Täällä on jo paljon jaettu Havu Mäntymaalle krediittiä tästä suorituksesta ja niin ehdottomasti kuuluukin. Huikean kovan työn Havu & co. on jo nyt tehnyt, vaikka itsekin miehen palkkausvaiheessa olin äärettömän skeptinen ja kriittinen valintaa kohtaan. Kausi on ollut sen verta vaiherikas ja vaikea, että itsekin näen asetelman hyvin pitkälti niin, että tästä eteenpäin ei ole kuin pelkästään voitettavaa. Tämä mitalipelit tälle kautta oli jo niin kova rypistys kaiken sen läpikäydyn jälkeen, että viimeistään nyt kaikki paineet on kyllä otettu joukkueen ja valmennuksen harteilta pois. Nyt voi aika rennosti lähestyä loppusarjoja ja se riittää sitten mihin se riittää. Kausi on jo nyt joka tapauksessa - kaikkeen peilaten - onnistunut ja ehdottomasti positiivissäyvtteinen
Havun kiittelyn lisäksi itse nostaisin esille vielä Marjamäen ja Mannerin. Kärppien lähihistorian kaksi menestynyttä päävalmentajaa. Marjamäen merkitystä ei voi myöskään mielestäni väheksyä, koska kuten Havu Laten potkjuen aikaan totesi ja jakoi myös jo tuolloin vuolasta kiitosta Marjamäelle hyvistä pohjista, jotka pelille ja toiminnalle oli luotu. Näiden Laten johdolla rakennettujen pohjien päälle pääsi Havu jatkamaan ja jatkojalostamaan hyvin vielä omaa juttuaan. Pohjat oli luotu Laten aikana, mutta jostain (kenties) henkisenpuolen lukoista johtuen, Late ei ikinä vain saanut vapautettua sitä tekemistä ja jalostettua sitä sinne 'plus ultra' tasolle ja ne seuraavat ratkaisevat stepit jäivät ottamatta, jotka nyt Havun johdolla on otettu.
En kuitenkaan usko Marjamäellekään mitään noista potkuista tai Kärppien tämän hetken menestyksestä jääneen hampaankoloon. Päinvastoin, uskon Latenkin olevan enemmän kuin hyvillään, että tämä nykyinen Kärppäjoukkue tällä hetkellä ulosmittaa sitä parasta potentiaaliaan. Tämän arvion voi hyvin pohjata ihan niihin Laten omiinkin sanoihin, jotka antoi heti potkujensa jälkeen. Late totesi, että joukkueella on kaikki saumat menestyä ja, että jos se vaadittu ja kaivattu muutos ja peliliike, joka sen potentiaalin auttaa nyt ulosmittaamaan, on nyt ne hänen potkut, niin toivottavasti se oli nyt se ratkaiseva apu. Omasta mielestäni tämän loppukauden menestys on yhtälailla Marjamäenkin pohjien luomisen ansiota ja työn tulosta, kuin Havun ja uuden tiimin (Manner lisänään) jatkojalostustyön ansiota. Pitää muistaa, että myös Mäntymaa jakoi Laten potkujen jälkeen vuolaita kehuja hänelle.
Mäntymaa vaikuttaa myös sen verran reilulta ja pyyteettömältä gentlemanilta, että pystyin aidosti kuvittelemaan Havun antavan sitten haastattelussa krediittiä kauden jälkeen (oli tulos nyt mikä tahansa) myös Marjamäelle ja muistaa mainita myös hänen työpanoksensa siihen suoritukseen, mikä sitten saavutetaan. Valitettavasti Marjamäen kannalta, se tarvittava sysäys tällä joukkueelle tarkoitti hänen jättäytymistään pois tämän jengin matkasta, mutta uskon aidosti myös Marjamäen seuraavan hyvillään tämän joukkueen ja ystäviensä sekä pitkäaikaisten kollegoidensa (Havu, Manner, Sihvonen) suorittamista juuri nyt.
Mannerin haluan myös nostaa esille siinä mielessä, että jotenkin tämä loppukauden apuvalmentajan pesti Kärpissä kuvastaa tuota Mannerin persoonaa ja luonnetta parhaimmillaan. Pyyteetön joukkue- ja tiimipelaaja, jolle joukkueen etu ajaa aina ennen omaa etua. Olen tässä viime kuukausina ihan hengessäni miettinyt, että kuinka monen yhtä paljon menestystä omalla päävalmentajaurallaan saavuttaneen valmentajan ego olisi kestänyt ja antanut myöten samalla tapaa lähteä johonkin valmennustiimiin, ja nimenomaan _apuvalmentajan_ rooliin. Ei tule kovin montaa kaveria Mannerin lisäksi mieleen. Varsinkin kun aina silloin tällöin saa juuri lukea näitä juttuja näistä selkäänpuukottavista hyväkkäistä apukoutseista, jotka ovat jollain tavalla keplotelleet ja syöneet päävalmentajan edestä pois. Manner on harvinaislaatuinen valmentaja kyllä tällä saralla.
Mutta Mannerille oma ego tai etu ei ole kaikkein tärkein ja hän elää täysin tuota apuvalmentajan 'tukevaa' roolia, eikä ole tullut loppukaudeksi todellakaan häsläämään minään kaikki tietävänä maestrona tuohon jollain "minä minä minä" -mentaliteetilla. Luulen, että aika monella yhtä menestyneellä päävalmentajalla olisi ollut hampaiden kiristelemistä ja itsensä nostamista keskiöön, omine "huippuideoineen". Manner sen sijaan on tullut täysin tukemaan ja antamaan täyden tsemppinsä päävalmentaja-Mäntymaalle, jotta hän voi loistaa ja auttaa joukkuetta mittaamaan sen parhaan potentiaalinsa irti. Väitän, että ei olisi kovinkaan monesta yhtä ns. noin ison satuksen valmentajasta ollut tähän suoritukseen ja rooliin, minkä Manner on tänä keväänä tehnyt hoitanut kunnialla ja briljantisti. Ei koskaan ensin "Minä", vaan aina joko "Muut" tai sitten "Me". Tämä puhuu hyvin paljon omaa vahvaa kieltään Mannerista. Mielestäni tätä Mannerin roolia - tässä perustellussa mielessä - ja sujahtamista tuohon valmennukseen kuin kala veteen, ei voi mitenkään olla liikaa korostamatta.
Tämä Mannerin nykyinen pätkä kyllä kuvastaa Manneri parhaimmillaan ja ainakin tulevaisuutta ajatellen, itse näen tämän kevään pätkän tuossa roolissa vain ja ainoastaan valtavan positiivisena ja hyvänä asiana miehen omakin CV huomioiden. Mannerille ne hienot puheet arvoista ja vastaavista, eivät todellakaan ole pelkkiä puheita ja kliseisiä sanoja, vaan mies kyllä konkreettisesti tekojen tasolla elää niitä todeksi joka päivä. Suoraselkäinen ja todellaakin jokaisten sanojen mittainen mies, kuin olla ja voi. Todella hieno kaksikko (unohtamatta toki Soosia, joka myöskin vaikuttaa samankaltaiselta pyyteettömältä persoonalta) ja kaksi hyvin epäitsekästä ja pyyteetöntä persoonaa, joille muiden kuin itsensä nostaminen spottivaloon ja kunnian jakaminen tulee luonnostaan ja on enemmäkin itsestäänselvyys, kuin väkinäinen asia. Tuo Havun Kärppien kannattajille lähettämässä kirjeessä oleva tokaisu: "suurta rohkeutta ja nöyryyttä on se, että antaa itsestään kaiken, vaikka ei tiedä saako ikinä mitään takaisin" kuvaa kyllä näitä kahta herra briljantisti. Hyville ihmisille tapahtuu hyviä asioita ja sitä rataa...
Täytyy vielä myös tuosta Havusta todeta, että mitä enemmän itsekin on tullut kevään edetessä miestä ja hänen haastatteluitaan seurattua, niin itsellekin on kyllä pikkuhiljaa kehittymässä pieni 'mancrush' Havua kohtaan. Eikä niin kovin pienikään. Vaikka omatkin epäilyt olivat aluksi suuret Mäntymaata kohtaan, niin kyllä Mäntymaa on omankin sydämeni esiintymisellään ja olemuksellaan kevään edetessä pikkuhiljaa valloittanut. Oma arvostus suuren sydämen omaavaa Havua kohtaan on tämän kevään aikana noussut kyllä hurjalla tavalla. Kyllä kaikkien haastattelujen ja kommenttien sekä olemuksen perusteella miehestä huokuu samanaikaisesti sellainen kaivattu jämäkkyys, suoraselkäisyys ja ryhti, mutta myös aitous, pehmeät arvot ja ihmisläheisyys. Mäntymaa uskaltaa myös olla avoin, joka varmasti helpottaa tuota helposti lähestyttävyyttä. Totesi myös aika miehekkäästi ja avoimesti, miten Marjamäen potkujen jälkeen epäili itseään ja omia kykyjään, eikä pelkää puhua omista epävarmuuksistaan ja olla haavoittuvainen. Juuri tuollaisten asioiden myöntäminen ääneen on sitä suurinta vahvuutta, Johtajuutta ja suoraselkäisyyttä. Havu on antanut kevään edetessää itsestään todella vilpittömän aidon, ryhdikkään ja lämminhenkisen kuvan. Havu edustaa kyllä kaikilta puheiltaan ja olemukseltaan sellaista persoonaa, josta ei voi muuta kuin olla äärettömän ylpeä kannattamansa seuran päävalmentajana.
Tällaisen suoraselkäisen ja aidon persoonan kanssa myös häviöiden ja vastoinkäymistenkin kohtaaminen on mielestäni helpompi hyväksyä. En millään pysty kuvittelemaan Havulta häviöiden ja epäonnistumisen hetkellä mitään selkittelyä, selkärangattomuutta tai vastustajan saatika fanien kunnioittamatta jättämistä. Muun muassa tämän Jukurit-sarjan kommentoimatta jääneet huomiot tuomaritoiminnasta tämän todistat. Fokus on oleellisessa ja syitä omille heikoille hetkille ei puolikkaankaan sanan avulla haeta mistään muusta kuin itsestä. En sitä paremminkaan osaa kuvata, mutta samaan aikaan uskomattoman ryhdikäs ja jämäkkä, mutta samalla lämminhenkinen, epäitsekäs ja välittävät olemus huokuu Havusta. Mitä enemmän mieheen näiden haasatteluiden kautta pääsee tutustumaan, niin vaikuttaa kaikinpuolin loistavalta valmentajanalulta, mutta ennen kaikkea ihmisjohtajalta. Kaikin puolin erittäin modernin ihmislähtöisen Johtajan perikuva isolla J:llä.
Mäntymaa on saanut nyt tällä kaudella uransa alkutaipaleella hienosti tukea ja sparria kahdelta kokeneelta valmentajalta. Marjamäkeen on Mäntymaan omienkin sanojen mukaan pysynyt yhteys syksyn Laten potkujenkin jälkeen ja Manner on tarjonnut hienosti tulitukea nyt keväänä. Ja ensi kaudella Mäntymaa saa tämän tuen saatteleman sitten koittaa, miltä tuntuu uida yksin. Hyviä eväitä sitä varten on saanut kyllä kahdelta Kärppien kulta"nestori"valmentajilta.
