Väyrysen kyvyttömyys ymmärtää realiteetteja ja/tai hyväksyä niitä on hämmästyttävää. Jos pelkästään kannattajakorttien keräämisessä on nähdyn kaltaisia ongelmia niin voisi kuvitella henkilön samalla sisäistävän mihin raameihin hänen todellinen kannatuksensa asettuu.
Itselleni on se ja sama vaikka saisikin korttinsa kasaan, toisaalta jopa toivon sitä. Vaalitilaisuuksissa Paavo paasaisi Naton, EU:n ja Euron epäpyhästä liitosta ja vieraannuttaisi itseään - jos mahdollista - yhä enemmän kansasta. Nykyään kannattajien yhä harveneva ydin koostunee elämänsä auringonlaskua tuijottavista maalaisliiton, markan, Kekkosen ja YYA sopimuksesta lämmöllä ja kaiholla muistelevien kesken. Oman osansa muodostavat russofiilit, äärikoikeistolaiset, puritaaninationalistit ja syvälle salaliittoteorihin sukeltaneiden ja sinne hukkuneiden porukka. Heille Paavo on vastarintamies, kirkasotsainen totuudentorvi ja mies jonka ympärille tuolit tuodaan.
Todellisuudessa Paavo on omakuvaansa syvästi rakastunut kolmen v:n yhdistelmä. Vahva, viisas ja virheetön.
Niin vahva, että kaulassaan roikkuvat lukemattomat hopeamitalit eivät vedä päätä kumaraan.
Niin viisas, että kykenee näkemään - kirjaimellisesti - länteen ja itään samanaikaisesti.
Niin virheetön, ettei Suomen kansa koskaan ymmärtänyt äänestää Paavosta presidenttiä.
Suomen kansa ristiinnaulitsi vapahtajansa jättämällä äänestämättä tämän presidentiksi. Siitäkin huolimatta, että Paavon vaalikampanjassa se totuus kerrotaan: Paavo koko Suomen presidentti.
Jotta Paavo saisi edes hieman ansaitsemaansa arvostusta, ehdotan yleiseksi liputuspäiväksi 25.1. Tuo päivämäärä on Paavon nimipäivä. Kyseinen päivä on kansanperinteessä ollut tärkeä: talvi on silloin puolessa välissä. Päivän säästä on ennustettu tulevan kevään ilmat ja myös kesän sadot.
Ihan kuten Paavokin on aina ennustanut asiat muita ennen. Ja aina oikein.