Suosittelen Lystikästä (ja miksei muutkin ketjua lukevat) lukemaan kirjan "voittoja ja valheita", jossa Armstrongin tallikaverina -90 luvulla ajanut Tyler Hamilton kertoo tallien doping -ohjelmista ja mm. paljastaa yksityiskohtaisesti miten erikoisin tavoin douppausta järjestettiin käryjä välteltäessä.
Voisi loogisesti ajatella, että myös hiihtomaailmassa käytetään samanlaista luovuutta ja kekseliäisyyttä douppaamisessa. Tuo Johaugin "huulirasva" on varmasti ollut yksi mekanismin viimeisimpiä varmuuslukkoja. Ostetaan etukäteen kuittia vastaan ainetta, joka sisältää kyseistä douppinkia. Ja jos homma menee pahimmalla mahdollisella tavalla pieleen, käytetään tätä lääkärin "huolimattomuutta" tekosyynä. Siihen vielä muita hiihtäjiä aktiivisesti puolustelemaan asianomaista, niin selkeä kärähdys alkaa vaikuttaa monimutkaisemmalta.
Lajiliitoillakin on paljon vaikutusvaltaa sen suhteen miten tehokkaasti haluavat lajia puhdistaa. Armstrongin tapauksessa pyöräilyliiton etu oli pyöräilytähden maineen varjeleminen, ja 1999 steroidikäry päätettiin salata julkisuudelta, ja päätettiin uskoa sen johtuneen aineesta jota käytettiin satulahiertymiin. Kun kuuntelee kansainvälistä hiihtoliittoa esimerkiksi Johaugin tapauksessa
"uskomme selityksen, mutta huolimattomuudesta annetaan kilpailukieltoa", niin yhtäläisyydet ovat selvät. Halutaan varjella hiihtotähden mainetta ja siten koko lajin mainetta.
Myös dopingviranomaisilla on melkoisen paljon vaikutusvaltaa. Ketä testataan ja miten tehokkaasti. Lahden hemohes-tapaus ja norjalainen Inggard Lereim osoittivat sen hyvin. Varoittamalla muita maita tulevasta testistä saadaan melko hyvin eristettyä yksi kansa häpeän alle, jota tänäkin päivänä kyetään käyttämään lyömäaseena; Niskanen mainitsee Myllylän idolikseen ja Norjan lehdistö saa heti virtaa koneeseen. Sama maa pitää jalustalla 90-luvun hiihtotähtiä Dählieta ja Alsgaardia, vaikka heidän veriarvot olivat huipussa 90-luvun hulluina aikoina (normaalia vaihtelua ja korkeanpaikanleiriä, jotka eivät tänä päivänä kuitenkaan nosta veriarvoja samalla tavalla - ilmastonmuutos?). Alsgaardin suoritustaso tipahti muuten mielettömästi Lahden kisoissa, vaikka oli aiemmin samana kuukautena voittanut Otepään 10 km osakilpailun. Harvoin kokeneet norskit ajoittavat kuntohuippunsa yhtä huonosti. Vai johtuiko siitä, että ilman hemohessiä piti pärjätä ilman EPOa?
Kysymys. Mikä yksittäinen maa kärsii eniten, jos hiihto ja sen menneisyys paljastuu yhtä likaiseksi ja systemaattiseksi, kuin esimerkiksi pyöräily, joka on aivan samanlaista kestävyysurheilua? Koko laji kärsisi ja se olisi varmasti taloudellinen isku kaikille, mutta yksi maa elää hiihtourheilusta ja sen perinteistä. Jos norjalaiset paljastaisivat lätränneensä esimerkiksi 90-luvulla EPO:lla, niin kuin muut huippumaat, mitä se tekisi koko lajin uskottavuudelle? Putipuhdas Norja on esimerkki siitä, että puhtaalla hiihtokulttuurilla ja uutteralla treenaamisella voi pärjätä esimerkiksi 90-luvun huijarimaata Suomea vastaan, ja nykyistä huijarimaata Venäjää vastaan... Sitten joku onneton testaa väärään aikaan lajin ykkösnimet Sundbyn ja Johaugin. Hiihtoliitossa ollaan varmaan oltu tyytyväisiä.