No 60 luvulla alettiin antidoping-työ, mutta esim. anaboliset steroidit kiellettiin vasta 1974.
Niin, kiellettiinhän ne. Eihän kielto silti käyttöä lopeta. Oliko kiellon jälkeen edes mitään kunnon testejä olemassa? Säännölliset steroiditestit tuli yleisurheiluunkin vasta vuonna 1989.
Vähän sama kuin joku alkoholin kieltolaki. Eihän se juomista lopettanut, kun ihmisen luonto vaan on semmoinen, että sitten hommattiin viinakset jotain muuta kautta. Naapurin talonmieheltä.
***
Doping on täysin olennainen osa huippu-urheilua, etenkin nykyään. Huiput ei jää kiinni, koska parhailla on tarpeeksi varallisuutta hankkia parhaita ja kalliimpia aineita, jotka ei näy testeissä. Tai sitten kunnon testaussysteemejä ei edes ole, kuin näennäisesti, esim USA:n ammattilaissarjoissa.
Parhaiten rakennetut järjestelmät sitten tukee näiden aineiden käyttöä lääkärin valvonnassa, jotta väärinkäytöltä vältytään. Tämä on sitä ammattiurheilua, jolleka Suomen Lahden jupakka oli vastine "amatöörien puuhastelusta". Tuo Kyrön lanseeraama termi pitää edelleen täysin paikkaansa. Suomi oli se perässähiihtäjä, ammattimaisten kansallisten järjestelmien vanavedessä (Norja, Venäjä).
Jonkun Miedon nostaminen tässä asiassa esiin on sellaisenaan turhaa. Ainoa syy on se että näin saadaa ilmaista mainosta elokuvalle. 70-luvun alussa doping ei ollut kiellettyä joten sitä varmasti myös käytettiin, niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa. Norskienkin on aika turha asiasta jeesustella. Kyrön kanssa samaa mieltä siitä ettei Suomi ole ollut mikään tien raivaaja näissä hommissa vaan ennemminkin perässähiihtäjä.
Juuri näin.
Itseäni ei dopingin käyttö häiritse oikeastaan enää ollenkaan. Onhan tuo touhu niin ilmiselvää kaikkialla. Sen tietää, että esim. 100metrin juoksussa kaikki viivallaolijat ovat tiettyjen sääntöjen puitteissa kuntonsa rakentaneet, lääketieteellisellä valmennuksella sillä kuuluisalla harmaalla alueella, josta ei jää kiinni. Tehneet julmetun työn, tämän lääketieteellisen valmennuksen tukemana, mahdollistaneet vähintään kaksinkertaisen harjoittelumäärän sinne viivalle päästäkseen. Pakko tehdä näin, koska muutkin tekevät. Se on aina mennyt niin. Muuten eivät ole TOP50 joukossa maailmassa ja voi samantien lopettaa uransa.
Mikä tämän ajatusmallin järki sitten on?
Kun sisäistää itselleen, että "puhdasta" huippu-urheilijaa ei ole edes olemassa (lajin korkeimmalla tasolla ja lajeissa, joista lääketieteellisestä valmennuksesta on suurta hyötyä, onhan olemassa myös lajeja, kuten purjehdus), päästään urheilun perimmäiseen kysymykseen:
Lahjakkain ja eniten töitä tehnyt urheilija lopulta voittaa.