....
Urheilufysiologit ovat tutkineet , toki teoreettisesti mutta perusteellisesti, inhimillisen suorituskyvyn rajat ja joskus nämä tulokset ovat olleet ihan julkisiakin antidoping-sivuistoilla. Niistä pystyy päättelemään, mitkä urheilijat ovat käyttäneet mömmöjä. Muistaakseni miesten satasella 10,03 on "alin uskottava puhdas aika" poislukien kovat myötätuulitulokset, miesten kuulassa se on 21,50m paikkeilla. Ihan mielenkiintoisia tietoja.
Voit hyvin pitää kiinni siitä, että kaikki ovat syyttömiä, kunnes toisin todistetaan ja näin esimerkiksi Michael Johnson veteli ihan puhtaana 400m ja 200m aikansa. Itse toimin urheilun parissa niin aktiivisesti, että tunnen ja tiedän pelikentän kohtuuhyvin. Enkä näe tilanteessa yhtään mitään sensaatiomaista. Suomi ei ole (enää) dopingin edelläkävijöitä, mutta Suomi on kaukana puhtaasta huippu-urheilusta kuitenkin. Miksi Suomen pitäisi ainoana maana maailmassa luopua dopingista? Sama suuri yleisö eli tuulipukuismot ja -eilat, jotka nyt määkivät totuutta esiin, itkevät seuraavaksi kun Suomi ei enää pärjää ollenkaan. Jos siis lähdetään ihan puhtaina kehiin. Sanon edelleen, että maailman huipulle ei päästä missään voima- ja kestävyyslajissa ilman farmakologiaa. Voihan sitä uskoa joulupukkiinkin ihan vapaasti, mutta ei sekään ole oikeasti olemassa.
...
Se, että ilman dopingia pärjätään tietyissä taitopainotteisissa voimalajeissakin, kuten keihäs, antaa sen vaikutelman, että näitä lajeja harrastavat urheilijat olisivat moraaliltaan korkeammalla tasolla kuin pyöräilijät, pikajuoksijat ja monet muut. Totuus on karumpi; keihäässä, korkeudessa ja seipäässä ei käytetä kovia dopingaineita siitä yksinkertaisesta syystä, että niistä ei saada ratkaisevaa apua ja kamahan on helvetin kallista. Jos joku poppamies keksii pelkästään keihäsmiesten heittokättä parantavan täsmämömmön, sitä käyttävät samantien kaikki maailman huippuheittäjät, myös suomalaiset.