Wada ei ole tehnyt mitään väärin, kun kerran antoi Varikselle tilaisuuden, jonka tämä jätti käyttämättä. B-näytteen analysointi nimittäin pitää aloittaa enintään viikon päästä a-näytteen julkistamisesta. Niinpä tuo Variksen toive siirtää testi helmikuun ensimmäiselle viikolle ei edes teoriassa olisi onnistut. Näytteestä hiljalleen haihtuvan epo:n kohdalla tämä menettely on sitä paitsi ainoa oikea.
Ketjun aiheeseen liittyen: Sattuiko kukaan katsomaan eilen Sportmagasinetia, jossa keskityttiin dopingiin ja erityisesti maantiepyöräilyyn? Ohjelma oli mielenkiintoinen, mutta sinänsä se ei paljastanut itselleni mitään uutta dopingista. Haastateltavina oli urheilulääkäri, dopinginkäytön tunnustanut pyöräilijä, urheilujärjestöjen pamppuja ja kotimaan nykyisiä huippupolkijoita. Osa oli aika idealistisia dopingin kitkemisen suhteen, mutta toista ääripäätä edusti dopinginkäytön tunnustanut. Hänen mielestä ilman kehon ulkopuolisia apuja ei kukaan pärjää nykyurheilussa.
1990-luvun kestävyysurheilu nimettiin dopingin mätäpaiseeksi ja sylkykuppilajina, ”yllätys-yllätys”, maantiepyöräily. Pisti miettimään ketkä olivat huipulla 90-luvulla kestävyysurheilulajeissa ja millä keinoilla mahdollisesti. Lisäksi tuo kärynnyt ammattipyöräilijä (Jörg Jaksche) taivasteli sitä tekopyhyttä, jolla kärähtäneet teloitetaan, vaikka hänen mukaansa he ovat vain jäävuoren huippu. Veridopingin salakavaluuteen pureuduttiin erityisesti: Tietyt porsaanreiät testauksessa ovat käytännössä sallineet veridopingin, koska pelkästään veriarvojen perusteella ei voida tuomita. Testaus on kuulemma kiristymässä tässäkin. Osa vakuutteli, että dopinginkäyttö saadaan tulevaisuudessa rajattua sille tasolle, jossa se ei vaikuta yleiseen kilpailutasoon, ja käyttäjät ja kärähtäneet ovat yksittäistapauksia.