäny meikäläisen huomion jo niin että alkaa ärsyttää, tulee puhelu niin ekana ollaan paikallaan ja sit loppupeleissä mennään sinne ja tänne ristiinrastiin vailla mitään päämäärää.

 

[Sonny Burnett]

Tulee tarkistettua liian moneen kertaan oven lukitus kotoa/töistä lähtiessä. Samoin hella yms. Aika sählinkiä välillä. Joskus tulee kaukaakin lähdettyä tarkistamaan turhaa asiaa. Kai tälle joku diagnoosikin on keksitty..

 

[-OO-]

Jos puhun puhelimessa jotain tärkeää puhelua esim. johonkin työhaastatteluun liittyen, niin kävelen ympäri kämppää. Muita ei nyt tule mieleeni.

Hei, tuossapa muuten yksi lisää omaankin listaani... Minä en myöskään osaa olla yhtään paikoillani kun puhun puhelimeen.

 

[Hespeler]

Kassajonossa kokeilen taskuja useemman kerran että onko lompakko varmasti mukana, kerta ei riitä vaan toistan sen useasti jonottaessa.

Jos puhun puhelimessa jotain tärkeää puhelua esim. johonkin työhaastatteluun liittyen, niin kävelen ympäri kämppää.

Siinä kaksi itselläkin pakollista juttua.

Niin, ja vasenta jalkaa on pakko nytkyttää koko ajan. Joku hermovika varmaan.

 

[Diver]

Kavereiden kanssa oli puhetta kaikenlaisista oudoista tavoista joita kullakin on, ihan vaan tottumuksia tai sitten jopa "pakko-oireita" lähenteleviä tapoja joita jatkuvasti (tietämättäänkin) toistaa.

Samasta aiheesta löytyy jo ainakin yksi ketju
http://keskustelu.jatkoaika.com/showthread.php?t=37891&highlight=pakkomielle

 

[Hazardipakki]

Edit: olinpa hidas. Modet yhdistäkööt...

 

[banaaninviljelijä]

Itselläni on esim. sellainen tapa että kun luen netistä jotain tekstiä, maalailen koko ajan hiirellä sitä tekstiä edestakaisin.

Sitten yksi on taskussa olevat avaimet. Pidän aina avainnippuani oikeassa housuntaskussa ja sitten esim. kävellessäni ihan vähän väliä kokeilen että onko ne avaimet siellä taskussa. Ja sitten jos joskus jätän ne avaimet johonkin tai laitan vaikka takin taskuun niin ihan jatkuvasti käsi käy kokeilemassa sitä tyhjää taskua ja sitten alkaa armoton sykyily että minne ne avaimet on hävinneet.

Aivan kuin olisin itse nämä kirjoittanut.

 

[tutzba]

Jos puhun puhelimessa jotain tärkeää puhelua esim. johonkin työhaastatteluun liittyen, niin kävelen ympäri kämppää.

Liittyen puhelimiin, itse tarkastan koko ajan kännykästä, että onko tullut soittoja. Vaikka se olisi ollut koko ajan taskussa, niin silti se pitää ottaa esille.

DVD-hyllystä pitää tarkastaa päivittäin, että kaikki levyt ovat tallella. Jos joku leffa on lainassa, niin on kauhean orpo olo kun tietää hyllyn sisällön olevan epätäydellinen.

Myös kaulassa pitää aina olla tietty ketju, ilman sitä tunnen itseni alastomaksi.

 

[Evil]

Ulko-ovi. Olen monesti jo parkkipaikalla, kun tulee mieleen ettei se ehkä mennytkään lukkoon. Eikun takaisin vaan nykimään. Oli lukossa, hyvä. Pari askelta poispäin. Takaisin. Vielä pari nykäystä. Kiinni on, hyvä. Sitten voi lähteä. (Tämä silloin, kun kotiin ei jää ketään.)

Järjestys. Levyt hyllyssä aakkosjärjestyksessä, millintarkoissa riveissä. Kaikki esineet paikoillaan, että varmasti löydän heti etsimäni. Ei mitään lojumassa lattialla, ei vaatemyttyjä siellä täällä. Pölyt pyyhittävä päivittäin. Vaimoa, joka on hutilus, tämä vituttaa. Minua vituttaa epäjärjestys. (Poikkeuksena lastenhuone, jonka kaoottisuutta olen oppinut sietämään.)

Herätyskello. Jos joudun heräämään esim. seitsemän aikoihin, en suinkaan aseta herätystä klo 7.00, en edes 6.55 tai 7.05. Sen on oltava 6.57, 6.59 tai 7.03. Tasakymmenet eivät käy, vaan minuuttiluvun on oltava pariton - paitsi viitonen. Syytä tälle en tiedä, se vain on niin.

 

[jonsson]

Mulla on pakkomielteenä kellon vilkuilu kännykästä. Kaupungillakin ollessa vähän väliä kiskaisen puhelimen taskusta ja katson kelloa, mutta en yleensä edes noteeraa aikaa.

Minulla ihan sama juttu. Välillä kun on kaupungilla tai koulussa, vilkuillen kännykän kelloa ja sitten kaveri sattuu kysymään, kuinka paljon se on, niin tähän mennessä harvoin olen muistanu aikaa. Silloin pitää vaan kaivaa känny uudestaan taskusta ja varmistaa aika...

Itselläni on esim. sellainen tapa että kun luen netistä jotain tekstiä, maalailen koko ajan hiirellä sitä tekstiä edestakaisin. Kauhea hiiren naputus vaan käy kun luen jotain tekstiä. En oikeastaan edes huomannut itse tätä tapaa kunnes joku tästä minua huomautti. Nyt kun olen kiinnittänyt siihen huomiota niin tosiaan minulla on ihan pakonomainen tapa maalata sitä tekstiä.

Tämäkin on myös tapana, mutta kun asiasta on huomautettu, niin olen pyrkinyt vähentämään tätä. Välillä ikään kuin havahdun, että helvettiäkö näpytän ja maalailen tekstiä.

 

[Freddie Freeloader]

Mulla on pakkomielteenä kellon vilkuilu kännykästä. Kaupungillakin ollessa vähän väliä kiskaisen puhelimen taskusta ja katson kelloa, mutta en yleensä edes noteeraa aikaa.

Variaatio tästä. Yleensä en suuremmin välitä onko puhelin mukanani joka hetki, ajattelen että ihmiset joilla on oikeaa asiaa soittavat kyllä uudestaan. Mutta kun palavereissa usein joutuu laittamaan puhelimen äänettömälle niin on pakko tarkistaa n. vartin välein onko joku soittanut tärkeitä puheluita juuri palaverin aikana. Enkä kahden sekunnin päästä tarkistuksesta edes muista, oliko niitä puheluita tullut.

 

[Doaner]

Kännykkä vasemmassa etutaskussa, avaimet oikeassa. Oikeassa perstaskussa on lompakko, niin sen olla pitää. Tarkistan taskut vähän väliä ja jos olen laittanut jonkun esineen "väärään" taskuun, hiipii pelko pikaisesti puseroon ja tulee tunne että nyt on esim. lompakko hävinnyt...

Kännykän vilkuilu onkin jo mainittu useampaan otteeseen ja sama vika on myös täällä. Kumma kyllä kun se kellonaika ei koskaan jää päähän :)