Itselläni on lukuisia erittäin pinttyneitä tapoja, joita en ehkä vielä pakkomielteiksi tunnustaisi. Useimmat näistä tavoista ja rutiineista pätevät nimittäin ainoastaan silloin kun olen yksin, muiden läsnäollessa pystyn käyttäytymään jokseenkin normaalisti. Monet tavoistani onkin jo mainittu tässä hienossa ketjussa, tässä niitä tavallisimpia:
-Avaimien, kännykän ja lompakon mukanaolon jatkuva tarkistaminen. Teen oikealla kädellä aina samanlaisen liikesarjan, mistä tulee mieleen se Austin Powersin muistisääntö ja ristinmerkki "Spectacles, testicles, wallet and watch".
-Vetoketjun tarkistaminen vaivihkaa, toistuu aina kun olen tulossa ihmisten ilmoille.
-Pystyn nukahtamaan vain jos olen lukenut kirjaa/lehteä vähintään puoli tuntia, yövalo jää poikkeuksetta päälle. Tämä pätee vain nukkuessani yksin, esim. armeijassa ei mitään ongelmaa.
-Kännykkään puhuessani kävelen ympäri kämppää.
Lisäksi minulla on eräs kiusallinen tapa, joka häiritsee ajoittain ihan riesaksi asti. Minulla on melko vilkas mielikuvitus, ja ajatukseni harhailevat usein ihan muissa asioissa kuin siinä missä pitäisi (silloin siis kun on tylsää). Ja yleensä kun ajattelen muita asioita, mieleen tulee lähinnä hauskoja tapahtumia, mikä johtaa siihen, että tyrskähtelen välillä esim. luennoilla aivan spontaanisti. Osaan kyllä peittää kyseisen vaivan erittäin hyvin, yleensä naamioin tyrskähdykset aivastuksiksi eikä kukaan huomaa eroa. Kaupungilla kävellessä se vasta vittumaista onkin, kun ei suomalaiseen kulttuuriin oikein kuulu itsekseen hymyileminen tai naureskeleminen. Yleensä otan kännykän korvalle ja hekottelen siihen.
Nuorempana minulla oli sellainen suoranainen pakkomielle, että pakaralihaksia piti supistella (liekö oikea termi) koko ajan. Silloin mietinkin että mistäs nyt tuulee, sen verran omituista se oli. Onneksi se loppui sitten aikanaan.
