Päivän hyvä teko

[Teddy_H]

Kävin eilen luovuttamassa taas pussillisen verta. Toki, verenluovutus jo itsessään tuntui hyvältä, mutta jotenkin tuntui vielä paremmalta kun tajusin että kyseessä oli jo 25. luovutuskerta. Jos mä en ihan väärin laske niin reilut 11 litraa on tullut jo luovuteltua. Käytännössä pariin kertaan on ehtinyt kropassa veri vaihtua. Toivottavasti on jollekulle ollut siitäkin hyötyä.

 

[McJokke]

Kävin eilen luovuttamassa taas pussillisen verta. Toki, verenluovutus jo itsessään tuntui hyvältä, mutta jotenkin tuntui vielä paremmalta kun tajusin että kyseessä oli jo 25. luovutuskerta. Jos mä en ihan väärin laske niin reilut 11 litraa on tullut jo luovuteltua. Käytännössä pariin kertaan on ehtinyt kropassa veri vaihtua. Toivottavasti on jollekulle ollut siitäkin hyötyä.

Itse myös menossa tänään töiden jälkeen luovuttamaan.

Taitaapa olla viides kerta tämä, eli vielä ollaan täysi noviisi rinnallasi näissä asioissa.

 

[Teddy_H]

Taitaapa olla viides kerta tämä, eli vielä ollaan täysi noviisi rinnallasi näissä asioissa.

Minen noista noviisius-asteista niin tiedäkään, mutta hyvä lukuhan toi viisikin on kun ottaa huomioon että valtaosa aikuisikäisistä suomalaisista ei käy elämänsä aikana kertaakaan.

 

[Mr.Fox]

Yli viiteen vuoteen eivät näemmä Jatkoajan "pahikset" ole tehneet yhtään päivän hyvää tekoa - tai eivät ainakaan ole kirjanneet niitä asianmukaiseen ketjuun. Kävi tänään vain sellainen tapaus, että ajattelin kaivaa ketjun esille.

Olin aiemmin ostamassa junalippua Helsingin rautatieasemalla. Odottelin tovin vuoroani päästäkseni lippuautomaatille. Automaatille päästyäni huomasin sen päällä tabletin tyylikkäässä nahkasuojuksessa nappikuulokkeet ympäri kierrettynä. Ostin oman lippuni ja mietin kuumeisesti edellä olleen lipunostajan ulkonäköä, vaatetusta jne. Se oli joku n. 35-40v herrasmies.

Nappasin oman lippuni ja tabletin mukaani. Se oli todella jämäkän ja painavan oloinen = EI todellakaan mikään halpa ping-pong-vehje. Tarkoitukseni oli viedä laite järjestyksenvalvojille (niitä pyöri siinä kuin sieniä sateella). Hetken mielijohteesta ajattelin kuitenkin vilkaista odotusaulaan. Siellähän seisoi muistikuviini sopiva tyyppi. Menin hänen luokseen ja piilottelin tablettia selkäni takana.

- "Anteeksi, ostitko äsken lipun tuolta automaatilta?"
- "Jäikö sulla mahdollisesti sinne jotain?"

Kaveri otti lompakkonsa esille, tutki korttinsa ja oli ihan H.Moilasena. Ei häneltä mitään ole jäänyt. Tässä vaiheessa tempaisin tabletin selkäni takaa esille ja kysyin eikö tämä olekaan sun. Kaverin ilme oli paljon puhuva eikä meinannut saada sanaa suustaan. Jatkoin siihen vielä jotain, että kannattaa pitää hyvää huolta - tämä vaikuttaa arvokkaalta. Kiitokset ja kättelyt päälle - "Tämä ON tärkeä! KIITOS!!!"

Jäi hyvä mieli!

 

[sake]

Mr Fox on toiminut esimerkillisesti ja sai ansaitusti hyvän mielen. Hienosti tehty!

En tiedä, mistä tämä on alunperin alkanut, mutta olen aina ajatellut että jos kerron hyvistä teoistani jollekin, siitä koituu huonoa karmaa, tai että se ei enää ole puhdas pyyteetön teko. Sama koskee myös hyväntekeväisyyteen osallistumista. Enkä mitenkään nyt tarkoita, etteikö muut saisi kertoa hyvistä teoistaan - Varsinkaan täällä anonyyminä. Itselleni olen vain tässä asiassa armoton.

Yritän kyllä tehdä hyviä tekoja mahdollisimman usein, mutta erityisesti liikenteessä se on vaikeaa kun ei haluaisi antaa kusipäille tilaa.

 

[Shardik]

Vähän olen samaa mieltä kuin sake, mutta ehkä näin anonyymisti voi kertoa yhden pikku tarinan. Istuin täydessä bussissa selkä menosuuntaan ja naama keskioville päin, kun hoksasin, että eräällä keskivälikössä seisovalla jampalla tippui hanska lattialle. Samoin tein bussi hidasti pysäkille ja kyseinen jamppa hivuttautui ovea kohti. Huikkasin, että hanska oli tippunut, mutta ei kuullut minua tämä mies. Jamppa astui bussista jo ulos ja tällöin nousin nopeasti ylös ja änkesin kanssamatkustajien ohi hanskalle. Bussin ulkopuolella jumppa juurikin silloin huomasi, että hanska oli jäänyt ja kääntyi ympäri. Oli ihan hienoa nähdä hämmennyksen ja pettymyksen vaihtuvan iloisen yllätyksen ilmeeseen, kun viskasin hanskan viime hetkellä sulkeutuvien ovien välistä omistajalleen.

 

[Musta Nuoli]

Päivitin tänään tovin jos toisenkin vanhempieni tietokonetta, syystä tai toisesta palomuuriohjelma Comodo oli päättänyt blokata Windows Updaten päivityksen, joka esti muut WU-päivitykset, eli tarvetta oli päivityksen päivitykselle. Lopulta revin koko Comodon tiehensä, ei omalla koneellanikaan sellaista enää ole vuosiin ollut, on pärjätty muilla ohjelmilla. Sitten sujui päivityksen päivitys, sen jälkeen varsinaiset päivitykset ja päätteeksi vielä Foxit Readerin ja CCleanerin uudet päivitykset.

Päivän hyvä teko -kategoriaan tämä varmaan menee. Pienempiä hyviä tekoja teen usein, pidän esimerkiksi ulko-ovea tai hissin ovea auki iäkkäämmille naapureille ja/tai sellaisille, jotka ovat tulossa sisään tai menossa ulos esim. lemmikin tai lastenvaunujen kera. Näin periaatteessa olen tyytyväinen jos en koskaan näe naapureita tai kylänmiehiä, mutta jos näen ja sieltä on pappa/mamma könyämässä sisään tai ulos, niin pidän ovea auki. Tosin ei tämä ehkä ole niinkään päivän hyvä teko vaan ihan hyviin tapoihin kuuluva teko, mutta nykymaailmassa kenties jo hyvien tapojen noudattaminen on päivän hyvä teko.

 

[sampio]

Jamppa astui bussista jo ulos ja tällöin nousin nopeasti ylös ja änkesin kanssamatkustajien ohi hanskalle.

Päivän hyvä teko ehkä, riippuu näkökulmasta, mutta ainakin päivän rivo teko.

 

[vsmo]

Tämmöinen ketju kun sopivasti osui silmään.
Tänään kaupassa käydessäni ulko-ovella nojaili mustalaisakka ostoskärryyn ja kysyi voisinko viedä hänen ostoskassin autoon. Kysyin miksei vie itse, kun autoon varmaan on menossa. Oli kuulemma ongelmia tasapainon kanssa, vastasi kieltävästi kun kysyin onko hän kännissä.
Nappasin kassin ja kiikutin sen autoon joka minulle näytettiin.
Kun kävelin ohi niin muija kiitteli kovasti ja valitteli kun terveys pettää, sanoin että nykypäivänä työelämässä ihmiset ajetaan ihan loppuun.
Ei nähnyt hymyäni.

 

[Jääkoneenkuljettaja]

Yli viiteen vuoteen eivät näemmä Jatkoajan "pahikset" ole tehneet yhtään päivän hyvää tekoa - tai eivät ainakaan ole kirjanneet niitä asianmukaiseen ketjuun. Kävi tänään vain sellainen tapaus, että ajattelin kaivaa ketjun esille.

Kuka helvetti tahtoisi minun päiväkirjaa lukea?

Esimerkki: kävin pappaani (ei edes biologinen sellainen) tänään katsomassa yllättäen muutamien kymmenten kilometrien päässä. Pappa on sellaisessa hoivakodissa, että pahaa tekee katsoa sitä touhua sivusta, eikä minunkaan rahoilla parempaa petipaikkaa hankita. En ole juurikaan muistisairauksien kanssa ollut tekemisissä eläissäni, mutta tulipa pelastettua työhönsä kyrpiintyneen hoitajan päivä, kun kaitsin noita itsensä jatkuvasti hukkaavia milloin missäkin vaivassa. Hoitajan tarvitsi vain vastata nopeasti minun kysymyksiini ja loppu hoitui itsestään. Pari tuntia siellä meni vasta vuodeosastolta "hoivakotiin" palannutta pappaa visiteeratessa, vaikka koko talo tahtoi olla vierailijaa vailla ihan sieltä hoitavasta osasta lähtien. Tiedän kuinka paljon hoitaja saa tunnilta sunnuntaina, joten menkööt nyt sitten tuo minun parituntinen vain yhtenä päivän hyvistä teoista. Myönnettäkööt, että kiitokseksi riitti ne vilpittimät kiitokset ja kehut talon asukkailta, sekä ylpeys pappani katseessa, kun lähtöä tein. Osa heistä unohti minut jo oven sulkeuduttua, mutta pappa ja hoitaja eivät onneksi kuulu siihen sakkiin.

Kuka muuten kantoi autiokämpälle - jolla en ole koskaan yöpynyt, kerran olen pihassa makkarat paistanut - puut tänään? Kuka opasti norjanhirveenharmaakoiran etsijää sessensä viimeisestä nähdystä olinpaikasta, kun omistaja typerys oli unohtanut patterit vaihtaa tutkapannasta, eikä nuotiolta sitten enää sitä sesseä löydäkään.

Oikeasti. Hyviä töitä on niin monia ja monin tavoin mitattavia, joten @Moderaattorit varmaan voivat tämän siirtää kierrätykseen.

 

[sinikettu]

Hymyilin kaupassa kassatyöntekijälle. Hän hymyili takaisin. Tunsin välillämme mitä lämpimimmän yhteyden.

 

[Prof. Puck]

Hymyilin kaupassa kassatyöntekijälle. Hän hymyili takaisin. Tunsin välillämme mitä lämpimimmän yhteyden.

Minä hymyilen usein ja kaverit sanovatkin, että minulla on maailman vittumaisin virnistys!

Jokapäiväinen hyvä työ on se, että olen antanut naapureiden mukuloiden leikkiä/pelata omalla pihallani ja rakentanut sinne myös sellaiset faciliteetit, että niillä on siellä tila temmeltää ja harrastaa. Lähes joka ilta siellä on pelit käynnissä. Joitakin lasten meteli ja oman rauhan rikkoutuminen saattaisi vituttaa, mutta itse tulen siitä hyvälle tuulelle kun näen että muksut liikkuvat sen sijaan että istuisivat ipadiensä edessä. Kannan mehua terassille ja saatan joskus itsekin osallistua peleihin. Olenkin (lasten silmissä) naapuriston kunkku, heh

 

[Sanainen arkku]

Eilen lahjoitin itselleni tarpeettoman talvirengassarjan perheeseen, jossa kaikesta päätellen ei liikaa massia pyöri ja jonka auton tiesin olevan sellaisia, jopa toisia vanteita vailla.

Teon motiivit tosin olivat osaltaan itsekkäät, koska tokihan tarpeettomina lojuvat renkaat (ihan hyvät, joskin vanhenevat) veivät tilaa väärässä paikassa.
Kuitenkin henkilön sympaattisuus ja riittävä etäisyys itseeni saivat minut näin tekemään.

 

[Snacilep]

Joulun kunniaksi 15€ lahjoitettu Ukrainan lapsille.

 

[Man in the Box]

Käytin veljen koiraa paskalla, noukin sen pykylän semmoiseen Hauska-kakkapussiin ja kävelin pari minuuttia koiran pökäle taskussa.