Riippuu määrittelystä, mitä tarkoitetaan "tekemättä mitään". Entäs jos käyttää työajan puolueensa, oman vaalikoneistonsa tai itsensä etujen mukaisten yhteiskunnallisten suhteiden hoitamiseen, mutta ei ole puolueessa töissä, vaan veronmaksajien piikissä? Täyttää jopa hyvin määritelmän "tekee paljon", mutta onko sanottavissa "ei tee mitään" kun katsotaan työtehtävää...
Eräs tuttu oli suht korkeana johtajana hyvin tunnetussa valtion yhtiössä. Hänet valittiin, koska hän osasi haetun työn sekä koulutuksen, että kokemuksen kautta. Aika nopeasti hän huomasi, että yhtiössä oli tuplamiehitys. Vähintään. Ensin ne, jotka oli valittu enemmän tai vähemmän poliittisina virkanimityksinä. Tämä koski jokaista työtasoa, alakerran vastaanotosta korkeimpaan johtoon.
Seuraavaksi tulivat ne, jotka työt varsinaisesti tekivät. Heitä tarvittiin, sillä poliittisesti virkansa/työnsä saaneet eivät yksinkertaisesti osanneet työtään. Monta kertaa ratkaistavat ongelmat olivat monimutkaisia ja teknisiä. Palavereissa saattoi olla mukana 15 henkilöä, joista 1-2 osasi ymmärsi käsiteltävän ja ratkaisua odottavan ongelman kokonaisuudessaan. Muut olivat paikalla siksi, että joskus heidänkin oli osallistuttava talon sisäisiin palavereihin ilman, että "juoksivat" ympäri maailmaa tai ainakin maakuntia tai ainakin pääkaupunkiseutua yhtiön rahoilla.
Faktoja ei tavallaan ole näytettävisä. Tämä näkyy hyvin TY:n tutkinnassa. Lisäksi normaaliduunarilla ay-liike nostaa metelin, jos 2-3 henkilön työ halutaan tehdä edes 5 henkilön voimin. Nyt tätä tekeee 6-8 henkilöä. Ay-liikkeen silmin työnantaja on vuosia kiristänyt otetta aivan äärimmilleen ja nykyään 2 h saavutettua kotityön etua ilman työvelvoitetta ei voi viedä työnantajan yksipuolisella julistuksella.