Paras seitsemästä -sarjassa parempi joukkue menee aina jatkoon, ja tämä Jukurit-puolivälierävääntökin on osoittanut, että helpolla tai puolivahingossa ei mitalipeleihin ole asiaa. Kärpille on nyt harvinaislaatuisesti tullut kaksi vähän heikompaa matsia putkeen veskareiden otteista lähtien, mutta paljon on ollut tässä osuutta myös sillä, että Jukurit on saanut realisoitua hallintajaksojaan tulostaululle.
Eilisen ottelun ensimmäisen erän dominoinnilla Kärppien olisi toki pitänyt lyödä sarja jo pakettiin, vaan siinä kun ei onnistuttu, kenties alkoi näkyä se, ettei porukka välttämättä ole kerinnyt sekä henkisesti että pelillisesti hitsautua vielä vastaavien hetkien vaatimusten tasolle. Taisipa Jukureiden 1-2 -johtomaalia edeltää Turusen avopaikkakin, joten puhutaan pienistä marginaaleista, jotka pitkissä pleijaritaistoissa useimmiten kääntyvät niille, jotka ovat koko runkosarjan nojanneet omaan juttuunsa. Selkänoja löytyy sitten tiukoissa paikoissa, mutta Kärpät on Marjamäen kaaoksen jäljiltä yhä jonkinlaisella opin tiellä, vaikka uskomattoman hienoa työtä Havu onkin tehnyt. Lisäksi materiaali kärkipelaajien takana on kuprulla, epätasaista, ja vajaata. Olisi ihme, jos se ei jollain tavalla näkyisi.
Silti uskon, että huomenna Kärpät pelaa kauden tähän mennessä parhaan ottelunsa, ja neljän joukkoon mennään. Sen verran huikeaa projektia Mäntymaan valmennustiimi vetää, että palkinto siintää kirkkaana edessä. Voittoon pystytään, sitä halutaan, ja se saadaan. Kevätauringon lämpö on herättänyt pohjoisen pedon unestaan.