Virkkuseen en ole missään vaiheessa luottanut sataprosenttisesti, eikä tällaiset lausunnot kyllä yhtään vahvista luottamustani. Virkkunen ajaa Kärpät vielä syvälle suohon jos kurssi ei muutu.
Päävalmentajalla pitää olla sananvaltaa pelaajavalintoihin. Tämän pitäisi olla itsestään selvää. Ainakin Kärppien kaltaisessa menestystä tavoittelevassa organisaatiossa. Päävalmentaja laatii pelitaktiikat ja hänen tulee myöskin osata kertoa urheilutoimenjohtajalle, millaisia pelaajia joukkueeseensa haluaa. Ei kertakaikkiaan voi olla niin, että Aho vain heittää nipun pelaajia valkulle ja sanoo että siinä on sulle jengi, alahan valmentaa.
Päävalmentaja on myös pelaajien lähin esimies, näin niinkuin normaalin työelämän näkökulmasta, ja vastaa puolestaan itse tekemisistään urheilutoimenjohtajalle, joka on valmentajan esimies. Joukkueeseen ei pitäisi tulla ainuttakaan pelaajaa ilman päävalmentajan hyväksyntää. Virkkunen on täysi idiootti, jos kuvittelee homman toimivan niin.
Aika hyvin tiivistettynä tässä omatkin ajatukseni. Yleensäkään Virkkusen viime aikaiset ulostulot eivät ole ainakaan meikäläistä vakuuttaneet, päinvastoin - jotenkin tuntuu, että sellainen palava voittamisen ja menestyksen himo tuosta organisaatiosta tällä hetkellä puuttuu, ja toimitaan enemmänkin virkamiesmäisesti. Menestyminen vaatii kovaa, intohimoista, päämäärätietoista työtä, mutta Kärpissä on lähdetty ikään kuin lavealle tielle, jolla ihan joka mutkaa, kuoppaa, murikkaa ja lätäkköä ei tarvitse noteerata. Tehdään hommia suurpiirteisesti, vähän sinne päin; luullaan, että ollaan taitavia kuskeja, kun kortti on ollut taskussa kauan. Tähän erehtymättömän erinomaisuuden harhaan on "puolen Suomen organisaatio" karahtanut ennenkin, ja se tuntuu nostavan päätään aina muutaman menestysvuoden jälkeen. Sokea, suorastaan palvova luotto Manneriin silloinkin, kun nähtiin, että nyt mennään huolella metsään, kieli siitä, että jälleen körötellään samoja uria lepikköä kohti.
Mielenkiintoista erityisesti tuossa Virkkusen uusimmassa lausunnossa on, mikä merkitys sillä on Lauri Mikkolan ja muun valmennustiimin työlle. Mikkolan ideologiassa on selkeästi nähtävillä se, että nuorissa on tulevaisuus, ja Mannerin ollessa karanteenissa Late selkeästi lisäsi nuorten pelaajien vastuuta (mm. Tieksola ykköskentään), ja vähensi Mikon luottoratsujen peliaikaa (mm. Mustosen). Silti on päivänselvää, että Mikkola myös edellyttää joukkueessa olevan sopivasti kokemusta, ikää, voimaa ja johtajuutta. On fiilis, että hän tajusi täysin tämän kauden Kärppien pelaajiston heikkoudet, ja parhaansa mukaan oman päävalmentajapätkänsä aikana sorvaili, muokkaili ja muovaili tuota massaa sellaiseksi, että siitä alkoi löytyä kiiltoa, kimmoisuutta ja jämäkkyyttä. Nyt kun miettii vaikka tätä paljon puhuttanutta (ja tietyllä tavalla kärjistynyttä) Ronkainen - Heshka -keissiä, voisiko siinä olla jonkinlainen esimaku tulevasta, eli seurajohdon vallasta? Kysyttiinköhän Mikkolalta ikinä, halusiko hän Heshkan jatkavan, tai olisiko Ronkaiselle roolia tuleville kausille? Käveltiinkö tässä JO hänen ylitseen, sillä aika vaikea kuvitella, että nämä mielenkiintoiset valinnat olisivat tulleet puhtaasti tulevan päävalmentajan puolelta.