Ei viime kaudella hyökkäykseen kaaduttu vaan puolustukseen ja maalivahteihin ja nyt sen osaston pitäisi olla kunnossa, mutta pelitapa vain ei kertakaikkiaan toimi.
Viime kauden runkosarjassa Ilves teki 0 tai 1 maalia yhteensä 18 ottelussa. Se on aika iso määrä. Näistä peleistä toki yksi jopa voitettiin kolmella pisteellä, kun TPS kaatui Turussa 0-1. Hyökkäys ei siis nakuttanut sinänsä komeaa maalimääräänsä tasaisen varmuuden kautta, vaan lyhempinä ja pidempinä "leimahduksina". Vähintään viiden tehdyn maalin iltoja oli vastineeksi edellisille yhdeksän kappaletta.
Kaiken kaikkiaan Ilveksen viime kauden otteita leimasi valtava ailahtelevaisuus. Kiitos mainioiden pudotuspelien kaudesta jäi kuitenkin valtavan positiivinen jälkimaku.
Kuuden pelin jälkeen koossa oli muuten viime kaudella kuusi pistettä maalierolla 16-20. Nyt pisteitä on seitsemän maalierolla 14-20. 30 pelin jälkeen koossa oli 33 pistettä.
Pelissä on paljon kohennettavaa, se on selvä asia. Samoin on selvä asia, että valmennusta pitää pystyä tarkastelemaan kriittisesti. Kuten kaikkia muitakin osia ammattimaisesti toimivassa organisaatiossa. Myönnän, että itsekin mietin, onko toisaalta yhden vuoden jatkossa järkeä ja kasvaako putki saman joukkueen luotsina turhan pitkäksi, jos Pajuoja saisi kaksivuotisen jatkon.
Väitän kuitenkin, että valmentajan vaihtaminen tässä vaiheessa olisi ainoastaan omiaan lietsomaan paniikkimielialaa. Ennen kaikkea joukkue kaipaa johtavien pelaajiensa nousua esille. Pelitavassa on puutteita, mutta niin on ollut työmäärässäkin.